2000-luku: Kilpailua kansainvälistymisen markkinoilla
2000-luvulla globalisaation myötä tapahtuva maailman pieneneminen jatkuu ja heijastuu myös Maailmanvaihto ry:n toimintaan. Nuorilla on aikaisempaa enemmän erilaisia kansainvälistymismahdollisuuksia, joten vaihtovuoden merkitys ainutlaatuisena kansainvälistymiskokemuksena yksilön elämässä vähenee. Tämä on tuonut uusia haasteita koko järjestön toimintaan. Lisäksi 90-luvulta virinnyt nimenvaihtobuumi kärjistyi 2001, kun pitkällisten keskustelujen jälkeen myös kansainvälinen ICYE Federaatio vaihtoi nimensä muotoon International Cultural Youth Exchange.
EU-rahoitteisen EVS-vapaaehtoistyön rooli Maailmanvaihdon toiminnassa on jatkanut vahvistumistaan 2000-luvulla. Tämä on vaikuttanut muun muassa siten, että Suomeen ICYE -ohjelman kautta tulevien vapaaehtoisten määrä on laskenut. Vuosikymmenen puolivälissä ICYE-ohjelman kautta Suomeen saapui joinain vuosina vain alle kymmenen vapaaehtoista. Sen sijaan Euroopan sisäiset kumppanuussuhteet ovat lisääntyneet ja yhteistyö on suuntautunut enenevissä määrin Itä-Eurooppaan, kuten Venäjälle ja Baltian maihin. Myös Kaukasuksen ja Balkanin maiden nuorisovaihtojärjestöjen kanssa on luotu yhteistyösuhteita kansainvälisen ICYEn toimiston koordinoimien monenkeskisten EVS-hankkeiden kautta.
Maailmanvaihto ry on 2000-luvulla pyrkinyt profiloitumaan kansainvälisen vapaaehtoistyön kentällä yhä vahvemmin. Vapaaehtoistyöohjelmille on haluttu luoda tunnettuutta etenkin nuorille aikuisille suunnattuina, ei-ammatillisina, pitkäkestoisina ja kulttuurien välistä oppimista painottavina ohjelmina. Vuosikymmenen kuluessa tapahtunutta painopisteen muuttumista ilmentää etenkin vuonna 2008 lopetettu kouluvaihto-oppilaiden vastaanottaminen. Kouluvaihto-oppilaiden lähettäminen lopetettiin jo aikaisemmin vuosituhannen vaihteessa, mutta sen jälkeen Suomeen yhä vastaanotettiin muutamia vaihto-oppilaita vuosittain aina vaihtovuoteen 2008–09 asti. Keskeisin kouluvaihdon lopettamiseen johtanut syy oli ohjelman pienuus sekä siitä seuranneet vaikeudet ylläpitää ohjelman laatua. Kouluvaihdon lopettamisen lisäksi toinen selkeä merkki vuosikymmenen aikana tapahtuneesta profiloitumiseta on Etvo-ohjelman siirtyminen kokonaan Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan alaisuuteen vuonna 2006. Tällöin lopetettiin myös vuodesta 2001 Etvon kanssa yhdessä järjestetyt palanneiden leirit. Sen sijaan yhteistyötä on pyritty lisäämään etenkin tiedotuksen osalta.
”Profiloitumisen ohella ohjelman laatuun on alettu panostaa entistä enemmän. Erityisesti ulkomaalaisten vapaaehtoisten ohjelmaa on kehitetty muun muassa lisäämällä isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen koulutusta ja yhteydenpitoa.”
Profiloitumisen ohella ohjelman laatuun on alettu panostaa entistä enemmän. Erityisesti ulkomaalaisten vapaaehtoisten ohjelmaa on kehitetty muun muassa lisäämällä isäntäperheiden ja vapaaehtoistyöpaikkojen koulutusta ja yhteydenpitoa. Aluksi toiminnan kehittämisestä vastasivat pitkälti järjestön aktiivit, mutta vuodesta 2006 lähtien palkattujen siviilipalvelusmiesten työpanos on mahdollistanut järjestösihteerin merkittävämmän paneutumisen vapaaehtoistyöpaikkojen ja isäntäperheiden tukemiseen.
Vuonna 2003 laadittujen kansainvälisen ICYEn minimilaatukriteereiden, kuten myös myöhemmin määriteltyjen Maailmanvaihdon omien laatukriteereiden, toteutumista edesauttoi osaltaan 2000-luvulla tapahtunut aktiivitoiminnan uudelleenorganisoiminen. Hallituksen sisäinen tiimijako selkeytti aktiivien työnjakoa ja mahdollisti sen, että voimavaroja pystyttiin kohdentamaan yksittäisiin toimenkuviin, näistä keskeisimpinä isäntäperheet ja vapaaehtoistyöpaikat, kotimaiset vapaaehtoiset, ulkomaiset vapaaehtoiset, tiedotus ja talous. Täten voidaan sanoa, että ei-ammatillisuuden profiilin vahvistuessa itse aktiivien toiminta on puolestaan ammatillistunut. Hauskanpidon ja muiden vaihtokavereiden kanssa yhdessäolon ohella motiiveissa voi katsoa vahvistuneen myös uusien tietojen ja taitojen oppimisen sekä verkostoitumisen suomalaiseen kansalaisjärjestökenttään. Maailmanvaihto ry:n toiminnan painopisteen siirtyessä kansainvälisiin vapaaehtoistyöohjelmiin, on hiljalleen myös maailmalle lähtevien nuorten profiilihiljalleen muuttunut. Lähtevistä suurin osa on yhä abiturientteja, mutta tämän ryhmän ohella on myös yliopisto-opiskelijoiden määrä lisääntynyt roimasti. Koulutustaustan lisäksi myös lähtijöiden keski-ikä on noussut, esimerkiksi yli 25-vuotiaiden hakijoiden määrä on kohonnut selkeästi aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna.
