Maailmanvaihto: Pia Japanissa

Tunnelmia Tokiosta

Ihmismeri puskee päälle. Henki salpautuu, on niin kuuma. Ja siinä tunkee yhä lisää ihmisiä. Kello on 8 aamulla, ja Tokion ruuhkajunat ovat juuri sellaisia kuin TV:ssä. Siinä sitten matkustetaan joka aamu ja ilta. Rankkaa, mutta siihenkin tottuu.

Jos Tokioon tulee viikoksi tai pariksi, saa tästä kaupungista varmaankin samanlaisen kuvan kuin media luo: pilvenpiirtäjiä, pukumiehiä, jatkuva kiire ja äärettömän trendikäs nuoriso, jolta länsimainen tyttö saa yleensä ujon hymyn. Onhan täällä kaikkea sitäkin. Olen kuitenkin ihastunut ydinkeskustan ulkopuolisten alueiden "Aasia-meininkiin" (korni ilmaus, myönnettäköön): pieniä kauppoja, polkupyöriä, jatkuva ja jännittävä ruuan tuoksu. Voi miten hyvää ruoka onkaan! Syön päivä päivältä paremmin. Ruoka on japanilaisille äärettömän tärkeää. Iso osa TV-ohjelmista käsittelee ruuanlaittoa, baarissakin enemmän syödään kuin juodaan, ja aina kun tapaan uuden ihmisen, kääntyy keskustelu enemmin tai myöhemmin ruokaan.

Työt Amnestyllä: puuhaan toimistolla, vastailen e-maileihin ja kirjoittelen englanninkielisiä tiedotteita. Ala-asteella leikin lasten kansa ja olen opettajan avustajana. Ja puhun Suomesta korjaillen siinä samalla hassuja mielikuvia. Lapsilta saan aikamoisen popstaran kohtelun. Yhtenäkin päivänä kirjoittelin minuuttikaupalla nimikirjoituksia ja poseerasin yhteiskuvissa. Ehkä antoisinta on ollut Sanyukai-nimisessä paikassa, jossa teen riisipalloja kodittomille. Sanyukaissa olen tavannut ihmisiä, joiden kanssa tuskin muuten olisin tekemisissä, ja siellä minusta tuntuu, että saan oikeasti jotakin aikaan.

Ihmiset ovat aika ujoja ja useimmista on aina tosi jännää jutella ulkomaalaisen kanssa – joka kaiken lisäksi puhuu japania! On kuitenkin hienoa, että ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita ja ystävistä pidetään oikeasti huolta: katsotaan, että pääsen oikeaan junaan ja sairaana saan aina puhelinsoittoja, joissa tiedustellaan vointia: "Menethän nyt varmasti nukkumaan?".
Eihän Japani ole paikka, jossa voi vaan relata ja heittää kellon nurkkaan (aikamoinen aikataulumaa), mutta voin kyllä suositella kaikille, jotka haluavat kokemuksia hassusta sekoituksesta hyperteknologiaa ja välillä käsittämätöntä vanhanaikaisuutta. Muista vain ottaa paljon rahaa – ja kärsivällisyyttä – mukaan!

Pia Päivinen, Japani 2002–2003