Maailmanvaihdon historia

Vuonna 1958 perustettu Maailmanvaihto kuuluu jäsenenä kansainväliseen International Cultural Youth Exchange -järjestöön, jonka toiminta sai alkunsa pian toisen maailmansodan jälkeen. Tuolloin tavoitteena oli rakentaa rauhaa.

ICYE – Rauhan ja sopusoinnun ohjelma

Sodan päätyttyä yhdysvaltalainen kirkkokunta The Church of the Brethren järjesti yhteistyössä Yhdysvaltojen ulkoasiainministeriön kanssa saksalaisille nuorille mahdollisuuden viettää kouluvuosi Yhdysvalloissa paikallisessa isäntäperheessä. Päämääränä oli parantaa nuoren sukupolven kautta luottamusta sodan vihollisvaltioiden välillä.

The Church of the Brethren huomasi pian, että sen aloittama ohjelma oli kasvanut liian laajaksi yksin hoidettavaksi. Vuonna 1957 kirkko liittyi yhteen neljän muun kirkkokunnan kanssa muodostaen itsenäisen yhdistyksen nimeltä International Christian Youth Exchange.

ICYEn aloittaessa toimintansa ohjelma oli vahvasti yhdysvaltalainen ja toimi yhteistyössä useiden eurooppalaisten valtioiden kanssa. Ensimmäiset kansalliset ICYEn jäsenjärjestöt perustettiin Saksassa ja Itävallassa 1958 ja pian tämän jälkeen useissa muissa maissa, kuten Suomessa. Vuonna 1965 yleiskokouksessa oli ensimmäistä kertaa mukana edustajia Aasiasta, Afrikasta ja Latinalaisesta Amerikasta. Syntyi idea kansainvälisestä hallituksesta, joka perustettiin 1969.

Ohjelman päätavoitteeksi kulttuurivaihdon ohella vahvistui työ rauhan ja oikeudenmukaisuuden hyväksi.

ICYEn oli laajennettava näkökulmaansa yhä kansainvälisemmäksi. Olennaisin kysymys oli tasa-arvon ja demokratian lisääminen maailmassa. Ohjelman päätavoitteeksi kulttuurivaihdon ohella vahvistui työ rauhan ja oikeudenmukaisuuden hyväksi. ICYEn jäsenjärjestöjen toiminnan muututtua yhä moniarvoisemmaksi federaation nimi muutettiin vuonna 2001 International Cultural Youth Exchangeksi.

Suomen ICYE – Maailmanvaihto ry

Suomen ICYE eli Maailmanvaihto perustettiin vuonna 1958. Ensimmäisinä vuosikymmeninään järjestö toimi läheisessä yhteydessä kirkkoon ja seurakuntaan ja teki pääasiassa oppilasvaihtoa. Asteittain kansainvälisen ICYEn toiminta alkoi keskittyä yhä enemmän vapaaehtoistyöhön. Vuosituhannen vaihteessa vaihto-oppilaita vastaanotti vain kaksi ICYE-järjestöä (Itävalta ja Suomi). Vuonna 1999 Maailmanvaihto lähetti ulkomaille viimeisen vaihto-oppilaansa ja kymmenen vuotta myöhemmin päätimme lakkauttaa ulkomaalaisten vaihto-oppilaiden vastaanottamisen.

Vuonna 1998 Suomen ICYEn yleiskokous muutti järjestön nimen Kansainvälinen Kristillinen Nuorisovaihto ry:stä Maailmanvaihto ry:ksi. Uuden nimen katsottiin kuvastavan paremmin poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta nuorisovaihtojärjestöä, jonka toiminta on kaikille avointa kansalaisjärjestötoimintaa. Isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen joukossa on kuitenkin yhä myös kristillisen vakaumuksen pohjalta toimivia perheitä ja työyhteisöjä.

Järjestön toiminta kohtasi mullistuksen 1990-luvun puolivälissä, kun Euroopan unionin tukema Eurooppalainen vapaaehtoispalvelu (Euroopean Voluntary Service) käynnistyi. Nuoret pystyivät osallistumaan maksutta vapaaehtoistyöhön Euroopassa. EVS-vapaaehtoistyön myötä yhteistyöverkosto laajeni ICYEn ulkopuolelle, myös uusille maantieteellisille alueille, kuten Balkanin ja Kaukasuksen maihin.

Hallittuja kulttuurishokkeja

Maailmanvaihto on toiminut yli kuusikymmentä vuotta. Taipaleellaan järjestö muuttunut kristillisestä vaihto-oppilasjärjestöstä yleishumaaniksi vapaaehtoistyöohjelmia järjestäväksi Maailmanvaihdoksi. Silti toiminnan ydinajatus on pysynyt samana: sillat kulttuurien välille rakentuvat arjen kohtaamisissa.

Millainen on Maailmanvaihto vuonna 2020? Maailmanvaihdon 50-vuotisjuhajulkaisussa ”Hallittuja kulttuurishokkeja jo viisi vuosikymmentä” icyeläinen Virpi Harilahti-Juola visioi asiaa näin: ”Vuonna 2020 olemme silta ihmisten välillä. Yksi tie sille, jotta ymmärtäisimme toisiamme paremmin. Ja jotta näkisimme maailman sellaisena kuin se on.”

Alta voit tutustua juhlajulkaisuun. Se sisältää etenkin tarinoita viiden vuosikymmenen varrelta, mutta myös ajatuksia järjestön tulevaisuudesta.

 

1950- ja 1960-luku
Juho Kotakallio: Suomen ICYEn alkutaipaleet
Irma Ertman: Iowa 1967 – alku pitkälle ystävyydelle

1970-luku
Mikko Lipsanen: Suomen ICYEn 70-luku – kasvun ja aatteellisen keskustelun vuosikymmen
Rytköset ja Packalénit – ICYEn moniottelijat
Virpi West: Vaihto-oppilaaasta pääsihteeriksi

1980-luku
Sanna Rummakko: ”Maailman nuoriso toimintaan kohti maailmanrauhaa”
Katriina Similä: “Liisankadulla, samassa talossa kuin Matti Makkosen ruumisark-kuliike …”
Muistoja kesäsirkuksesta

1990-luku
Anni Koskela & Nina Saalismaa: 1990-luku: profiloituminen vapaaehtoistyöhön keskittyväksi Maailmanvaihdoksi alkaa
Mika Salovaara: Kouluvaihtoa ja elämänkokemusta
Heini Lekander: Elämänmittaisia kokemuksia vapaaehtoistyöstä
Virpi Harilahti-Juola: Kuinka naiivista maailmanparantajasta tuli realistinen idealisti

2000-luku
Meri Tennilä: Kilpailua kansainvälistymisen markkinoilla
Markus Vähälä, Lyhty ry: Sydämen kautta suomeen
Marika Heinonen: ”Maailmanvaihtolaisuus otti ja vei..”
Heli Vartiainen: Unelmista voi tehdä totta
Salvatore Romagna: 30 years after!

Lue myös:

Anni Koskela: Katsaus vuosien 2008–2018 toimintaan. Katsaus sisältää mm. tietoa osallistujamäärän vaihteluista ja muutoksista kansainvälisen ICYEn toiminnassa.