Suomen ICYEssä 2000-luvulla tapahtunutta profiilin tarkentumista, ohjelman laadun tarkkailun lisääntymistä sekä uusien yhteistyökumppanien määrän kasvua voi tarkastella pyrkimyksinä taata järjestön kilpailukyky kansainvälistymisen markkinoilla jatkossakin. Maailmanvaihto suunnistaa kuudennelle vuosikymmenelleen myös fyysisesti uusissa tiloissa. Siltasaaren toimiston putkiremontin tieltä muutettiin joulukuussa 2008 Kruununhakaan Oikokadulle.
Seuraavaksi järjestön toimintaa ja sen merkityksiä avaavat omista lähtökodistaan Markus Vähälä Maailmanvaihto ry:n pitkäaikaisesta yhteistyökumppanista Lyhty ry:stä, EVS-vapaaehtoistyön kautta Maailmanvaihdon toimintaan mukaan tullut Marika Heinonen sekä paraikaa Intiassa ICYE-ohjelman kautta oleva Heli Vartiainen. Lopuksi saamme lukea kansainvälisen ICYE-federaation pääsihteerin Salvatore Romagnan terveiset 50-vuotiaalle Suomen ICYE:lle.
Meri Tennilä
EVS Belgia 2001
Hallitus 2004- (pj. 2008-)
Lyhty ry/Markus Vähälä: Sydämen kautta suomeen
Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry tarjoaa hoitotyön asiantuntemuksella monipuolisia palveluja ja toimintaa kehitysvammaisille nuorille ja aikuisille pääkaupunkiseudulla. Lyhty on yleishyödyllinen voittoa tuottamaton yhdistys, joka on perustettu vuonna 1993. Lyhty ry tarjoaa ympärivuorokautisia asumis-palveluja, työpajamuotoista työtoimintaa sekä viisivuotisen oppimisympäristön nuorille aikuisille oppimisyksikkö Lampussa.. Yhdistys tuottaa myös erilaisia tapahtumia sekä vapaa-ajan toimintaa, kouluttaa eri alojen ammattilaisia ja on mukana erilaisissa tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Yhdistys tutkii ja kehittää jatkuvasti myös oman toimintansa sisältöä osana yhdistyksen joka-päiväistä toimintaa ja on aktiivisesti mukana edistämässä kehitysvammaisten asemaa yhteiskunnassamme. Yhdistyksessä työskentelee noin kuusikymmentä henkilöä, joista suurin osa on hoitotyön ammattilaisia. Tämän lisäksi päivittäisessä työssä on mukana siviilipalvelusmiehiä, opiskelijoita sekä Maailmanvaihto ry:n kautta tulleita vapaaehtoistyöntekijöitä.
”Lyhty ry:n toiminnassa on vuodesta 1998 lähtien ollut mukana Maailmanvaihdon kautta 19 pitkäaikaista vapaaehtoista lähes yhtä monesta maailman maasta, joten hienoja muistoja ja monenlaisia kokemuksia on karttunut matkan varrella.”
Lyhty ry:n toiminnassa on vuodesta 1998 lähtien ollut mukana Maailmanvaihdon kautta 19 pitkäaikaista vapaaehtoista lähes yhtä monesta maailman maasta, joten hienoja muistoja ja monenlaisia kokemuksia on karttunut matkan varrella. Lyhdyssä on työskennellyt vapaaehtoisia sekä EVS- että ICYE -ohjelmien pitkien 9kk–12 kk kestävien ohjelmien kautta. Vapaaehtoiset palvelevat kehitysvammaisia aikuisia heidän työssään työpajoissamme sekä eri tehtävissä asumispalvelujemme piirissä. Vapaaehtoisvuoden kokemukset ovat varmaankin olleet suurimmalle osalle erittäin tärkeitä, sillä vapaaehtoisistamme on jäänyt Suomeen asumaan neljä henkilöä, joista kolme yhä työskentelee ammattilaisina Lyhty ry:n toiminnassa!
Yleensä kansainvälinen vapaaehtoinen sitoutuu vapaaehtoisvuotensa aikana yhteen työtiimiin ja perustehtävään, jonka puitteissa hän työskentelee yhdessä muiden tiimien kanssa yhdistyksemme vuotuisen toimintarytmin mukaan. Näin vapaaehtoinen tutustuu syvällisesti oman tiiminsä henkilöihin, joka luo turvaa myös sellaisten epätavallisten tilanteiden äärellä, joista vapaaehtoisella ei ole aikaisemmin välttämättä ollut kokemusta. Kansainväliset vapaaehtoistyöntekijämme ovat erittäin tärkeitä toiminnallemme. Pelkästään heidän tuomansa tuki ja apu tekevät mahdolliseksi kehitysvammaisille asiakkaillemme henkilökohtaisemman otteen omaan työhönsä ja elämäänsä. Tämän lisäksi vapaaehtoiset tuovat lisää osaamista työyhteisöömme, uusia näkökulmia työhömme sekä vahvistavat taitojamme kohdata erilaisuutta. Tehtävät, jotka liittyvät vapaaehtoistyön edellytysten ja rakenteiden järjestämiseen kehittävät työyhteisömme prosessin- ja projektinhallintataitoja. Vapaaehtoisten tärkeä merkitys niin ystävinä kuin työtoverina kohottavat yhteisömme tekemisen eettistä tasoa. Vapaaehtoistyöntekijämme toimivat elävänä esimerkkinä solidaarisesta inhimillisestä toiminnasta, mikä ylevöittää koko yhteisömme arkista aherrusta. Vapaaehtoinen on lahja, jonka arvoa ei voi rahassa mitata, mutta josta kaikki voimme nauttia vielä vuosienkin jälkeen.
