Dekolonisaatio – tie kohti kestävämpää vapaaehtoistyötä

Kansainvälisen vapaaehtoistyön kenttä tarvitsee siirtomaavalta-ajoista johtuneiden epätasa-arvoistavien rakenteiden ja käytäntöjen tarkastelua ja purkua. Samanaikaisesti vapaaehtoistyö voi olla oiva työkalu epätasa-arvon vähentämiseen.

Kun nuori suomalainen lähtee ulkomaille kansainväliseen vapaaehtoistyöhön, häntä motivoivat tyypillisesti kolme tekijää: halu nähdä maailmaa, oppia uutta ja auttaa muita. Kansainvälinen vapaaehtoistyö onkin oiva keino tutustua uudenlaisiin paikkoihin ympäri maailmaa sekä oppia erilaisista kulttuureista. Auttaminen sen sijaan voi osoittautua paljon monimutkaisemmaksi kuin on osannut etukäteen ajatellakaan. Nuoren mielen saattaa vallata myös epäilys – mitä apua minusta kouluttamattomasta nuoresta täällä on, vai onko ollenkaan?

Kansainvälisessä vapaaehtoistyössä vapaaehtoinen lähtee vieraaseen maahan oppimaan kulttuureista, luomaan ruohonjuuritason kontakteja ja toimimaan avustavissa tehtävissä, joihin ei välttämättä tarvita erityiskoulutusta. Tälle toiminta-ajatukselle pohjaa myös ICYE-verkoston toiminta – luodaan yhteyksiä matalalla kynnyksellä ja edistetään globaalia ymmärrystä.

Todellisuudessa kansainvälisen vapaaehtoistyön kenttä on monimutkaisempi. Useiden tutkimusten mukaan moni kansainvälisistä vapaaehtoisista matkaa globaalista etelästä globaaliin pohjoiseen. Syötettäessä termit “vapaaehtoistyö ulkomailla” tai “volunteering abroad” internetin hakukoneisiin hakija löytää enimmäkseen lyhytkestoisia ohjelmia, joita markkinoidaan matkatoimistojen sivuilla safarien ja vuoristoretkien lomassa. Niin kutsuttu vapaaehtoisturismi onkin valtava ongelma esimerkiksi Kaakkois- ja Etelä-Aasiassa sekä Afrikassa. Muun muassa Save the Children Australian vuonna 2017 toteuttamien tutkimusten mukaan hyvää tarkoittavat nuoret maksavat suuria summia päästäkseen ”auttamaan” esimerkiksi paikalliseen orpokotiin – ja saattavat tietämättään aiheuttaa lapsille pitkäaikaisia psykologisia haittoja tai pahimmillaan tukea ihmiskauppaa. Kyynisesti tarkasteltuna kansainvälinen vapaaehtoistyö heijastelee kolonialismia ja valkoista pelastajuutta: lännestä matkataan globaalin etelän maihin ”auttamaan” paikallisia köyhiä. Suurin hyöty tällöin jää vapaaehtoiselle itselleen, kun merkintä kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä ansioluettelossa näyttää hyvältä työnantajien silmissä.

Mariela Ortiz Suarez Fundación SES -järjestöstä tunnistaa kansainvälisen vapaaehtoistyön ongelmat hyvin. ”Myös globaalin etelän vastaanottavat yhteisöt ja järjestöt saattavat ylläpitää tätä haitallista asetelmaa opportunistisista syistä”, Suarez kuvaa.

Fundación SES on ICYE-verkoston argentiinalainen jäsenjärjestö, joka kansainvälisten vapaaehtoistyöohjelmien tarjoamisen ohella edistää haavoittuvassa asemassa olevien nuorten asemaa ja osallistamista. Työnsä kautta Suarez on ollut mukana käynnistämässä Decolonise!-hanketta, jonka parissa toimii 10 järjestöä sekä ICYE-verkostosta että sen ulkopuolelta. Hanke keskittyy nimensä mukaisesti kansainvälisen vapaaehtoistyön dekolonisoimiseen ja kestävien toimintamallien kehittämiseen ja kääntää huomion ensisijaisesti vapaaehtoistyön rakenteellisiin ongelmiin. ”Tämä hanke kannustaa meitä pysähtymään ja tarkastelemaan miten työskentelemme, millä tavalla vaikutamme ympäristöihimme ja miten valta jakautuu vapaaehtoistyössä.”

Kolikolla on onneksi toinenkin puoli, ja kansainvälisen vapaaehtoistyön kipupisteitä on mahdollista tarkastella, tunnistaa ja purkaa, Suarez uskoo.

