Maailmanvaihto: Kaisa Ghanassa

Saakohan Afrikasta hammastahnaa?

Elokuussa 1999 lähdin Ghanaan Afrikan länsirannikolle. Turhien tavaroiden lisäksi matkalaukkuuni oli pakattu vääriä ennakko-oletuksia ja jännittyneitä tunteita.

Elämä Ghanassa on vilkasta, äänekästä ja mausteista. Maine maailman vieraanvaraisimpana maana ei ole tuulesta temmattu. Ihmisten ystävällisyys, avoimmuus ja omasta antaminen yllättivät. Useammin kuin kerran sain kutsun ruokailemaan täysin tuntemattomalta ihmiseltä - samalta lautaselta.

Väärinkäsityksiäkin sattui. Afrikkalaisen aikakäsityksen mukaan asiat tapahtuvat "kohta" tai "joskus", joten minuuttiaikataulut vaihtuivat viidenkin tunnin odotteluksi bussipysäkillä.

Afrikkalainen yhteisöelämä aiheutti aluksi hämmennystä, kaikki kun ovat toistensa sisaria ja veljiä. Sukulaisuussuhteiden selvittäminen länsimaisen biologisen sukulaisuuskäsitteen pohjalta on mahdotonta. Tyypillinen vastaus sisarusten määrää tiedustellessa on "there are many".

Toimin opettajan apuna ja silloin tällöin sijaisena. Työpaikkani vastasi suomalaista ala-astetta vaikkakin erosi monessa suhteessa, esimerkiksi läheskään kaikilla ei ollut koulukirjoja ja lapset olivat paljon äänekkäämpiä. Silloin tällöin luokkaan pistäytyi koulumaksujen kerääjä, joka keppi kädessä uhkaillen ajoi maksunsa hoitamatta jättäneet koululaiset ulos.

Kaisa Mikkola, Ghana 1999-2000