Miten vapaaehtoistyössä sujuu? Eveliina Pynnönen lähti Suomesta Uuteen-Seelantiin ICYE-vapaaehtoiseksi. Mitä matkan varrella on opittu ja millaisia ajatuksia hän haluaa jakaa?
Teksti: Susanna Halme, kuva Eveliina Pynnösen albumista
Halusin lähteä kansainväliseen vapaaehtoistyöhön, koska… se tarjoaa yhdistelmän reissaamista ja merkityksellistä tekemistä. Halusin opintojen päättymisen jälkeen päästä kokemaan jotain aivan uutta oman arjen ympyröiden ulkopuolelta. Kansainvälisessä vapaaehtoistyössä houkutti mahdollisuus utustua syvällisemmin paikalliseen kulttuuriin, päästä itse osaksi paikallista yhteisöä jatehdä heidän kanssaan yhdessä töitä.
Tein vapaaehtoistyötä… Rotoruassa Uudessa-Seelannissa leirikeskuksessa nimeltä Lakes Ranch Christian Camp. Ranchilla pääsin yhdessä noin 5–6 kansainvälisen vapaaehtoisen sekä paikallisten työkavereiden kanssa huolehtimaan majoittuvista ryhmistä, ohjaamaan aktiviteetteja sekä tekemään huolto- ja siivoustöitä. Käytännössä teimme kaikkea remontoinnista vessojen pesemiseen ja tapahtumien järjestämiseen. Hevosihmisille on tarjolla töitä yli 70 hevosen parissa!
Minulle vapaaehtoistyössä parasta oli… ehdottomasti kokemus kuulumisesta yhteisöön. Meidät vapaaehtoiset otettiin avosylin vastaan, ja oli tosi ainutkertaista kokea, miten merkittävän panoksen omalla työllään pystyi yhteisön arkeen antamaan. Omaa kokemusta kuvaa osuvasti lainaus ”Pour into your community and the community will pour into you”. Kaikki auttoivat todella pyyteettömästi toisiaan ja halusivat olla mukana toistensa elämissä.
Haastavinta vapaaehtoistyössä oli… se, että vaihdoin projektia hyvin reissuni alkuvaiheessa – sen epävarmuuden navigoiminen ilman normaaleja turvaverkkoja niin kaukana kotoa oli alkuun todella haastavaa. Toisaalta kokemus opetti käsittelemään haasteita itsenäisemmin ja näin ollen loppureissun ajan oli huomattavasti helpompaa käsitellä pienempiä haasteita.
Vapaaehtoistyön kautta opin… tekemään töitä eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja suhtautumaan mahdollisiin ristiriitoihin kulttuureissa rennommin. Yleisesti Uuden-Seelannin (työ)kulttuuri oli todella rento, mikä rohkaisi itseäkin toimimaan spontaanimmin ja päästämään irti turhasta kontrollista. Joskus on tärkeintä vain toimia ja miettiä tarkempi suunnitelma myöhemmin! Samaan päämäärään voi päästä montaa eri reittiä, eikä useimmiten ole vain yhtä oikeaa tapaa hoitaa tiettyä työtehtävää.
Terveiseni kansainväliseen vapaaehtoistyöhön osallistumista harkitseville… on se, että jos mahdollista, lähtekää! Ja omasta kokemuksesta oppineena: kannattaa olla avoin työtehtävien suhteen. Oma työpaikkani oli täysin erilainen kuin mihin ajattelin oman osaamiseni ja mielenkiintoni sopivan ennen lähtöä. Kuitenkin näin jälkikäteen voin sanoa tämän olleen ihan huikea kokemus ja juuri sellainen tauko, jota opintojen päättämisen jälkeen kaipasin. Omaa kokemusta ei voi kirjoittaa etukäteen, joten kannattaa lähteä reissuun avoimin ja odottavaisin mielin.
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 1/2025 -lehdessä, osana juttua, jossa kuulumisiaan jakaa myös Roni İz Zorlu, joka matkasi Turkin Ankarasta Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistyöhön Tammisaareen Suomeen.