Yhteistyön alkaminen
Yhteistyö Maailmanvaihto ry:n kanssa alkoi jo vuonna 1998. Ensimmäiset vapaaehtoiset auttoivat kehitysvammaisia jokapäiväisessä elämässään Lyhdyn ryhmäkodeissa. Vapaaehtoistoiminta aktivoitui toden teolla vuonna 2000, jolloin Kirsi Alastalo, joka johti tuolloin Lyhty ry:n Luovilla – taide ja tekstiili-työpajaa, alkoi etsiä vapaaehtoista auttamaan ja tukemaan kehitysvammaisia taide- ja käsityöläisiä. Luovilla on pienin ja vanhin Lyhdyn työpajoista, ja sen toiminnassa näkyy hyvin pitkälle viety tekemisen yksilöllisyys ja tuotteiden laatu. Aikaa henkilökohtaiseen ohjaamiseen ei kuitenkaan paljoa jäänyt, sillä Kirsi johti kuuden kehitysvammaisen tekijän ryhmää yksinään. Työn luonne oli sellainen, että pitkäjänteinen työskentely oli mahdollista, vaikka kehitys-vammaisen ohjaaja ei olisikaan alan ammattilainen tai edes osaisi suomen kieltä. Etevänä toiminnan kehittäjänä Kirsi mietti eri mahdollisuuksia tuoda enemmän henkilökohtaista tukea kehitysvammaisille asiakkailleen ja eksyi Maailmanvaihdon yhteyteen vuosituhannen vaihteessa. Kirsi toimii yhä Lyhty ry:n asumispalvelujen tiimissä, ja on siten kehittänyt Lyhdyssä vapaaehtoistyötä sen koko historian ajan.
”Yhteistyön alkaessa Maailmanvaihto ry:n kanssa, pohdimme omaa rooliamme vapaaehtoisen elämässä. Päädyimme siihen, että haluamme tarjota vapaaehtoiselle monipuolisen ja turvallisen työpaikan, jossa hän voi kokea itsensä tarpeelliseksi ja jossa hän voi kehittyä asioissa, joita hän ei välttämättä entuudestaan tunne.”
Yhteistyön alkaessa Maailmanvaihto ry:n kanssa, pohdimme omaa rooliamme vapaaehtoisen elämässä. Päädyimme siihen, että haluamme tarjota vapaaehtoiselle monipuolisen ja turvallisen työpaikan, jossa hän voi kokea itsensä tarpeelliseksi ja jossa hän voi kehittyä asioissa, joita hän ei välttämättä entuudestaan tunne. Keskustelimme yhteistyöstä Maailmanvaihdon kanssa, ja sovimme, että järjestö hankkii vapaaehtoiset sekä järjestää heille perhemajoituksen. Lyhty ry:n rooli oli toimia vapaaehtoistyöpaikkana, jonka tehtävä on suuntautua vapaaehtoistoiminnan tavoitteisiin. Koemme, että vapaaehtoisten perhemajoitus antaa parhaan näkökulman suomalaiseen arkiseen elämään ja toimii näin hyvänä vastapainona työlle ja työpaikalle. Erilaisten yhteisöjen luonnollinen muodostuminen vapaaehtoisen ympärille tukee mielestämme hänen selviytymis- ja sopeutumiskykyään uudessa maassa sekä tuo riittävästi henkilökohtaisia kontakteja, joiden avulla elämään Suomessa pääsee mukaan.
Oikea vapaaehtoinen oikeaan tehtävään
Maailmanvaihto ry valitsee meille mahdollisista vapaaehtoisista valikoiman. Tämän jälkeen keskustelemme Lyhdyssä siitä, kuka vapaaehtoisista olisi sopivin kuhunkin tehtävään. Keskustelussa ovat mukana paitsi kaikki ne henkilöt, jotka tulevat toimimaan vapaaehtoisen kanssa, myös kehitysvammaiset asiakkaamme. EVS-ohjelma on hyvin suosittu ja Lyhty ry tunnettu vapaaehtoispaikka, joten saamme erittäin hyviä hakijoita. Siksi meidän on suhteellisen helppo valita ne ehdokkaat, joihin otamme henkilökohtaisesti yhteyttä puhelimitse. Olemme oppineet, että vasta henkilökohtainen kontakti ja mahdollisuus vapaaseen keskusteluun antavat meille oikean kuvan hakijasta. Samalla voimme vastata vapaaehtoista askarruttaviin kysymyksiin, ja saamme ensimmäisen mahdollisuuden luoda hyvä ja turvallinen vaikutelma Lyhdystä vapaaehtoistyöpaikkana.
Vapaaehtoisen saapuessa maahan sovimme Maailmanvaihto ry:n ja isäntäperheen kanssa siitä, miten tuemme yhdessä vapaaehtoista hänen sopeutumisessaan uuteen tilanteeseen uudessa maassa. Hahmottelemme vapaaehtoisen kanssa hänen vuottaan Lyhdyssä pyrkien ottamaan huomioon vapaaehtoisen henkilökohtaiset tavoitteet työssään. Pitkin vuotta käymme läpi tapahtunutta, huolehtien samalla siitä, että vapaaehtoinen kokee myös arkea ylittäviä kokemuksia, joiden muisto sitoo häntä lähemmin yhteisöömme ja Suomeen. Kun vapaaehtoisaika loppuu, teemme yhdessä tiliä siitä, mitä hän on oppinut ja miten hänen täällä olonsa on vaikuttanut yhdistyksemme toimintaan. Suurimman osan asioista huomaa kuitenkin vasta myöhemmin, joten pidämme yhteyttä myös vapaaehtoisen lähdettyä takaisin kotimaahansa. Ulla-Maija Ekman ja saksalainen Bianca Leist taide- ja tekstiilityöpaja Luovillasta Lokaviikot-nuorisofestarien avajaistapahtumassa.
