Maailmanvaihto: Seppo Nigeriassa

Seppo Nigeriassa

Täällä ollaan Lagosissa hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Kuukaudet ovat viuhahtaneet melkein huomaamatta, ja toisaalta älyttömän paljon on ehtinyt tapahtua. Tässä joitain tähänastisista kokemuksista.

Mellakoita, sotia, nälänhätää, köyhyyttä, sairauksia, luonnonmullistuksia, korruptiota... Milloin muuten viimeksi luit tai kuulit länsimaisesta mediasta hyviä uutisia Saharan eteläpuolisesta Afrikasta?! On totta, että tässä osassa maailmaa painitaan valtavien ongelmien kanssa, mutta haluan muistuttaa, ettei todellisuus koskaan ole mustavalkoisen yksipuolinen, vaan kaikissa sävyissään taruakin ihmeellisempi. Ja parasta se on kuulla ja nähdä omin korvin ja silmin.
Viimeiset 3 kuukautta minulla on ollut mahdollisuus nähdä nigerialaista elämänmenoa sen eri sävyissä. Suurimman osan ajastani olen viettänyt maaseudun rauhassa ja puhtaudessa hyvän matkan päässä kaupunkien ruuhkista ja tungoksesta. Silti olen ehtinyt yllätyksekseni huomata, miten Lagos on kutistunut pahamaineisesta jättiläisestä ihmistenkokoiseksi kaupungiksi, jossa kyllä löytää tiensä perille. Eksyessään voi aina kysyä neuvoa ja perille päästyään saa varmastikin nauttia isäntien vieraanvaraisuudesta.

Töihinkin olen joutunut ja saanut todistaa paikallista kouluelämää ihan lähietäisyydeltä. Vastuulleni on jätetty 11 ryhmän ranskanopetus (primary 1–6) ja olenkin joutunut itsekseni kertailemaan lukioaikojen oppeja... Välillä väkivallaton kurinpito on tuottanut päänvaivaa, mutta tähän mennessä lapset eivät ole saaneet opettajaansa menettämään itsehillintäänsä – kovasti ovat yrittäneet. Parasta työssäni on tähän mennessä ollut kaikkein pienimpien 3–4-vuotiaiden kanssa soittaminen ja laulaminen, mihin aikaa jää pari kertaa viikossa. Miksei aina vaan voi laulaa ja leikkiä? Leikkiminenhän on lasten työtä ja vieläpä vapaaehtoista.

Seppo Salmi, Nigeria 2001–2002