Isäntäperheenä toimimisen myötä Markus Kivistön (kuvassa oik.) suhde englannin puhumiseen on muuttunut. Enää virheet eivät pelota.
Miten innostuit perheinesi isäntäperheeksi?
Kun toissa kesänä pohdiskelin tapoja kehittää osaamistani, huomasin Facebookissa ilmoituksen, jossa Maailmanvaihto haki isäntäperhettä Luciukselle (kuvassa vas.), nuorelle vapaaehtoiselle Saksasta. Vieraat kielet ovat aina olleet minulle vaikeita. Oivalsin, että tarjoamalla kodin vapaaehtoiselle saan mahdollisuuden oppia rentoutta englannin suhteen ja tuoda englannin kielen puhumisen osaksi lastemme arkea.
Maailmanvaihto oli tullut minulle tutuksi opettajan työni kautta: Maailmanvaihdon vapaaehtoisia oli työskennellyt niin aiemmassa työpaikassani kuin nykyisessä koulussani Ähtärissä. Sovimme vaimoni kanssa, että lupaudumme isäntäperheeksi puoleksi vuodeksi. Sujuisi yhteiselämä miten tahansa, perheemme saisi yhteisen kokemuksen, jota muistella.
Miten kotielämänne on muuttunut? Mitä olet oppinut?
Kuten aiemmin, aikuiset käyvät töissä, lapset koulussa ja harrastuksissa. Toisina päivinä kiukutellaan enemmän ja toisina vähemmän, niin kuin varmaan jokaisessa perheessä.
Luciuksen myötä taloon on tullut roima annos lisää nuoruuden intoa. Lapsille Luciuksesta on tullut tärkeä henkilö. Heidän vuorovaikutuksensa on ollut vaivatonta. Välillä puhutaan suomeksi, välillä englanniksi. Nuorimmaisen kanssa taitaa eniten käytössä olla kehon kieli. Uusi juttu on ollut kannustaa Luciusta hänen futsalpeleissään.
Kuten toivoin, englannin kielestä on tullut osa arkeamme, eikä sen puhuminen näytä ahdistavan ketään. Olennaista on pyrkimys tulla ymmärretyksi, ei puhua täydellistä kieltä. Ehkä tärkein oppini onkin suhtautumiseni englanniksi kommunikoimiseen. Aiemmin tuskastuin helposti ja häpesin, kun en ole löytänyt oikeita sanoja. Nyt virheiden tekeminen ei tunnu pahalta, ja uskallan puhua myös monimutkaisemmista asioista, vaikken tuntisi sanastoa hyvin. Uskoakseni aika isäntäperheenä on myös vähentänyt ennakkoluulojani toisia ihmisiä kohtaan.
Millaiset asiat ovat olleet innostavimpia?
On mukavaa nähdä lapsissa riemua, kun he saavat touhuta yhdessä Luciuksen kanssa. Olemme myös saaneet yhteyksiä muihin isäntäperheisiin ja vapaaehtoisiin, mikä on ollut virkistävää. Lisäksi on mukavaa suunnitella tulevaisuuteen matkaa Saksaan Luciusta ja ehkä hänen perhettäänkin tapaamaan.
Terveisesi isäntäperheeksi ryhtymisestä kiinnostuneille?
Ajatuksemme on alusta pitäen ollut kohdella uutta tulokasta aikuisena, jonka odotamme kantavan itsestään vastuun. Isäntäperheenä toimiminen ei saa kuormittaa, muutoin kenelläkään ei ole mukavaa. Ratkaisukeskeisyys on hyvä ohjenuora: jos jokin tökkii, kannattaa miettiä, miten homman saisi toimimaan. Yleensä hyvät ratkaisut ovat käden ulottuvilla, kun niitä yhdessä etsitään.
Haastattelu: Minna Räisänen
Kuva: Markus Kivistön kotialbumi
Haastattelu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa – Volunteers’ Voices 1/2022 -lehdessä.
Olisitko sinäkin kiinnostunut kutsumaan nuoren vapaaehtoistyöntekijän luoksesi asumaan? Tutustu isäntäperhetoimintaan.