Molemminpuolista oppimista
Sanomme nykyään leikillämme, että vapaaehtoiskandidaatit ovat nuorempia, kauniimpia ja fiksumpiakuin me koskaan, joten siksi meidän tulee sopeutua heihin. Vapaaehtoisilla on usein paljon sellaisia taitoja ja kokemuksia, joita meiltä organisaatiossamme puuttuu. Usein vapaaehtoiset ovat kielitaitoisempia ja monitaitoisempia kuin ammattihenkilökunta, joten koemme että yhdistyksemme todella saa vahvistusta vapaaehtoisten tuomasta työpanoksesta ja tietotaidosta. Pyrimme myös siihen, että jaamme omaa osaamistamme vapaaehtoisille ja järjestämme heille mielenkiintoisia ja haastaviakin työtehtäviä, joissa he pääsisivät nostamaan omaa osaamistaan EVS-ohjelman tavoitteiden mukaisesti. EVS-vapaaehtoisten korkea peruskompetenssi onkin hieman ihmetyttänyt, sillä ohjelma perustettiin aikoinaan nostamaan syrjäytymisuhan alla olevien nuorten asemaa eurooppalaisilla työmarkkinoilla. Siten vapaaehtoinen, jolla on vähiten edellytyksiä, saattaisi saada vapaaehtoisvuodestaan eniten hyötyä kasvaneen kompetenssin myötä.
”Pyrimme siihen, että jaamme omaa osaamistamme vapaaehtoisille ja järjestämme heille mielenkiintoisia ja haastaviakin työtehtäviä, joissa he pääsisivät nostamaan omaa osaamistaan EVS-ohjelman tavoitteiden mukaisesti.”
Kun tarkastelemme yhdistyksemme historiaa hieman taaksepäin, voisi sanoa, että itse vapaaehtoiset ovat pysyneet kutakuinkin samanlaisina, mutta yhdistyksemme kyky vastaanottaa vapaaehtoinen on kehittynyt. Koemme olevamme nyt valmiimpia, sopeutuvampia, tietävämpiä ja taitavampia ottamaan vapaaehtoistyöntekijät mukaan yhdistyksen toimintaan. Lyhty ry:n rooli sosiaali- ja terveysalan innovaattorina antaa myös meille sellaisen tekemisen tavan, jossa pyritään hyvää, kaunista ja oikeaa kohti. Pyrimme kehittämään toimintaamme jatkuvasti, koska maailma muuttuu ja me sen mukana, siihen teoillamme vaikuttaen. Olemme viime aikoina pyrkineet hahmottamaan, mitkä ovat niitä alueita, joilla organisaatiomme ja vapaaehtoiset työntekijämme tarvitsevat rakenteita ja valmiita suunnitelmia. Toisaalta pyrimme hahmottamaan niin sanottuja avoimen prosessin alueita, joita vahvistamme pystyäksemme kohtaamaan elämämme väistämättömät epävarmuuden hetket. Olemme viime vuosina kehittäneet vapaaehtoistyön laadunvarmistusohjelman, jonka avulla pyrimme varmistamaan tärkeät laatukriteerit vapaaehtoisen työlle Lyhdyssä. Kehitämme tätä toimintamallia yhdessä vapaaehtoisten kanssa, jolloin he itse voivat edistää tulevien vapaaehtoisten asemaa.
Yhteistyö Maailmanvaihto ry:n kanssa on sujunut hyvin vuosien varrella. Maailmanvaihdon henkilökunta on neuvonut ja kouluttanut meitä säännöllisesti vapaaehtoistyöhön liittyvissä asioissa. Kriisitilanteissa toiminta on ollut nopeaa ja sujunut hyvässä yhteisymmärryksessä. Isäntäperheiden löytyminen vapaaehtoisille on välillä vuosien varrella ollut hankalaa, jolloin Lyhty on toiminut väliaikaiskotina vapaaehtoisille. Olemme osallistuneet Maailman-vaihto ry:n suosittelemana myös kansainväliseen SOHO (Sending organisati-on, Host organisation) –koulutukseen sekä AVSO:n (Association of Voluntary Service Organisations) järjestämään vapaaehtoisten yleiseurooppalaiseen Mentor-ohjelmien kehittämiseen. Tämä on tarjonnut meille suoria kontakteja eri maiden järjestöihin ja mielenkiintoisiin ihmisiin. Maailmanvaihto ry on avannut asiakkaillemme ja henkilöstöllemme oven auki Eurooppaan ja muualle maailmaan. Kukaan ei olisi arvannut, miten yhdestä yhteydenotosta kasvaisi vuosien varrella näin tärkeä osa Lyhty ry:n toimintaa. Maailmanvaihdon järjestämä vapaaehtoistoiminta on kehittänyt yhdistyksemme perustehtävää, kehitysvammaisten aseman edistämistä yhteiskunnassamme, paremmin ja monipuolisemmin kuin olisimme koskaan kuvitelleet. Siksi haluamme nyt lämpimästi kiittää kaikesta siitä työstä ja tuesta, jota olemme vuosien varrella saaneet kokea ja samalla onnitella 50-vuotiasta Maailmanvaihto ry:tä!
Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry:n puolesta,
Markus Vähälä
Sairaanhoitaja ja vapaaehtoiskoordinaattoriLyhty ry
Marika Heinonen: ”Maailmanvaihtolaisuus otti ja vei…”
Seikkailuni EVS-vapaaehtoistyöntekijänä Saksassa alkoi 8.9.2003. Viimeiset äidin tekemät ruisleivät oli syöty ja rinkka pakattu jo hyvissä ajoin (ajoissa) edellisenä iltana. Olin valmis lähtemään kohti uusia seikkailuja!
Piut paut epäilijöille
Olin odottanut lähtöä Saksaan malttamattomana jo usean kuukauden ajan, joten olin innoissani seistessäni viimein Helsinki-Vantaan lentokentällä. Muistan hyvästelleeni vanhempani iloisesti ja reippaasti, vaikka he olivat olleet hieman hermostuneita ja pelokkaita tyttärensä päätöksestä lähteä vapaaehtoistyöhön ulkomaille. Toisaalta tiesin heidän olevan myös ylpeitä päätöksestäni lähteä toteuttamaan haavetta, jota olin jo pidempään miettinyt.
Lukion toisena vuotena minulle oli selkiintynyt, että halusin pitää välivuoden ja miettiä eri vaihtoehtoja tulevaisuuden suhteen. En ollut aiemmin viettänyt pidempiä aikoja ulkomailla, mutta minulle oli kuitenkin selvää heti alusta alkaen, että lähtö ulkomaille olisi minun tapani viettää välivuosi. Vaihtoehtoja ulkomaille lähtöön oli useita, mutta kiinnostuin EVS-vapaaehtoistyöohjelmasta heti siitä kuultuani, sillä halusin tehdä jotain erilaista ja kokea uusia asioita. Kaikkia ympärillä olevia ihmisiä ei kuitenkaan ollut helppo vakuuttaa vapaaehtoistyöhön lähtemisestä. Muistan kuulleeni kommentteja, kuten: ”Mitä vapaaehtoistyötä muka Saksasta löytyy?” tai ”Miksi et lähde vaikka au pairiksi tienaamaan edes vähän rahaa?”. Mikäli en saanut kaikkia epäilijöitä vakuutettua perusteistani ennen lähtöäni, niin uskon tehneeni sen viimeistään paluuni jälkeen, sillä päällimmäiset ajatukseni EVS-jaksosta ovat olleet pelkästään positiivisia.
”En ollut aiemmin viettänyt pidempiä aikoja ulkomailla, mutta minulle oli kuitenkin selvää heti alusta alkaen, että lähtö ulkomaille olisi minun tapani viettää välivuosi. Vaihtoehtoja ulkomaille lähtöön oli useita, mutta kiinnostuin EVS-vapaaehtoistyöohjelmasta heti siitä kuultuani, sillä halusin tehdä jotain erilaista ja kokea uusia asioita.”
EVS-jaksoni sijoittui Kaakkois-Saksaan, Bayerisch Gmain -nimiseen kylään, joka sijaitsi vain parin kilometrin päässä Itävallan rajasta. Tämän idyllisen pienen vuoristokylän maisemat, ihmiset ja elämänasenne tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Työpaikka oli eräänlainen maatila, joka toimi eri-ikäisten kehitysvammaisten työ- ja asuinpaikkana. Oma työtehtäväni sijoittui pääsääntöisesti korkkipajaan, jossa kierrätettiin viinipullon korkkeja. Aidot korkit eroteltiin muovisista korkeista, kerättiin talteen ja murskattiin uusiokäyttöön esim. asuntojen lämpöeristys-materiaaliksi. Korkkipajassa työskentelevien kehitysvammaisten ryhmäkoko vaihteli 10–15 hengen välillä. Autoin heitä korkkien lajittelun lisäksi heidän arkiaskareissaan. Joulun alla viereiseen kynttiläpajaan tulvi tilauksia siinä määrin, että usein pääsin myös valamaan kynttilöitä paikan omasta mehiläisvahasta.
Vapaaehtoisen roolin määrittäminen ei ole vapaaehtoistyöpaikoissa aina helppoa, minkä saimme muiden vapaaehtoisen kanssa useaan kertaan todeta. Välillä meistä tuntui, että saimme liikaa vastuuta kannettavaksi. Toisinaan työ tuntui puolestaan melko merkityksettömältä tehdessämme rutiininomaisia tehtäviä, joista pienimmätkin oppimiskokemukset olivat kaukana. EVS-jaksoni alussa suunnittelimme tutorini kanssa minulle omia projekteja, joita voisin jakson aikana yhdessä ryhmäläisteni kanssa toteuttaa. Talon johtaja ei kuitenkaan ollut suunnitelmista samaa mieltä, ja olin pettynyt, kun en päässyt toteuttamaan suunniteltuja projekteja. Nämä pienet vastoinkäymiset auttoivat minua kuitenkin kasvamaan huimasti ihmisenä, ja uskon olevani kärsivällisempi, itsevarmempi ja joustavampi kuin ennen vapaaehtoistyöjakson alkua. Ja opinhan myös hieman ymmärtämään baijeria, murretta, jota pohjoissaksalaiset eivät miellä saksaksi. Voin siis rehellisesti sanoa, että vapaaehtoistyöjaksoni oli erittäin onnistunut. Tästä suuri kiitos kuuluu kaikille niille upeille ihmisille, joihin työpaikallani ja sen ulkopuolella tutustuin.
Paluu, vaan ei arkeen..
