Aire Honkola: Elämyksiä, jotka menevät sydämeen

Lehtimäen opiston Aire Honkolan juhlapuhe Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlassa 25.8.2018 Mustasaaressa Helsingissä:

Hyvä Maailmanvaihto ry:n väki ja juhlavieraat!

Kun Anni pyysi minulta juhlapuhetta, oli ensimmäinen ajatukseni: voi apua! Tyhmyyksissäni lupauduin hetken huumassa, koska onhan se todella suuri kunnia. Se, että kysytään ja päästetään puhumaan.

Syntymäpäivillä kehutaan aina sankaria ja kerrotaan hänen suurista saavutuksistaan. Koska asun niinkin pienessä paikassa kuin Alajärven Lehtimäki, pääkaupungissa tapahtuvat suuret sankarityöt eivät aina pääse kilpailemaan oman kylän juorujen kanssa.

Synnyinmaassani Virossa ala-asteen opettajallani oli tapana sanoa, että kirjoittakaa omista kokemuksista, niin ette voi mennä vikaan. Tämä ohje toimi kaikissa koulukirjoituksissani, joten sen sijaan, että kehun nuorekasta kuusikymppistä, kerron omista kokemuksistani Maailmanvaihdosta ja sen kautta tulleista vapaaehtoistyöntekijöistä.

Ensimmäisen kerran kuulin Maailmanvaihdosta, kun aloitin vuonna 1997 työt Lehtimäen opistolla. Siellä oli tuolloin vapaaehtoistyössä japanilainen Shoko. En juurikaan puhunut itse englantia, vaikka passiivista sanavarastoa löytyikin. Venäjäpainotteisessa lukiossa meille vakuutettiin, että venäjällä pärjää kaikkialla. Ei tarvita englantia. Voin sanoa teille, että ei pärjännyt. Ensimmäisen kerran, kun Shoko oli meillä käymässä, me vain hymyilimme kohteliaasti toisillemme. Onneksi loppuillasta jo naurettiin. Joka tapauksessa siitä alkoi ystävyys, ja kun Shoko vapaaehtoisjakson loputtua lähti kotiin, itkin silmät päästäni ja vannoin, etten enää koskaan päästä ketään vapaaehtoista liian läheiseksi. Mutta kiinnostuin englannin kielen opiskelusta ja aloin käyttää sitä, koska miten muuten olisin pystynyt seuraavina vuosina juttelemaan vapaaehtoisten kanssa ja itkemään taas uusia kotimaahansa palanneita ystäviä.

”Kuten minä opin uusia asioita ulkomaisten nuorten kohtaamisesta, niin oppivat myös opiskelijamme ja kaikki muutkin Lehtimäellä asuvat. Ette tiedäkään, miten paljon nämä eri kulttuureista tulleet nuoret ovat muokanneet ajatuksiamme, muuttaneet tapojamme suhtautua ulkomaailmaan ja opettaneet suvaitsevuutta.”

Kuten minä opin uusia asioita ulkomaisten nuorten kohtaamisesta, niin oppivat myös opiskelijamme ja kaikki muutkin Lehtimäellä asuvat. Ette tiedäkään, miten paljon nämä eri kulttuureista tulleet nuoret ovat muokanneet ajatuksiamme, muuttaneet tapojamme suhtautua ulkomaailmaan ja opettaneet suvaitsevuutta.

Pienellä paikkakunnalla tiedetään heti, ketkä ovat uudet vapaaehtoistyöntekijät ja missä he asuvat. Muistan, kun italialainen vapaaehtoistyöntekijämme sai jouluna vieraaksi tyttöystävän. He lähtivät kävelemään ja yhdessä risteyksessä jäivät vähän neuvottelemaan, että menisivätkö pitempää tai lyhyempää lenkkiä. Silloin ohi ajoi traktori, josta isäntä huitoi kovasti kädellä osoittaen siihen suuntaan, mistä nuoripari oli tulossa ja huusi ”Opisto, opisto!”

Kyseinen nuoripari on edelleen yhdessä ja vieraillut moneen otteeseen luonani, ja joka kerta tämä tarina meitä jaksaa naurattaa.

