Vapaaehtoistyöhön lähtö oli ollut haaveenani aivan pienestä lähtien. On aina ollut selvää, Ella lähtee vapaaehtoistyöhön. Milloin ja minne – se oli vielä arvoitus.
Lukion viimeisenä syksynä aloin miettiä asiaa tosissani. Jatko-opiskeluista ei ollut vielä tietoakaan, enkä ollut varma, mikä on se ’’mun juttu’’. Tähän tuli siis aivan loistava väli lähteä toteuttamaan unelmia. Teen sitä, mikä tuntuu hyvältä ja toteutan niitä asioita, joista unelmoin. Näin löydän itseni paremmin.
Meksikoon lähtiessäni odotin kohtaavani perillä ihanan espajan kielen, lämpimän ilmaston ja yhtä lämpimiä ihmisiä sekä iloisen kulttuurin. Ja tietysti tacot sekä tequilan. Voin sanoa, että odotukseni täyttyi täydellisesti. Meksiko oli juuri sellainen, millaiseksi sen kuvittelin. On kaktuksia ja ajoittain vuoristoisia maisemia, sinisyydestä kilpailevat meri ja taivas sekä tarttuva reggaemusiikki.
Tässä kohtaa jollain varmasti herää kysymys huumekartelleista ja mafiapomoista. Ne ovat osa Meksikoa, mutta ne eivät vaikuttaneet päätökseeni tai kokemukseeni. Rakastuin Meksikoon päätä pahkaa.
La Voluntaria
Vietin Meksikossa puoli vuotta. Vapaaehtoistyössä olin ihmisläheisissä tehtävissä: aamupäivät vietin päiväkodissa nimeltä Jardín de Niños Joaquin Figueroa ja iltapäivisin opetin paikallisen opettajan kanssa englantia. Rakastin työtäni sekä ihmisiä, joihin sen myötä tutustuin.
Englannin kielen tuntien eri-ikäiset oppilaat avasivat minulle huikean mahdollisuuden tutustua vuosikymmeniä vanhempiin ihmisiin sekä heidän ajatusmaailmaansa. Huikean mahdollisuuden hankkia uusia näkökulmia elämään.
”Englannin kielen tuntien eri-ikäiset oppilaat avasivat minulle huikean mahdollisuuden tutustua vuosikymmeniä vanhempiin ihmisiin sekä heidän ajatusmaailmaansa. Huikean mahdollisuuden hankkia uusia näkökulmia elämään.”
Majoituituin meksikolaisessa isäntäperheessä, josta tuli hyvin äkkiä kuin omani ja joka oli tukenani hyvinä sekä huonoina aikoina. Söimme sunnuntaipäivälliset yhdessä sukulaisten kanssa, pelasimme pelejä, shoppailimme, kävimme kirkossa sekä matkustelimme yhdessä. Rakastin isäntäperhettäni. Tai rakastan. On mahtava tunne, kun toisella puolella maailmaa on rakastavia ihmisiä, joita voi ihan rehellisesti kutsua perheeksi.
Ihmiset ja arki parasta
Ennen kuin lähdin yksin maailmalle, tiesin olevani hyvin herkkä, joten valmistauduin ikävöimään kotiin kovasti. Kuitenkin ainoat vaikeat hetket puolen vuoden aikana olivat ennen joulua. Olen aina ollut jouluhullu, ja jouluuni kuuluvat piparit, lumi ja perhe. Sekä tunnelmallisuus ja harmonisuus. Joulu Meksikossa oli kaikkea muuta kuin tätä, mitä tietysti osasin odottaa. Silti se oli itselleni kova paikka.
Kun joku kysyy, että mikä oli mielestäni parasta Meksikossa, en rehellisesti osaa sanoa. Ihmiset olivat parasta Meksikossa. Tavallinen arki oli parasta Meksikossa.
Tutustuin moniin uusiin ihmisiin, joista osa on jäänyt elämänääni pysyvästi. Voi, miten ikävöin sitä, miten joka aamu päiväkotiin saapuessani melkein kaaduin seitsemän lapsen juostessa halaamaan minua. Ja sitä, miten kadulla vanha rouva huikkasi hyvää huomenta kaikille ohikulkijoille. Miten host-siskoni rankan päivän jälkeen kaatui raatona sängylleni, ja kerroimme toisillemme päivästämme. Miten vietin työkavereideni kanssa monta tuntia keskustellen näkemyksistä politiikkaan, yliluonnollisiin asioihin ja jalkapalloon liittyen.
”Kuuden kuukauden aikana koin muuttuvani. Ymmärsin asioita, suurensin perspektiiviäni elämään sekä opin tuntemaan itseni paremmin.”
Kuuden kuukauden aikana koin muuttuvani. Ymmärsin asioita, suurensin perspektiiviäni elämään sekä opin tuntemaan itseni paremmin. Olisin mielelläni jäänyt vielä toisiksi kuudeksi kuukaudeksi, mutta elämäntilanteeni ei antanut myöten. Ehdottomasti parhaana päätöksenä elämässäni pidän päätöstäni kokeilla siipiäni. Tehdä jotain uutta, jotain joka tuntui hyvältä. Toteuttaa unelmani. Unelmien toteuttaminen ole koskaan huono idea.
Ella Havunen
Kuvassa erään englannin kielen tunnin ryhmä. Tällä kertaa opiskelijat olivat nuoria. Ella takana keskellä.
International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!