Työntäyteiset päivät, lukuisat leirit ja matkustelu saivat vapaaehtoistyöjakson hurahtamaan vauhdilla. Vaikka oli ihana nähdä perhettä ja ystäviä pitkästä aikaa, muistan hyvin ne pelonsekaiset tunteet, jotka minulla oli palatessani takaisin Suomeen. Olinko muuttunut paljon jakson aikana? Olivatko läheiseni muuttuneet? Mitä tulevaisuus toisi tullessaan? Ja niin edelleen.. Yksi asia oli kuitenkin varma. Halusin jatkaa upeaa kokemusta takaisin kotiin palattuani. Tämä kokemus jatkuu edelleen, sillä olen ollut mukana Maailmanvaihdon toiminnassa paluustani lähtien ja nyt olen neljättä vuotta Maailmanvaihdon hallituksen jäsenenä.
Maailmanvaihdon toiminta on vienyt mennessään ja antanut mukavaa vastapainoa opiskelulle. Opiskelen Turussa, joten kokouspäivät Helsingissä venyvät pitkiksi jo pelkästään matkustamisen vuoksi. Silloin tällöin löytyy edelleen ihmisiä, jotka ihmettelevät miten jaksan matkustaa ja tehdä tätä kaikkea vapaaehtoisesti. Toki tätä samaa tulee joskus itsekin väsyneenä mietittyä, mutta epäilykset kaikkoavat heti nähdessäni tuttuja kasvoja toimistolla, leireillä tai muuten vapaa-aikanani. Toiminta on tuonut mukanaan paljon asioita, joita en uskaltanut edes toivoa ennen mukaan lähtöäni, kuten lukuisia uusia ystäviä ja rutkasti uusia kokemuksia.
Näiden vuosien varrella olen ehtinyt nähdä Maailmanvaihdon toimintaa usealta eri kantilta. Mukaan mahtuu toimintaa niin Suomeen saapuville vapaaehtoisille kuin ulkomaille lähtevillekin sekä erilaisia infotilaisuuksia ja seminaareja. Ulkomaalaisille vapaaehtoisille järjestettyjen leirien aikana olen tutustunut upeisiin uusiin ihmisiin ja päässyt elämään uudelleen myös omaa vapaaehtoistyöjaksoani. Leirit ovat olleet loistava tapa päästä tutustumaan näihin monikulttuurisiin ryhmiin, kuulla heidän ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Erilaisissa infotilaisuuksissa olen päässyt kertomaan Maailmanvaihdon toiminnasta ja kokemuksistani muille asiasta kiinnostuneille.
”Nyt useampi vuosi itse EVS-vapaaehtoistyöjakson jälkeen voin sanoa sen olleen erittäin merkityksellinen monien asioiden suhteen.”
Hallituksen jäsenenä olen päässyt kurkistamaan myös koko ICYE-järjestön kansainväliseen kenttään. Olen saanut osallistua kaksi kertaa Euroopan Assosiaation vuosikokoukseen, jotka ovat molemmat olleet opettavaisia ja mielenkiintoisia kokemuksia. Näiden Oxfordissa ja Bryggessä pidettyjen vuosikokousten avulla olen oppinut ymmärtämään ja arvostamaan ICYEn toimintaa entistä enemmän. Tämän lisäksi Etelä-Afrikassa viime keväänä pidetty seminaari Euroopan ja Afrikan välisistä EVS-ohjelmista antoi minulle hienon mahdollisuuden päästä oppimaan uutta kansainvälisen ICYE-organisaation konkareilta. Uskon, että kaikki matkan varrella oppimani asiat auttavat minua niin Maailmanvaihdon toiminnan kehittämisessä, kuin omassa elämässänikin. Kaiken tämän lisäksi olen saanut ympäri maailmaa useita uusia ystäviä, joihin pidän edelleen tiiviisti yhteyttä.
Nyt useampi vuosi itse EVS-vapaaehtoistyöjakson jälkeen voin sanoa sen olleen erittäin merkityksellinen monien asioiden suhteen. Voinkin todeta, että Maailmanvaihdon kotisivuilla oleva fraasi ”Ota tilaisuudesta vaari ja vaihda arkea! On mitä mummona muistella.” kiteyttää hienosti kaiken sen, mitä Maailmanvaihto on minulle tarjonnut. Lähtiessäni en osannut arvata, mitä kaikkea tulisin vaihtojaksoltani saamaan tai kuinka suuresti se tulisi vaikuttamaan elämääni. Muistan jonkun aktiivin minua ”varoitelleen” tullessani mukaan Maailmanvaihdon toimintaan, että kerran mukaan lähdettyä on vaikea päästä irti. Toden totta, näiden upeiden kokemusten pohjalta onkin helppo sanoa, että ”maailmanvaihtolaisuus” otti ja vei mennessään heti ensi hetkestä lähtien! Onnea 50-vuotiaalle Maailmanvaihdolle!
Marika Heinonen
EVS Saksa 2003-2004
Hallitus 2005-
Heli Vartiainen: Unelmista voi tehdä totta
”Unelmista voi tehdä totta”, ajattelin saapuessani takaisin Suomeen joulun lomamatkareissulta Intiasta. Mutta miten? Vastaus löytyy nykypäivänä usein internetistä. Siispä Googleen ja hakusanoiksi ’ulkomaille töihin’, ’kehitysmaat’ ja ’Intia’. Ja sieltähän se vastaus pompahti esiin: Maailmanvaihto ry:n kotisivut. Niitä tutkin iltaisin, soitin Maailmanvaihdon toimistoon, kävin infotilaisuudessa Helsingissä ja osallistuin valintapäivään. Lopulta minulle tuli tieto, että olin valittu vapaaehtoistyöntekijäksi Intiaan. Ottaessani paikan vastaan tiesin, että elämäni tulisi täydellisesti muuttumaan.
Valmennusleirillä Inkoossa tapasin muita maailmalle lähdössä olevia innostuneita nuoria. Vaihdoimme ajatuksia, keskustelimme mahdollisista ongelmista ja kuulimme aikaisemmin maailmalla olleiden kokemuksia elämisestä vieraassa maassa. Meitä sananmukaisesti valmennettiin ottamaan haaste vastaan.
