Maailmanvaihto: Heli Ukrainassa

Kaksi kuvaa Ukrainasta

Olen alkanut huomata Ukrainassa elämisen vähemmän hauskoja puolia. Kuulin niistä ennen lähtöä mutta en suostunut uskomaan. Nyt todellisuus iskee vasten kasvoja, inhottaa, turhauttaa ja syö minua. Siis RAHA, jonka puute tukahduttaa ihmisiä kuin kylmä viltti. Ystäväni ei ole nähnyt sisartaan kuukausiin, koska kolmen hrivnan bussilippu maksaa liikaa. Nuoret lahjakkaat ihmiset eivät voi jatkaa opintojaan koska ei ole rahaa. Lapset asuvat lastenkodissa, koska kotona ei ole tarpeeksi ruokaa. Minulle kaikki on helppoa, mikä inhottaa eniten. Haluaisin nähdä tulevaisuuteen, tuleeko tästä epäoikeudenmukaisuudesta joskus loppu.

Tässä ihmeellisessä maassa mahdoton käy mahdolliseksi ja ukrainalaisilla on aikaa myös nauruun ja nautintoon. Se, mitä eniten täällä rakastan ovat ihmiset. Ukrainalaisilla on lämmin sydän, huumorintajua ja hulluutta. Rakastan ihmisiä joiden kanssa teen työtä, invalidejä joita käyn tapaamasssa, lastenkodin väkeä ja tietenkin lapsia. Olen menettänyt sydämeni Boguslavin kaupungille, jonka kaduilla kuljen lumisateessa, katulamppujen valossa etsien turvallista tietä kotiin. Kaupunki on kaunis, jopa päivänvalossa.

Toivon, ettei ihmisten tarvitse nöyrtyä rahan edessä ja he saavat pitää vapautensa. Toivon, että nuoret ukrainalaiset eivät pakene vaan rohkenevat rakentaa maataan. Toivon, etteivät ihmeet lopu.

Heli Hjorth, Ukraina 1999