Millaisissa projekteissa vapaaehtoiset työskentelevät? Tällä kertaa sukellamme tutustumaan uuteen projektiin Suomessa, joka yhdistää uniikilla tavalla kansainvälisen vapaaehtoistyön ja vieraslajien torjunnan.
Suomeen saapuvat kansainväliset vapaaehtoiset työskentelevät usein kasvatusalalla. Valtaosa vapaaehtoisista viettää Suomessa vuoden, jolloin vapaaehtoistyöjakson saattaa keskeyttää pitkä kesäloma ja tekemisen puute. Kesätekemistä voi löytyä ympäristönsuojelutalkoista.
Vieraslajien torjuntaa ja vesistönsuojelua toteuttava Aurajokisäätiö kokeili kesällä 2025 toimia kesävapaaehtoistyöpaikkana saksalaiselle Annelle. Kokemus jäi mieleen innostavana ja opettavaisena.
Aurajokisäätiö on Aurajoen ympäryskuntien perustama säätiö, joka keskittyy hankkeissaan muun muassa vieraslajien torjuntaan ja vesistönsuojeluun joen varrella. Io Karusen koordinoima Vieraslajit VEX -hanke keskittyy jättipalsamin ja keltalammikin torjuntaan sekä niitä koskevan tietoisuuden lisäämiseen.
Karusen mukaan ympäristösäätiössä työskentely on riippuvaista vuodenajoista. Siinä missä talvisin työ on pääasiassa toimistotyötä, kesäisin työskennellään ulkona konkreettisen torjuntatyön parissa. Kesäisin kaikki lisäapu onkin pienelle säätiölle tarpeen. Aurajokisäätiön kesähankkeisiin osallistuu paljon kotimaisia vapaaehtoisia. Ajatus kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä tuli säätiön toiminnanjohtaja Eelin Hoffström-Cagiranilta, jolla oli aiheesta jo aikaisempaa kokemusta. Näin mukaan toimintaan päätyi myös saksalainen vapaaehtoinen Anne, joka työskenteli Aurajokisäätiöllä puolitoista kuukautta varsinaisen vapaaehtoistyöpaikan loman aikana.
Anne pääsi vapaaehtoistyössä osallistumaan konkreettiseen torjuntatyöhön Aurajoen varren kasvustoissa. Karusen sanojen mukaan työssä pääsee menemään ”suoraan pää edellä puskaan”. Lisäksi Anne auttoi säätiötä talkootapahtumien järjestämisessä, mikä auttoi Karusta ymmärtämään talkookulttuurin perisuomalaisen luonteen. ”Suomeksi kun puhutaan talkoista, kaikki ymmärtävät sen tarkoittavan sitä, että tehdään porukalla töitä ja saadaan vastineeksi kahvia ja pullaa tai jotain muuta yhteistä kivaa. Englanniksi koko talkoo-sanalle ei oikein edes löydy vastaavaa hyvää sanaa”, hän kuvaa.
Karunen on kokenut vapaaehtoisten ohjaamisen mielekkääksi, sillä ihmisten oppimis- ja onnistumiskokemusten seuraaminen on ollut motivoivaa. Vapaaehtoisten kertomukset Karusen oman työn kiinnostavista puolista antavat myös uutta tarmoa tuttujen asioiden parissa toimimiseen. Karunen toivookin, että työpaikoilla mietittäisiin entistä enemmän sitä, mitkä asiat omassa työssä voisivat olla kiinnostavia ja mielekkäitä kotimaisille tai kansainvälisille vapaaehtoisille.
Aurajokisäätiön ympäristöhankkeet jatkuvat jälleen ensi kesänä. Karunen toivoo, että varsinaisista tehtävistään lomailevia vapaaehtoisia voitaisiin vastaanottaa säätiön hankkeisiin jatkossakin, sillä torjuntatyön oppii nopeasti, ja samalla pääsee nauttimaan myös Suomen kesästä. ”Annelle tosin jouduin pahoittelemaan, että ei Suomessa kesäisin yleensä ihan näin viileää ja sateista ole, paitsi ehkä joka toinen vuosi”, Karunen nauraa.
Teksti: Roosa Kontiokari
Kuva: ”Kuvassa mentorini Io Karunen (oik.) ja minä poimimassa jättipalsamia Aurajoen varrelta Turun lähellä Liedossa”, kertoo Anne.
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2025 -lehdessä.