Lopulta koitti se päivä, jota olin puolen vuoden ajan odottanut. Finnairin lentokoneesta jätin viimeiset katseet heräilevän Helsingin aamutouhuihin. Suuren Tuntemattoman matkaan hyppääminen aiheutti kyyneleiden valumisen poskiani pitkin.
[…]
Bangaloren lentokentällä tapasin paikallisen ICYEn työntekijän, joka johdatti meidät kaksi suomalaista yhdessä muiden vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa alkuleiripaikallemme. Aamupalan ja majoitusjärjestelyjen jälkeen univelat alkoivat pienentyä, koska ohjelmaan oli merkittynä lepoa. Voimien keruu tule-via koitoksia varten olikin tarpeen. Alkuleirin anti oli muuten lähinnä vertaistuen saamista muilta vapaaehtoistyöntekijöiltä, valmentautumista tulevaan vuoteen uudessa elinympäristössä, paikallisen kielen opettelua ja tarvittavien tärkeiden paperiasioiden järjestelyä. Sen jälkeen huomasinkin olevani yksin Intian yössä, bussissa matkalla kohti Putturia. Siitä on nyt kuusi kuukautta.
”Valmennusleirillä Inkoossa tapasin muita maailmalle lähdössä olevia innostuneita nuoria. Vaihdoimme ajatuksia, keskustelimme mahdollisista ongelmista ja kuulimme aikaisemmin maailmalla olleiden kokemuksia elämisestä vieraassa maassa.”
Välillä havahdun tavallisen arkeni keskellä huomaamaan, miten erilaisessa ympäristössä oikeasti nyt asun. Se, että kylpyhuoneeni suihkusta tulee huonohkolla paineella viileää vettä tai wc-pöntön huuhteluteho ei ole sama kuin Suomen vessoissa, on minulle jo tavallista arkipäivää. Minihameiden tai lyhyiden shortsien valitseminen ei tule mieleenkään ottaessani aamulla hyllystäni päivävaatteet. Sarit ja chuiditanit (intialainen asukokonaisuus, johon kuuluu pitkä tunikan tyylinen paita, leveät, pitkät housut ja huivi) ovat jokapäiväisessä käytössäni. Nyt myös oikeasti tiedän, mitä pyykinpesu tarkoittaa. Se ei ole vain ON-painikkeen painamista, vaan kovaa työtä käsilihaksille hangaten likaa vaatteista kivistä pyykkilautaa vasten. Näistä tavallisista arkipäivääni kuuluvista rutiineista olen lähettänyt sähköpostia ystävilleni, lähisuvulleni ja Maailmanvaihdon toimiston väelle. On ollut mukava lukea suomalaisia kommentteja ja kannustuksia elämänpyöräni pyörimisestä.
Omassa vapaaehtoistyöpaikassani olen nimensä mukaisesti vapaa tekemään niitä työtehtäviä, joihin itse vapaaehtoisena haluan osallistua. Pihapiirissämme oleva melko iso koulu toimii hyvin oman henkilökuntansa työpanoksella, joten annan suurimman osan ajastani perheeni keittiöväelle. Keittiössämme valmistetaan arkisin lounas osalle koulun oppilaista, joten syöjiä kertyy noin 160 henkilöä. Tämän lisäksi noin sadalle henkilölle valmistetaan päiväkahvi, päivällinen ja aamupala, sillä pihapiirissämme olevassa hostellissa asuvat pojat ruokailevat keittiömme yhteydessä olevassa ruokalassa. Ruuanlaitto vaatii paljon työtä ja esivalmisteluja, koska kaikki vihannekset kuoritaan ja pilkotaan käsin lattiatasossa. Sipulin kuoriminen ja pilkkominen on jokapäiväistä puuhaani, mutta siitä huolimatta se edelleen itkettää. Ruokavalioni on erittäin kasvipitoista, vain sunnuntaisin on tarjolla myös kanaa.
Iltaisin vietän usein aikaa pihapiirissämme olevassa Boarding Housessa, jos-sa 35 poikaa asuu saksalaisen järjestön sponsoroimana. Nämä 10–18-vuotiaat pojat ovat vieneet sydämeni täysin. Heidän valtava rakkauden kaipuunsa ja kaltaisestani vapaaehtoisesta löytämänsä ilo saavat joka ilta kävelemään viimeistään kello seitsemäksi prayhalliin, jossa pojat pitävät yhteisen kannadan kielisen laulu- ja rukoushetkensä. Poikien vapaa-ajalla pidän nuorimpia usein sylissäni, ja halailen vanhempia. Juttelemme Intian ja Suomen välisistä eroista, pelaamme ja laulamme. Poikien englannin kielen taito on heikko. Silti yhteinen kanssakäyminen sujuu, koska ilmeet ja eleet ovat mukana kommunikoinnissa. Oma kannadan kielen oppiminen on auttanut itseäni samaan lähempää kontaktia myös niihin poikiin, joiden englannin kielen taidot ovat heikoimmat.
