MaailmanVaihtoa 4/2013: ICYE-vapaaehtoistyö

Pääkirjoitus: Onnellisuuden jäljillä

Seisoin Helsinki-Vantaan lentokentällä elokuussa 2005, kokeilin taskujani ja tajusin, että minulla ei enää ollut avaimia kotiin. Todellisuudessa minulla ei ollut kotia; oli vain lentolippu ja punainen matkalaukku. Koti oli pakattu laatikoihin ja viety varastoon. Opinnot olivat tauolla, ja työt, niistä minä olin irtisanoutunut. Vapaus tuntui kevyenä hartioissa. Jännitti, mutta myhäilin silti onnellisena.

Minä halusin Aasiaan: se oli ollut selvää usean vuoden ajan. Pitkien pohdintojen ja sopivien sattumien kautta käsiini osui Maailmanvaihdon mainos. Ehkäpä sittenkin? Valintapäivän haastattelu oli jäädä väliin, sillä juuri tuona viikonloppuna oli bussilakko. Päättäväisesti otin kuitenkin kohtaloa korvasta kiinni ja ajoin lumisateessa pyörällä lähimmälle junaasemalle. Minähän menisin haastatteluun. Olin tunteja myöhässä, ja minut oli jo poistettu haastateltavien ehdokkaiden joukosta, mutta lopulta sain tilaisuuteni illan viimeisenä haastateltavana. Minulta kysyttiin, mitä ottaisin mukaan ja mitä jättäisin kotiin. Lupasin pakata hammasharjan ja jättää kotiin äidin. Jotain kummallista siinä päivässä oli muutenkin. Hetken mielijohteesta lupasin harkita lähtöä maahan, jonka tunsin vain nimeltä: Taiwan.

Kerroin vanhemmilleni lähdöstä vapaaehtoistyöntekijäksi vasta sen jälkeen, kun minut oli jo hyväksytty ohjelmaan. Keskustelu oli melko yksipuolista. Kerroin asiasta kotimatkalla, vain hieman ennen kuin juna saapui Lapuan rautatieasemalle. Ei siinä kyselty, kummasteltiin ehkä ja hymähdeltiin hyväksyvästi. Vapaaehtoistyö ulkomailla oli minun valintani. Minun. Ja sitten mentiin. Ensin kotiin, ja kuukausia myöhemmin Etelä-Kiinan merelle, toiseen uuteen kotiin. Olin harkinnut opiskelijavaihtoa moneen kertaan, mutta miettinyt tarvitsevani jotain, joka antaisi laajempaa näkökulmaa opiskelun täyttämälle elämälle. Uusia ajatuksia, ympyröitä ja kiemuroita, niitä minä tarvitsin – ja niitä myös sain. Vietin Taiwanissa puoli vuotta päiväkodin tanssi- ja taideopettajana. Olin se suomalainen Liisa, josta kirjoitettiin päivälehdissä ja joka esiintyi televisiossa. Puhuin surkeaa kiinaa, mutta selvisin hymyillen. Heiluin maan järkkyessä suukaupungissa, taivuin tuulessa, mutta opin samalla luottamaan ennen kaikkea itseeni.

Hetkistä Taiwanilla, sen taifuuneista ja maanjäristyksistäkin on jo aikaa, mutta niiden ja monien muiden kokemusten antamaa ja opettamaa iloa elämään ei pyyhkäise pois synkeinkään syksy. Sillä onnellisuus ja tahto, ne tulevat sisältä. Ja muistot: niille minä myhäilen vielä harmaanakin.

Liisa Veikkolainen
Maailmanvaihdon hallituksen puheenjohtaja

Lehdessä

3 Editorial: Looking for the Happiness Trail
5 Kolumni: Mistä puhun, kun puhun vapaaehtoistyöstä
6 Ajankohtaista Maailmanvaihdossa
Teema: ICYE-vapaaehtoistyö / Theme: ICYE Volunteering
– 8 Päivä vapaaehtoisena Costa Ricassa, Meksikossa ja Etelä-Koreassa
– 15 ICYE Suomessa ja maailmalla
– 16 Kaksi kurkistusta Intiaan
– 22 Life from Costa Rica to Finland
25 Vapaaehtoisten viikonloppu
26 ICYE around the World: Life-Changing Experience
28 Tule mukaan toimintaan
29 Ilmoitusasiaa: Tilaa Maailmanvaihdo juhlajulkaisu & MaailmanVaihtoa-lehti uudistuu
30 Lehden toimituskunta
31 Tapahtumakalenteri