Maailmanvaihdon Kamu-toiminta tarjosi Annelle tavan tutustua uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Yhteys vapaaehtoiseen on tuonut iloa ja oppia koko Annen perheen elämään.
Moi! Esitteletkö lyhyesti itsesi?
Olen Anne, 36 vuotta, asun Lieksassa, Pohjois-Karjalassa. Meidän perheeseemme kuuluu lisäkseni mies ja kolme lasta.
Mikä sai sinut lähtemään mukaan Kamu-toimintaan ja ylipäätään Maailmanvaihdon toimintaan?
Olen aina ollut kiinnostunut tutustumaan erilaisiin kulttuurehin, ihmisiin ja maihin. Sen myötä löysin mukaan tähän toimintaan. Nuorempana pyörittelin ajatusta vaihtoon lähdöstä tai au pairiksi ryhtymisestä, mutta se jäi tekemättä. Sen jälkeen olen miettinyt, miten aikuisena voisin olla mukana kulttuurienvälisessä toiminnassa. Sattumalta näin Lieksan kristillisen opiston ilmoituksen, jossa opisto yhdessä Maailmanvaihdon kanssa etsi opiston vapaaehtoiselle kamua. Se osoittautui mukavaksi jutuksi.
Mitä Kamuna olo käytännössä tarkoittaa? Mitä olette tehneet yhdessä?
Toimin Kamuna vapaaehtoiselle nimeltä Chika. Pidin yhteyttä hänen kanssaan viestitse ja puhelimitse. Autoin häntä konkreettisissa asioissa, kävimme esimerkiksi talvikenkiä ostamassa. Näytin paikallisia juttuja ja nähtävyyksiä sekä kerroin suomalaisesta kulttuurista. Tutustutin Chikaa Suomeen ja hän kertoi kotimaastaan. Pääsin oppimaan uutta ja myös perheeni oppi, sillä välillä vietimme keskenämme kahdestaan ja välillä lasten ja koko perheen kanssa. Kävimme esimerkiksi pulkkamäessä ja luistelemassa. Kyselin Chikalta, millaisia odotuksia hänellä on minua kohtaan.
Mikä Kamuna olossa on antoisinta?
On ollut todella mielenkiintoista tutustua uuteen ihmiseen eri maasta – mitä kaikkea siinä onkaan saanut oppia. On myös hienoa, että omien lasten maailmankuva on laajentunut. On monenlaisia tapoja tehdä asioita ja on erilaisia kulttuureja. On ollut antoisaa päästä puhumaan englantia ja tarjoamaan uusia kokemuksia. Itselle tutut jutut voivat olla toiselle jotain täysin uutta ja ihmeellistä. On ollut hienoa huomata, miten ihania kokemuksia Kamu-toiminnasta voi saada.
Entä mikä on haastavinta?
Alkuun jännitti viestittely sähköpostitse ja WhatsAppissa: miten tulen ymmärretyksi? Mutta kyllä aina olen tullut ymmärretyksi, ja jos on tarve, voi käyttää Google-kääntäjää apuna. Sekin jännitti, minkälaisia odotuksia toisella on ja pystynkö vastaamaan niihin. Itsellä on kuitenkin oma arki ja varsinkin lasten kanssa menee aikaa ja on muita menoja. Mietin, pystynkö olemaan riittävästi toiselle apuna. Pyysin vapaaehtoiselta, että kävisimme avointa keskustelua ja hän toisi reilusti esille, mihin tarvitsee apua. Kamuna olo on ollut kaikin puolin tosi positiivinen kokemus itselle ja koko perheelle. Kun juttelimme lasten kanssa kotona, hekin miettivät paljon kysymyksiä Chikalle, jotka minä sitten käänsin – näin lapsetkin saivat oppia uudesta kulttuurista ja toisesta ihmisestä. Se oli todella ilahduttavaa.
Terveiset niille, jotka harkitsevat Kamuksi ryhtymistä?
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan, jos yhtään kiinnostaa. Olen ymmärtänyt, että pienelläkin panostuksella voi olla mukana. Ei tarvitse olla kontaktissa päivittäin tai vaikka edes viikoittain – riittää, että silloin tällöin kyselee miten menee. Vapaaehtoisillahan on muitakin kontakteja, joita syntyy vapaaehtoisjakson aikana. Joku toinen tarvitsee alussa enemmän apua, kun taas toinen löytää helpommin oman yhteisön, jolloin kamun rooli voi jäädä pienemmäksi. Tämä on oikein hyvä kokemus, kannattaa kokeilla!
Kuvassa Chika ja Annen lapset retkeilemässä Lieksan Ruunalla.
Teksti: Roosa Räty
Kuva: Annen kotialbumi
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2025 -lehdessä.