Maailmanvaihto: Tanja Brasiliassa

Aktivistin ensiaskeleet

Tanja kotona isäntäperheessään äidin ja siskon kanssa.

Valehtelisin, jos sanoisin, että kaikki oli hienoa alusta asti. Ensimmäinen päivä – tai lähempänä totuutta – koko ensimmäinen kuukauteni oli rankkaa. Olin ylittänyt Atlantin ja saapunut Brasiliaan auttaakseni ja paiskiakseni töitä aamusta iltaan, mutta jo viikon sisällä huomasin olevani toimeton ja hyödytön omassa projektissani. Istuin ”Maan Ystävien” toimistossa ja katsoin, kun ihmiset ympärilläni hukkuivat tehtäviinsä, samaan aikaan kun minä selasin masentuneena vanhojen kampanjoiden raportteja ymmärtämättä puoliakaan siitä, mitä silmäilin. Keskustelut muiden työntekijöiden kanssa tyrehtyivät muutamaan sanaan kielivaikeuksien takia. Kun minä puhuin, he eivät ymmärtäneet, ja kun he puhuivat, minä en ymmärtänyt. Askeleet toimistolle iltapäivisin painoivat tonnin ja ajatukset työaikana harhailivat kilometrien päässä.

Pikkuhiljaa aloin kuitenkin löytää asioita, joita pystyin tekemään ilman sujuvaa portugalintaitoa. Lueskelin muiden maiden ympäristöjärjestöiltä tulleita englanninkielisiä sähköposteja, joiden sisältö jäi kielen takia muille työntekijöille arvoitukseksi. Aloin kääntää niitä sanakirjan kanssa muille toimistossa oleskeleville ja kertoa, mitä muualla maailmassa oli oikeastaan meneillään. Muutaman viikon päästä aloimme yhdessä allekirjoittaa kansainvälisiä vetoomuksia, tukea muiden maiden ”Maan Ystävien” kampanjoita ja kirjoittaa sähköpostia heidän kanssaan ajatusten vaihtamiseksi.

Tanja Maan Ystävien kanssa marssilla maailman sosiaalifoorumissa Porto Alegressa helmikuussa 2002

Yhtäkkiä päivät kuluivat nopeammin, sain työllistettyä itseni joka päivä ja askeleet toimistolle kevenivät kevenemistään. Kävin seminaareissa ja kokouksissa kollegoiden kanssa, joskus ymmärsin vähemmän, joskus enemmän, mistä luennoilla oli kyse, mutta se ei oikeastaan merkinnyt kaikkea. Tärkeää oli, että olin mukana.

Viime kuussa aloitin mukana projektissa, jossa tulemme kiertämään muutamissa kouluissa ja instituuteissa kertomassa kierrätyksestä ja näyttämässä esimerkkiä, miten se käytännössä tapahtuu. Saan kai itsekin osani esiintymisestä, kun kerron, miten Suomessa kierrätetään. Ensi viikolla hyppään bussiin ja matkaan São Pauloon osallistuakseni kansalliseen sademetsien suojelijoiden seminaariin ja sitä seuraavalla viikolla pakkaan reppuni ja suuntaan lähivuoristoon raportoidakseni muutaman seuralaisen kanssa saastetilannetta kaupunkien läheisyydessä olevilla metsäalueilla.

Aloitin juuri viidennen kuukauteni Brasiliassa. Portugalin kielitaitoni on edelleenkin kaukana täydellisestä, enkä vieläkään ole sisäistänyt kaikkia Brasilian ympäristöpolitiikan koukeroita. Mutta mikä tärkeintä – olen hereillä, innostunut ja kiinnostunut. Työni ei lopu yhteen vaihtovuoteen. Brasilian ”Maan Ystävät” on herättänyt minussa uinuvan aktivistin. Sama tiukka linja jatkuu koto-Suomessakin, siitä olen varma. Ehkä en muuta maailmaa yhden vuoden aikana, mutta kuka tietää tulevaisuudesta?

Tanja Noponen, Brasilia 2001–2002