Seuraavaksi tulee se synttärisankarin kehumisosuus:

Kiitos siitä mitä teette! Se, että annatte nuorille mahdollisuuden tutustua uuteen kulttuuriin, kokeilla omia siipiä, saada uusia ystäviä ja oppia yhden tai useampia uusia kieliä, on upea juttu!

”Kiitos siitä mitä teette! Se, että annatte nuorille mahdollisuuden tutustua uuteen kulttuuriin, kokeilla omia siipiä, saada uusia ystäviä ja oppia yhden tai useampia uusia kieliä, on upea juttu!”

Mutta oletteko koskaan ajatelleet, että samalla te autatte myös sitä kylämiestä välittämään ja nuoria oppimaan ja teette pienestäkin paikkakunnasta kansainvälisen.

Nykyisin en enää itke hyvästejä jättäessä, koska tiedän, että suurin osa heistä palaa kuitenkin takaisin. Melkein joka vuosi joku vanhoista vapaaehtoisista on vierailemassa luonani. Tänä aamuna lähtiessäni jäi yläkertaan nukkumaan Anita Itävallasta, joka pyysi sanomaan onnittelut hänenkin puolesta. Ja sitten on heitä, jotka löytävät rakkauden Suomesta ja jäävät tänne asumaan.

Aina tämä vapaaehtoisten kanssa toimiminen ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Kuten muutenkin elämässä, niin vastoinkäymisiä tulee tässäkin. Voi tulla suru-uutisia kotoa, välirikkoja tyttö- tai poikaystävän kanssa, riitoja kämppiksen kanssa tai ongelmia työpaikalla. Joustavuutta, kärsivällisyyttä, myötätuntoa ja neuvottelutaitoja tarvitaan.

Kohdallani vaikein juttu oli, kun ujo nuorimies sai tiedon kaverinsa kuolemasta. Toinen vapaaehtoinen osasi soittaa ja pyytää apua, koska poika ei tullut ulos huoneestaan eikä kertonut, mitä oli tapahtunut. Onneksi hän päästi minut huoneeseen ja siinä sitten istuttiin monta tuntia lattialla ja puhuttiin elämästä ja kuolemasta.

Kieli luo omat vaikeutensa. Joskus samoilla sanoilla on eri merkitys eri kielissä ja siitäkin voi syntyä väärinkäsityksiä. Joskus menee kauan ennen kun nuori uskaltaa edes kysyä asiasta.

Vuosia sitten opistolla oli venäläinen tyttö joka lopulta rohkaistui kysymään miksi opiskelijat saavat puhua niin rumasti. Olin aivan hämmästynyt ja kysyin miten niin. Selvisi, että moni opiskelijoista huudahti säikkyessä HUI! Se on aivan viaton huudahdus Suomessa, mutta tarkoittaa miehen sukuelintä Venäjällä.

Oli ongelma sitten millainen tahansa, niin aina on  tarvittaessa löytynyt apua Maailmanvaihdon toimistolta. Ja sitä on tarvittu , jos ei aikaisemmin, niin viimeistään Youthpassin kanssa. (Uskon oikeasti, että siinä on joku salaliitto minua vastaan, koska ehkä vain kerran sen laatiminen on onnistunut ongelmitta kohdallani. Onhan toki pienenpieni mahdollisuus, että syytä on käyttäjässäkin. ;))

Paras puhe on lyhyt puhe, joten rupean lopettamaan. Tähän loppuun haluaisin jakaa kansanne, mitä mieltä  opiskelijamme olivat, kun kyselin miksi on kiva, että opistollamme on vuosittain vapaaehtoisia.

Tässä kokoelma vastauksista:
On kiva, kun on lisää nuoria!
Saa puhua englantia.
Saa opettaa suomea.
Ovat hyviä auttamaan.
Saa ystäviä.
Kauniita naisia.
Komeita ja ystävällisiä miehiä.
Tekevät hyvää eksoottista ruokaa!
Menevät sydämeen!

Kiitos nuorekas kuusikymppinen kaikista elämyksistä, jotka menevät sydämeen.

Onnea, iloa ja innokkuutta seuraavalle kuudellekymmenelle vuodelle!

Aire Honkola

Lehtimäen opiston ja Maailmanvaihdon yhteistyö alkoi 1980-luvulla, kun opisto vastaanotti Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön nuoren Saksasta.

 

Kuuntele Lehtimäen väen onnittelukappale Maailmanvaihdolle: