Maailmanvaihto: Heini Boliviassa

Heini Boliviassa

Aamuisin kuljen kaupungin erilaisten alueiden läpi. Zona Sur jää taakse kun minibussi kiemurtelee ruuhkaisia katuja ensin toimistokaupunginosaan, sitten kapeita torikujia ylös hautausmaan kulmille, missä sijaitsee työpaikkani, Naira-projekti. Likaiset ja rääsyiset, nauravaiset ja tuikkivasilmäiset pojat huutavat ”senorita” ja pyytävät pelaamaan shakkia. Marcello tarvitsee apua läksyissään ja yrittää saada minut tekemään tehtävänsä puolestaan. Keittiössä autan dona Juliaa kuorimaan perunoita. Pedro on kaatunut ja Lourdes vie pojan lääkäriin. Jäljet näyttävät enemmän lyöntien seurauksilta, nenäkin on mennyt vinoon.

Illalla kotona velipojan kanssa katsellaan ”Sipsoneita” ja lähden myöhemmin illalla Valeria-siskon ja Judithin kanssa katsomaan erästä bändiä. Ulkona La Pazin yllä on huikaisevan kaunis tähtitaivas, ikkunoiden valot ovat kuin pieniä lyhtyjä, joista muodostuu suuri valomeri. Tämä on kaaoksen, huolten, haikean cumbian, verisen historian, metelin, intiaanien ja epätasa-arvon kaupunki, jolle sininen taivas levittää armeliaan peittonsa.

Heini Siirola, Bolivia 1998