Oma perheeni on suhteellisen varakas kristitty perhe. He pitävät minua perheen jäsenenä, joten olen päässyt moniin eri tilaisuuksiin heidän kanssaan. Tutuiksi ovat tulleet niin hindulaiset, kristityt kuin muslimihäätkin. Samoin kihlajaiset, hautajaiset sekä suvun kesken ennen ensimmäisen lapsen synty-mistä järjestettävä tilaisuus on tallennettu digikamerani muistikortille. Lisäksi perheemme kokki on ottanut minua mukaansa erilaisiin tilaisuuksiin, joten olen nähnyt myös köyhemmän hindulaisen suvun kokoontumisia. Erään kerran olin kokkimme vaimon ja kahden lapsen kanssa yötä heidän sukulaisellaan. Karu koti oli viidakon reunalla, monien riksakilometrien päässä lähimmästä kaupasta ja bussipysäkistä. Olihan se kuitenkin mieleenpainuva kokemus painaa pää illalla muhkuraiseen tyynyyn, patjana joogamatto, tuulettimen pyöriessä katossa täydellä teolla hyttysten karkottamiseksi. Vierellä-ni nukkuivat uudet intialaiset ystäväni samassa siskonpetissä.
”Vuosi on pitkä aika”, sanoivat monet sukulaisistani kertoessani heille suunnitelmistani. ”Sinulla tulee varmasti ikävä Suomeen ja meillä tulee ikävä sinua.” Ikävä on ollut – sitä en kiellä. Mutta itku on helpottanut oloa. Lisäksi se, mitä täällä ollessani olen saanut, on jotain niin suurta ja käsittämätöntä. Voin olla vain kiitollinen ja iloinen kaikista arjen eteen tuomista asioista. Arjessa on elämäni onni. Täällä tunnen tekeväni juuri sitä, mitä haluankin elämässäni tehdä. Heinäkuun lopulla tuo Finnair minut jälleen keskelle Helsingin arkipäivää. Mikäli Suomen valtion rajat alkavat tuntumaan liian ahtailta, voin taas lähteä minne ikinä haluan. Vapauteni on rajoittamaton.
Heli Vartiainen
Intia 2008-2009
Salvatore Romagna: 30 years after!
Finland (ICYE) has been inexplicably associated with important turning points in my life. The firstone was in summer 1978: I attended for AFSAI a seminar, near Hammelina (Hämeenlinna), on “Peaceful conflictresoluti-on in ever day life” led by the late Danilo Dolci, a poet, pacifistand activist against the Mafiain Sicily. It was my firstencounter with northern Europe, through which I hitchhiked passing by Christiania in Kopenhagen, through squatted houses in Stockholm, to reach finallythe peaceful and soul-soothing Finnish landscapes. Clichés apart, the sauna, birch trees branches, cold wa-ter, clear and infinitelakes became a one-of-a-lifetime experience. The wan-dering lust I felt in that trip to Finland was blessed, nourished and poised to continue until today.
”Many are the persons and groups that led and developed ICYE Finland along the last 50 years!”
The seminar had a major eye opener effect: My engagement with ICYE started there and continued with interruptions until 1985, when in November, at the General Assembly in Ranta-Vaahala, I run for the position of Executive for Programmes. The memories are still vivid: once again the enchanting and unspoiled nature surrounding the GA venue made my stay an intense and memorable one! After a tight race, mixed with tensions and self-reflectivemoments (wandering in the snowy woods) , I got elected and my firstICYE engagement at the International Office started – then continued after a 7 year break in 1996.
Many are the persons and groups that led and developed ICYE Finland along the last 50 years! Despite these changes and the new name ”Maailmanvaih-to”, continuity in the organisation’s commitment to adapt to a changing world kept ICYE Finland at the forefront of those committees that strive to promote our programme as a means of education for peace and justice, in which the intercultural learning process and the willingness to serve for the common good remain the main educational challenges of our participants.
”As the exchangees, over the past 50 years, ICYE Finland went through a pro-cess resembling a “quest”, which has been and still is, dynamic, enriching, sometimes frustrating and with setbacks, yet forming, hopeful, and almost by definition,open.”
As the exchangees, over the past 50 years, ICYE Finland went through a pro-cess resembling a “quest”, which has been and still is, dynamic, enriching, sometimes frustrating and with setbacks, yet forming, hopeful, and almost by definition, open. Also my ICYE ”quest” continues to be open and challenging as much as when it started in Finland 30 years ago. Since then I have been associated with some of the ICYE Finland leaders. Without them we would not be able today to pay tribute to the past, celebrate the present, and look at the future with renewed commitment. To name a few: Seppo Holm, Marja Vuorinen, Jussi Karkela, and literally, last but not least, Anni Koskela, with whom I have had the pleasure and honour of working for the last 12 years – and sharing the excitement of many General Assemblies and Board of Ma-nagers meetings. Anni’s leadership, calm advice and counsel, understanding and patience are exemplary, and have been crucial in overcoming difficultmoments and resolving crisis the Federation faced. My gratitude goes also to the many co-workers, host families and placements, volunteers and Board members who made ICYE Finland a learning and inclusive organisation, and made it possible for it to reach its middle age with renewed enthusiasm and confidence in the future
Long live Maailmanvaihto – Looking Forward to the next 50 Years!
Salvatore Romagna
Secretary General – ICYE Federation
Materiaali on kirjasta Hallittuja kulttuurishokkeja jo viisi vuosikymmentä – Suomen ICYEn / Maailmanvaihto ry:n 50-vuotisjulkaisu (2008): Maailmanvaihto ry, Suomen ICYE, on yksi maamme vanhimmista nuorisovaihtojärjestöistä. Vuonna 2008 se juhlisti 50-vuotismerkkipäiväänsä. Näiden vuosikymmenien aikana Suomen ICYE on muuttunut kristillisestä vaihto-oppilasjärjestöstä yleishumaaniksi vapaaehtoistyöohjelmia järjestäväksi Maailmanvaihdoksi. Silti toiminnan ydinajatus on säilynyt samana: sillat kulttuurien välille rakentuvat arjen kohtaamisissa. Näistä kohtaamisista kertoo julkaisu.
Muut materiaalit juhlajulkaisusta:
1950- ja 1960-luku
1970-luku
1980-luku
1990-luku