Vapaaehtoisia tuetaan Lehtimäen opistossa kertoen ja kysellen

Kuutisenkymmentä kilometriä Seinäjoelta itään. Siellä sijaitsee erityiskansanopisto Lehtimäen opisto (https://www.lehtimaenopisto.fi). Oppilaitoksessa on paikkoja seitsemällekymmenelle erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevalle opiskelijalle sekä yli sata lyhytkurssia vammaisille henkilöille ja heidän perheilleen. Mukaan opiston arkeen ja juhlaan on jo vuosikymmeniä saapunut Maailmanvaihdon kautta nuoria vapaaehtoistyöntekijöitä ulkomailta. Nykyisin nuoret tulevat opistoon vapaaehtoistyöhön Euroopan solidaarisuusjoukkoihin.

“Suurin syy, miksi vastaanotamme vapaaehtoisia, on opiskelijoidemme ilo tavata nuoria eri maista, harjoitella englantia ja opettaa vapaaehtoisille suomea. Lisäksi meitä ovat motivoineet onnistumiset vapaaehtoisten valinnassa, apukädet jokapäiväisessä toiminnassa ja mahdollisuus tiedostaa yhä paremmin monikulttuurisuuden rikkautta”, kertoo Lehtimäen opiston ryhmänohjaaja Aire Honkola. Hän on mentoroinut Lehtimäellä Maailmanvaihdon vapaaehtoisia jo lukuisia vuosia.

“Suurin syy, miksi vastaanotamme vapaaehtoisia, on opiskelijoidemme ilo tavata nuoria eri maista, harjoitella englantia ja opettaa vapaaehtoisille suomea. Lisäksi meitä ovat motivoineet onnistumiset vapaaehtoisten valinnassa, apukädet jokapäiväisessä toiminnassa ja mahdollisuus tiedostaa yhä paremmin monikulttuurisuuden rikkautta”

Honkola pohtii, että toisinaan työyhteisössä joku saattaa aluksi ujostella työskentelyä vapaaehtoisten kanssa esimerkiksi siksi, että yhteinen kieli puuttuu. “Pyrimme suunnittelemaan vapaaehtoisten työjärjestykset niin, että he tuntevat itsensä tervetulleiksi ja odotetuiksi. Kun vapaaehtoisjaksot syksyn alussa alkavat, huolehdimme, että ne työntekijät, joita vapaaehtoiset aluksi avustavat, puhuvat englantia ja ehtivät neuvoa vapaaehtoisia. Yleensä kevätlukukaudella on huomattavasti helpompaa laatia työjärjestys, koska tuolloin vapaaehtoiset ovat jo tutustuneet talon työkulttuuriin ja rohkaistuneet käyttämään vähän suomea. Siltoja rakentuu ja ennakkoluuloja murtuu, kun aikaa kuluu ja vapaaehtoiset opiskelevat suomea.”

Vapaaehtoisten tehtävänä on olla vuorovaikutuksessa opiskelijoiden kanssa niin heidän oppitunneillaan kuin vapaa-ajallaan. He tukevat opiskelijoita arjen askareissa, minkä ohella he auttavat keittiötyössä ja talleilla. Jotta tehtävät tuntuvat vapaaehtoisista mielekkäiltä, Honkolasta on tärkeää kuvata totuudenmukaisesti avoimia vapaaehtoistyöpaikkoja sekä haastatella hakijoita videoyhteyksin.

”Näin selkityyy moni asia puolin ja toisin, mukaan lukien vapaaehtoisten motivaatio. Meillä huomioidaan vapaaehtoisten työjärjestyksessä kolme asiaa: avun tarve, jakson lukujärjestys ja vapaaehtoisten toiveet. Mielestäni on tosi tärkeää ottaa vapaahtoiset mukaan suunnittelemaan työjärjestystä, koska hehän tulevat meitä auttamaan vapaaehtoisesti.

“Mentorin täytyy olla olemassa vapaaehtoisia varten. Ei pelkästään heitä varten, mutta tarvittaessa tukemassa, kulttuuritulkkina puolin ja toisin sekä aidosti läsnä.”

