Mahdollisuus lähteä EVS-vapaaehtoistyöhön sattui eteeni huhtikuussa 2014, kun muutamaa kuukautta aiemmin olin jättänyt hakemukseni Maailmanvaihdon kautta EVS-vapaaehtoistyöpaikkaan Brasiliaan. Ulkomaille lähteminen oli ollut haaveissani jo vuosia, ja lähtö oli jo käynyt lähelläkin, mutta suunnitelmani eivät olleet ottaneet siipiä alleen, vaikka kuinka olin yrittänyt. Annoin asioille oman aikansa järjestyä, ja niin lähdöstä viimein tuli totta.
En ollut koskaan aiemmin haaveillut matkasta Latinalaiseen Amerikkaan, vaan aina ensimmäisenä vaihtoehtonani oli ollut vapaaehtoistyö Afrikassa. Avoimista EVS-vaihtoehdoista paikka Brasiliassa vaikutti jostain kumman syystä kiinnostavimmalta. Hakujärjestykseni muuttui, ja Afrikka siirtyi toiseksi. Yhtäkkiä olinkin matkalla Latinalaiseen Amerikkaan.
”EVS-jaksostani jäi elämääni ihana muisto, uusi kieli ja paljon uusia ystäviä ympäri maailman.”
Asuin kahdeksan kuukautta Brasilian Rio Grande Do Sulin osavaltion pääkaupungissa, Porto Alegressa. Vapaaehtoistyössäni toimin lasten ja nuorten parissa sosiaalisessa koulutuksessa, joka oli suunnattu henkilöille, jotka tulevat taustaltaan köyhistä perheistä tai muuten vaikeista oloista. Työpaikkani sijaitsi alueella, joka ei ole millään tavalla verrattavissa siihen, mitä näemme Suomessa: talot olivat hyvin vaatimattomia, ja alue oli suurimmaksi osaksi jokseenkin siivoton. Myöskään turvallisuus ei ollut taattu, joten tarkkaavaisuus oli syytä pitää mukana.
Työnkuvaani kuului osallistua tunneille, avustaa opettajia ja puuhailla lasten kanssa. Tunnista riippuen ohjelmaan kuului pelejä, leikkejä ja piirtämistä sekä musiikin tunneilla, jossa viihdyin eniten, soittamista. Useimmiten päivän ohjelma oli hyvin joustava, ja monia päiviä kului vain ulkona lasten kanssa jutellen. Tärkeintä oli olla läsnä ja välittää aidosti.
Jaksoni alkutaipaleella haastavinta oli toimia uuden kielen parissa. Lähtiessäni luulin pärjääväni englannin kielellä, mutta tämä luulo osoittautui heti alussa vääräksi, sillä englannin kieltä osaavia löytyi tuttavapiiristäni vain muutamia. Niinpä mukaani tarttui myös portugalin kieli.
Asuin kahdeksan kuukauden aikana yhteensä viidessä eri perheessä. Poikkeuksellisesti jouduin vaihtamaan asuinpaikkaani hyvin usein, mitä pidin rikkautena ja suurena mahdollisuutena tutustua eri ihmisiin lähemmin. Koin perheessä asumisen pääosin mukavana. Pidemmän päälle se kuitenkin kävi vähän väsyttäväksi, sillä olin tottunut itsenäiseen elämään.
”Tosiaan, vaikken koskaan edes ajatellut Brasiliaan lähtemistä, niin sinne minun tieni vei. Ja onneksi vei, sillä nykyään asun onnellisesti brasilialaisen aviomieheni kanssa Lapissa.”
Elämästä Brasiliassa tuli muutaman kuukauden jälkeen normaalia ja arkista, aivan kuten täällä Suomessa. Tapoihin ja kulttuuriin sopeutuminen sujui kuin itsestään, ja kielen oppimisen jälkeen elämä helpottui kummasti. Aika vieraassa maassa kieltä osaamattomana osoitti jälleen kerran, kuinka asiat vain järjestyvät ja kaikki tarvittava tulee kyllä hoidettua, tavalla tai toisella.
EVS-jaksostani jäi elämääni ihana muisto, uusi kieli ja paljon uusia ystäviä ympäri maailman. Kaikille, joita lähtö kutkuttaa, toivon malttia ja uskomista siihen, että vielä joku päivä tulee sinun vuorosi. Yleensä se tulee juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa.
Tosiaan, vaikken koskaan edes ajatellut Brasiliaan lähtemistä, niin sinne minun tieni vei. Ja onneksi vei, sillä nykyään asun onnellisesti brasilialaisen aviomieheni kanssa Lapissa.
Varaudu siis kaikkeen 😉
Petra Pereira Freitas
EVS-vapaaehtoistyössä Brasiliassa 2014
Petra osallistui Eurooppalaiseen vapaaehtoispalveluun, nykyiseen Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoispalveluun (European Solidarity Corps Volunteering). Jos olet 18–30-vuotias, lähde sinäkin Maailmanvaihdon kautta ESC-vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi! ESC-paikkoja on tarjolla pääasiassa Euroopassa. Tutustu ja hae mukaan!
Lue avainsanalinkeistä muita vapaaehtoisten kokemuksia. 