Tekijä: mariko

Päädyin hakemaan vapaaehtoistyöhön kesällä 2013 elämäntilanteeni ollessa tähän ihanteellinen. Olin päättänyt opintoni ja kaipasin jotain erilaista sisältöä elämääni. Minua houkuttivat mahdollisuudet Suomen ulkopuolella, ja onnekseni päädyin Maailmanvaihdon nettisivuille, jonka kautta palaset loksahtivat kohdalleen huomatessani sanan vapaaehtoistyö.

Minua motivoi päästä tekemään jotain hyvää maassa, joka olisi täysin päinvastainen kuin Suomi. Lähetin hakemukseni, ja haastattelujen päätteeksi tulin valituksi vapaaehtoistyöhön Itä-Afrikassa sijaitsevaan Ugandaan.

En etukäteen tiennyt paljoa Ugandasta tai tulevasta asuinympäristöstäni. Ennakko-odotuksenani oli köyhyys ja kurjuus, mutta tämä mielikuva huuhtoutui nopeasti pois. Uganda osoittautui kauniiksi ja monipuoliseksi paikaksi rikkautenaan vehreää luontoa ja uskomattoman ystävällisiä ja iloisia ihmisiä!

Asuin Nansana-kylässä koulukeskuksessa, josta sain oman huoneen ja ylläpidon. Nansana sijaitsee pienen ajomatkan päässä vilkkaasta pääkaupungista Kampalasta, ja kotiuduin kylääni nopeasti avoimella asenteella. Valkoinen iho herätti uteliaisuutta aina, kun kuljin ulkona. Pienen alkuihmetyksen jälkeen paikalliset kuitenkin tottuivat minuun ja ottivat avosylin vastaan osaksi kommuunia. On tärkeää olla itse jalat maassa ja käyttäytyä kohteliaasti arvostaen kulttuuria, johon oli tullut.

”En etukäteen tiennyt paljoa Ugandasta tai tulevasta asuinympäristöstäni. Ennakko-odotuksenani oli köyhyys ja kurjuus, mutta tämä mielikuva huuhtoutui nopeasti pois.”

Työskentelin orpokoulussa lähellä majoituspaikkaani, jossa pääasiassa opetin 4–12-vuotiaille lapsille englantia ja muita perusoppiaineita. Työnkuvaani kuului lisäksi kotivierailuja Kampalan slummialueilla, joista lapset olivat alun perin poimittu koulukeskukseemme. Oli raskasta vierailla slummeissa, mikä erityisesti avasi silmäni huomaamaan, kuinka lottovoitto on syntyä Suomeen.

Organisaatiossa oli lisäkseni kaksi vapaaehtoistyöntekijää Saksasta, ja meistä kolmesta tuli heti ystäviä ja toistemme tukijoita vaikeina hetkinä. Työyhteisöön kuului myös paikallisia sosiaalityöntekijöitä ja opettajia. Oli antoisaa päästä kehittämään yhteistyössä opetusmenetelmiä. Esimerkiksi lukujärjestys oli orpokoululle aivan uusi, mullistava asia. Järjestimme lapsille elokuvailtoja ja vietimme aikaa opetuksen ulkopuolella leikkien ja kokaten yhdessä. Lapset olivat onnellisia jo pelkästään meidän läsnäolostamme, ja heille menetinkin sydämeni välittömästi.

Sain elämäni parhaat opit maanläheisiltä afrikkalaisilta, jotka opettivat minulle nokkelia kädentaitoja ja elämänarvostusta uudesta näkökulmasta. Raha ei ole kaiken avain, toisin kuin meillä Suomessa on liian usein tapana ajatella. Lisäksi kielitaitoni parani matkan aikana hurjasti.

Suosittelen vapaaehtoistyötä ulkomailla kaikille, jotka kaipaavat elämäänsä pientä irtiottoa tehden samalla jotain merkityksellistä. Järjestön kautta ulkomaille on turvallista mennä, eikä lähtö vaadi välttämättä aikaisempaa kokemusta matkustamisesta. Asuminen ulkomailla avartaa mieltä näkemään myös oman arjen rikkaudet takaisin kotimaahan palatessa, enkä itse vaihtaisi kokemustani pois mistään hinnasta!

Miia Haverinen
Vapaaehtoistyössä Ugandassa kaudella 2013–14

International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!