Maailmanvaihto: Virpi Hondurasissa

Katupojat

Maatila "Comunidad Terapeutica" on osa katulapsiprojektia, jossa työskentelen. Ensimmäiset pojat muuttivat tilalle tammikuun alussa. Osa on jo lähtenyt takaisin kadulle, osa palannut takaisin vain lähteäkseen taas ja toistamiseen lähteneiden tilalle on tullut uusia. Tilalla asuvilla pojilla on takanaan vaihtelevan pituinen aika kaduilla. Yksi on asunut kaduilla vajaan vuoden ja toinen lähes koko elämänsä.

Kun pojilta kysyy mitä he tekevät vapaa-ajallaan, suurin osa vastaa käyttävänsä huumeita. Jotkut kertovat menevänsä kauppojen oville katsomaan telkkaria tai pelaamaan jalkapalloa. Huumeet auttavat unohtamaan hetkeksi nälän ja kylmyyden sekä asiat, joita ei halua muistella.

Sekä tytöt että pojat myyvät itseään saadakseen rahaa ruokaan, yösijaan tai huumeisiin. Lapset lähtevät aikuisten mukaan 20-50 lempirasta. (7-17 mk) Aikuisten mukaan lähdetään rahasta, mutta fyysistä läheisyyttä etsitään myös toisilta lapsilta. Sekä tytöt ja pojat toisiltaan, mutta myös pojat keskenään. Poikien keskenään harrastama seksi kertoo suunnattomasta läheisyyden tarpeesta aikuiseen. He halaavat paljon, haluavat olla lähellä ja kuulla, että heitä rakastetaan. Se onkin yksi tärkeistä töistäni täällä - olla lähellä näitä poikia.

Casa Alianzan tarjoamaa sänkyä, kylpyhuonetta, ruokaa ja vaatteita arvostetaan, mutta monesti jalat ovat liian levottomat pysymään poissa kaduilta. On vaikeaa ajatella elämäänsä kuukausia eteenpäin kun sitä tähän saakka on miettinut vain tulevaan yöhön.

Kengät

Pojat saivat uudet kengät. Kenkiä oli odotettu jo pitkään ja kun ne vihdoin saapuivat, ei riemulla ollut rajoja. Jokainen sai kumisaappaat, lenkkarit ja mustat kävelykengät. Kengät saivat pojat ottamaan tanssiaskelia ja suunnittelemaan seuraavaa kirkkoreissua sekä jalkapalloa läheisen kylän kentällä. Molempiin tulee aina kauniita tyttöjä ja suunniteltiinkin miten pojat saavat huomiota osakseen uusissa kengissään.

Monet kantavat edelleen vanhat kenkärähjänsä kentälle säästääkseen uusia kenkiään. Osa pelaa edelleen paljain jaloin. Kenkiä myös pestään, pyyhitään ja kiillotetaan ahkerasti.

Katupoika kotona

Aamulla ketään ei tarvinnut houkutella sängyistään, päinvastoin virkuimmat olivat kolistelemassa ovea jo kauan ennen herättämään tulleita ohjaajia. Kaikki olivat innokkaita lähtemään, koska oli kauan odotettu perheviikonloppu. Vietin päivän 16-vuotiaan Magdielin kanssa. Hänellä ei ole perhettä, jonka luona haluaisi käydä. Minulla oli oiva tilaisuus seurata yli kymmenen vuotta kadulla asuneen pojan liikkumista "kodissaan".

Magdiel oli selvästi elementissään ja hallitsi katuja. Hän liikkui autojen seassa tottuneesti - käveli keskellä tietä, näytti käsillään autoille milloin niiden piti odottaa, pujotteli sujuvasti bussien välissä eikä hidastanut kulkuaan ruuhkan vuoksi.

Magdiel tunsi ison osan ihmisistä, häntä tervehdittiin nimeltä eri puolilta katuja ja myyntikojuista. Kaikki kehuivat kuinka poika näytti hyvältä, lihoneelta ja terveeltä. Kaikille Magdiel kertoi olevansa työssä ja ettei enää ikävöi liimapurkkiaan. Katujen kumppanit näyttivät olevan aidosti hyvillään pojan puolesta.

Kotimatkalla kasvot bussin ikkunassa ja välillä pää siitä ulkona Magdiel seurasi kadun, kotinsa elämää - tällä kertaa itse sen ulkopuolella. Näytti siltä kuin hän olisi ikävöinyt omaa tuttua maailmaansa, jonka kadut, torit ja sillan aluset ovat olleet hänen kotinsa yli kymmenen vuoden ajan.

Virpi Harilahti, Honduras 1999-2000