Maailmanvaihto: Sanna Italiassa

Sanna Italiassa

Neljä ja puoli kuukautta sitten aloitin tämän upean 12 kuukauden vapaaehtoistyökokemukseni täällä Italiassa enkä vaihtaisi hetkeäkään pois... Asun n. 8000 asukkaan Luserna san Giovannissa, noin 50 kilometriä Torinosta. Huoneeni ikkunoista näkyy upea maisema Alpeille ja alas kaupunkeihin. Vielä nytkin nuo upeat Alpit saavat henkeni salpautumaan lähes aina kun näen ne! Joka päivä löydän niistä jotain uutta ja kaunista. On varmasti outoa sitten Suomessa totuttautua elämään ilman vuoristoa ympärillä.

Olen töissä vanhainkodin päiväkeskuksessa Alzheimer-potilaiden parissa. Meillä on 12 ihanaa potilasta, välillä tuntuu että olen saanut (ainakin) seitsemän mummoa ja viisi vaaria! Minusta pidetään hyvää huolta täällä!

Viikko-ohjelmaamme kuuluu mm. fysio- ja musiikkiterapiaa, maalaamista, leipomista, lukemista ja kävelyretkiä. Negatiivinen asia vanhainkodissa työskentelyssä on se, että näkee koko ajan
kuolemaa ja sairautta.. mutta siihen on pakko tottua… Työkaverini ovat kiinnostuneita Suomesta ja etenkin suomen kielestä. Monet jo huutelevat minulle: "Mitä kuuluu?" (tai ainakin jotain sinne päin..). Meillä on töissä liitutaulu, johon silloin tällöin kirjoittelen suomenkielisiä sanoja. Siinä se aamupäivä meneekin niitä selitellessä! Pahimmalta kulttuurishokilta olen ainakin vielä säästynyt, kiitos uusien ystävieni, joita olen löytänyt matkan varrelta. Yhdessä on tullut matkattua ympäri Italiaa. Muun muassa ruisleipä- ja salmiakkipaketit Suomesta ovat helpottaneet koti-ikävää. Vaikka italian kieli tuottaakin välillä ongelmia, täytyy yrittää ajatella yksinkertaisesti ja keskittyä siihen, mitä jo osaa. On kiva vähän väliä huomata osaavansa uusia asioita ja voivansa keskustella pitempiä keskusteluja ihmisten kanssa.

Sanna Nerola, Italia 2003–2004

[kuva Sannan sähköpostista kuvateksti: Sanna piti myös yhdessä paikallisen opettajan, Marijan kanssa lastenryhmälle ATK-tunteja ]