ICYE-verkostossa pyritään vahvaan tasa-arvoon muun muassa erilaisten eettisten koodistojen avulla, jotta kansainvälinen vapaaehtoistoiminta olisi mahdollisimman tarkoituksenmukaista: rauhaa ja solidaarisuutta edistävää. ”Kansainvälisiä suhteita kuormittaa kuitenkin pitkä globaalin hyväksikäytön historia”, Suarez muistuttaa. Tällä hän tarkoittaa sitä, että vaikka pyrkisi hyvään, pelkkä hyvä pyrkimys ei aina riitä. ”Globaalin pohjoisen mailla ei aina ole työkaluja tunnistaa ja purkaa haitallisia rakenteita, ja toisaalta globaalin etelän mailla ei ole samoja resursseja. Etelässä käytämme esimerkiksi suuren osan resursseistamme pohjoisesta tulevien vapaaehtoisten vastaanottamiseen.”

Dekolonialismia ja dekolonisaatiota voidaan pitää joukkona lähestymistapoja ja toimenpiteitä, joilla pyritään tunnistamaan purkamaan globaaleja epätasa-arvoisia valtarakenteita, jotka juontuvat eurooppalaisen siirtomaa-ajan aiheuttamista ongelmista. ”Kolonialismi vaikuttaa erittäin monilla tavoilla ja näkyy muun muassa syrjintänä, epätasaisena taloudellisten resurssien jakautumisena ja luonnon riistämisenä. Kansainvälisessä työssä kolonialismi näkyy myös erilaisten toimintakulttuurien hierarkioissa ja epätasa-arvoisissa osallistumismahdollisuuksissa”, Suarez selventää.

Decolonise!-hanke on vasta alkutekijöissään, mutta Suarezilla on mielessä jo selkeät tavoitteet. ”Haluamme saada päättäjät ja tärkeät sidosryhmät ymmärtämään ja tunnistamaan hankkeemme löydökset sekä toimintamallisuosituksemme. Haluamme myös kasvattaa globaalin etelän maiden välistä keskinäistä kumppanuutta. Tällä kaikella pyrimme kestävämpään kansainväliseen vapaaehtoistyöhön.” Suarezin mukaan dekolonisaatio edistää kestävää kehitystä ennen kaikkea esittelemällä uudenlaisia tapoja toteuttaa olemassa olevia toimintoja ja työskennellä yhdessä. Suarez nimeää esimerkkeinä muun muassa vapaaehtoistyöjaksojen pidentäminen pienempien ympäristöhaittojen ja suuremman sosiaalisen hyödyn nimissä, tasa-arvoistavien rahoitusmallien miettimisen sekä moninaisuuden edistämisen.

”Dekolonisaatio edistää kestävää kehitystä ennen kaikkea esittelemällä uudenlaisia tapoja toteuttaa olemassa olevia toimintoja ja työskennellä yhdessä.”

Decolonise!-hanke on Suarezin mukaan suunnitteluvaiheessa eikä merkittäviä konkreettisia toimenpiteitä kolonialististen rakenteiden purkamiseksi ole vielä toteutettu. ”Meillä ei ole mitään ennalta määriteltyä strategiaa, narratiivia tai teoriaa, johon sujahtaa. Siinä mielessä tämä on innovatiivista työtä.” Suarez ei näe tätä kuitenkaan ongelmana, vaan motivaatiota tuovana haasteena. ”Meillä on ollut muutama tapaaminen verkoston kanssa, ja ilmapiiri on ollut todella kannustava. Uskon, että tämä projekti auttaa meitä kehittämään verkostojamme, järjestöjämme, työntekijöitämme ja osallistujiamme kohti parempaa.”

Teksti: Roosa Kontiokari
Kuvassa Decolonise!-hankkeen logo.

Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2022-lehdessä.

Lue myös

Harjoittele kieliä Maailmanvaihdon kielikahvilassa pe 9.12.

Haluaisitko harjoitella puhumista espanjaksi, suomeksi tai englanniksi rennossa ilmapiirissä? Oletko...

Lahti: Ensi vuoden alussa isäntäperheeksi nuorelle vapaaehtoiselle Ugandasta

Tammikuun lopulla Lahteen saapuu vapaaehtoistyöhön Ugandasta nuori nimeltä Ben, jolle...

Itävaltaan ensi vuonna – Sportunion etsii vapaaehtoista!

Kiinnostaako vapaaehtoistyö ulkomailla? Innostaako liikunta ja urheilu? Lähde maaliskuussa Itävaltaan...

Vapaaehtoiseksi nuorisotyöhön Viroon

1. Moikka Vili Siitonen! Miten löysit Euroopan solidaarisuusjoukot? Entä Maailmanvaihdon?...