Maailmanvaihto: Mirja Meksikossa

Mirja Meksikossa

Mirja Meksikossa oppilaidensa kanssa

”Temblorrrrrrrr (maanjäristys)!!!!!” Ei, ei onneksi tälläkään kertaa, vaan samalla kun koko kämppä alkaa täristä kuuluu korvia huumaava pillin ujellus. Kello on jotakuinkin seitsemän aamulla, ja aivan kotini vierestä kulkeva tavarajuna puksuttaa taas ohi. Päiväni alkavat usein äänekkäästi: Jos ei junan pilli herätä, niin viimeistään alakerran naapurin täräyttäessä Back Street -poikien viimeisimmät hitit soimaan. Äänenvoimakkuus on silloin yleensä sitä luokkaa, että talon rakenteetkin alkavat väristä, ja sängystä noustessani voin pyyhkäistä naamaltani katosta irronneen laastipölyn ja jalanpohjiakin kivasti kutittaa, kun tallustelen kylpyhuoneen suuntaan arvuutellen mielessäni, tuleeko tänään hanasta vettä vai ei.

Puolelta päivin jo iloitsen minut ympäröivistä äänistä. Salsan ja cumbian rytmit tulvivat kotiini, jossa vietän siestaa pyykkäillen. Hetkeä myöhemmin palaan työpaikalleni opettamaan rauhatonta ja meluavaa lapsilaumaa. Kadun vartta kävellessäni yritän olla huomaamatta ohikulkevien autojen tööttäyksiä; välillä tuntuu häiritsevältä olla guera (”vaalea”)!

Mirja työpaikallaan keittiön henkilökunnan kanssa

Illalla painan pääni tyynyyn ja kuuntelen. Yli 20 miljoonan asukkaan kaupungissa on tuskin koskaan hiljaista. Vielä uneen vaipuessani kadulta kantautuu korviini: ”Merengue, mereeengue, merengue!!!” Kolmen vuoden kuluttua kaipaan kaikkia näitä ääniä, Méxicon elämää.

Mirja Fagerholm, Meksiko 2001