Yhteistyön kuluessa Honkola pyrkii varmistamaan, etteivät vapaaehtoiset tunne jäävänsä yksin. ”Mentorin täytyy olla olemassa vapaaehtoisia varten. Ei pelkästään heitä varten, mutta tarvittaessa tukemassa, kulttuuritulkkina puolin ja toisin sekä aidosti läsnä. Mentorin lisäksi olisi hyvä olla yksi tai kaksi luottohenkilöä, joilta voi saada tukea tai tietoa. Lisäksi mielestäni on tärkeää, että mentoria on helppoa lähestyä ja että häneen saa tarvittaessa ottaa yhteyttä myös työajan ulkopuolella, vaikkei mentor toki voi olla jatkuvasti saatavilla.”

Millaisia haasteita liittyy kansainvälis ten vapaaehtoisten motivaation tukemiseen? “Kuten muidenkin työyhteisön jäsenten kohdalla, myös vapaaehtoisten kanssa paljon riippuu henkilökemiasta. Toisinaan tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja joustavuutta. Auttaa, jos perustelee toimintatapoja. On myös yhtä tärkeää kysellä kuin kertoa. Kaikkea ei voi kukaan tietää, joten on rohkaistava ihmisiä kommunikoimaan. Usein motivaation puute johtuu väärinymmärryksestä tai tietämättömyydestä.”

”Vapaaehtoisia tulee muistuttaa joustavuuden tärkeydestä, koska kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja yllättäviä tilanteita voi sattua.”

“Siitä, miten kansainvälisissä vapaaehtoisohjelmissa laajemmin voitaisiin tukea paremmin vapaaehtoisten motivaatiota, Honkolalla on monia ajatuksia.” Vapaaehtoisia tulee muistuttaa joustavuuden tärkeydestä, koska kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan ja yllättäviä tilanteita voi sattua. Esimerkiksi tänä vuonna loppui ainut päivittäinen bussiyhteys lähistöltämme Seinäjoelle. Vapaaehtoistyöntekijöiden toiveet tulee huomioida, minkä ohella on tärkeää, että vapaaehtoiset pääsevät tapaamaan toinen toisiaan ja että työpaikat tekevät keskenään yhteistyötä.” Lisäksi Honkolasta tulisi panostaa erityisesti siihen, että vapaaehtoisten on mahdollista opiskella paikallista kieltä ja seurata kielitaitonsa karttumista heitä motivoivin tavoin.

Kuvassa yllä: Lehtimäen opistossa vapaaehtoistyöntekijät mm. avustavat opiston talleilla. Kuvassa mentor Aire Honkola ja opiston Sessa-poni.

Hymy ja mentorin tuki motivoivat vapaaehtoisia

Millaiset asiat motivoivat vapaaehtoista työpaikalla vuoden kuluessa? Tätä pohtivat Lehtimäen vapaaehtoistyöntekijät sekä muut Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön Suomeen saapuneet nuoret loppuarviointitapaamisessaan viime keväänä. Ajatuksena oli oppia lisää itsestä sekä saada takataskuun näkökulmia siihen, millaisista asioista motivaatio työyhteisöissä ylipäätään rakentuu.

Siinä missä yhtä vapaaehtoista oli motivoinut tehtävien moninaisuus, toista oli kannustanut se, että oma vuorovaikutus vapaaehtoistyöpaikan asiakkaiden kanssa kehittyi. Arjen aherrukseen iloa olivat tuoneet myös mm. mentorin tuki, yhteistyö toisten vapaaehtoisten kanssa sekä palaute kollegoilta. Motivoivaa oli ollut myös saada joltakulta hymy rohkaistuttuaan puhumaan tai ymmärrettyään hieman suomea. Itse vapaaehtoiset olivat mm. yrittäneet olla uteliaita uusia tehtäviäin kohtaan. Fyysisessä työympäristössä lisäintoa vapaaehtoispuuhiin ovat antaneet esimerkiksi kukkapellot, ympäröivä luonto ja hyvä ruoka.

Teksti: Minna Räisänen
Kuva: Aire Honkola

Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2021 -lehdessä.

Lue avainsanalinkistä lisää vapaaehtoistyöpaikkojen kokemuksia: