ICYE – enemmän kuin kirjainyhdistelmä

Kuuden vuosikymmenen aikana Maailmanvaihdon matkassa on kulkenut lukuisia nuoria ihmisiä, joille vaihtovuosi on ollut hyvinkin merkittävä kokemus. ICYE-vapaaehtoisena Sveitsissä 1970-luvulla Kaarina Kaunisaho huomasi, että ihmisten arki- ja perhe-elämä on yllättävän samanlaista eri maissa.

Olen Kaarina Kaunisaho, ICYE-vapaaehtoinen vuosimallia 1976–77. Lähdin vaihtoon lähinnä siksi, että halusin miettiä vaihtovuoden aikana, mikä minusta voisi tulla isona. Olin juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja siksi jo liian vanha koululaisvaihtoon. Jostain luin ICYE:stä ja otin järjestöstä selvää tarkemmin. Ajatus työskentelystä vaihtovuoden aikana tuntui sopivalta. Muistaakseni toiveeni oli päästä Itävaltaan, mutta päädyinkin Sveitsiin, Winterthuriin, tuolloin noin 80 000 asukkaan kaupunkiin noin kaksikymmentä kilometriä Zürichistä koilliseen. Asuin perheessä, jolla oli talo keskellä vanhaa kaupunkia.

Työntäyteinen vuosi

Vaihtovuoden alussa varmaankin jokainen kamppailee kielivaikeuksien kanssa. Olin opiskellut saksaa lukiossa, mutta koulusaksalla ei pitkälle pötkitty, sillä minun piti oppia ymmärtämään sveitsinsaksaa.
Lukioaikanani opinnoissa keskityttiin kielioppiin ja virheitä paheksuttiin. Jos ei ollut varma, oli parasta jättää viittaamatta. Sveitsissä mietin ensin päässäni virkkeen ja sanajärjestyksen ja kun olin varmistunut virkkeen oikeellisuudesta, oli tilanne jo ohi. Pikkuhiljaa kielitaitoni kuitenkin sujuvoitui, joskin muiden alueiden murteet toivat haastetta myöhemminkin.

Olin vuoden aikana töissä kurssikes-kuksessa, jossa järjestettiin esimerkiksi kirkon työntekijöille seminaareja. Työ oli siivoamista, keittiötöitä ja ruokasalissa tarjoilua. Ruumiillinen työ väsytti sopi-vasti, ja työtoverit olivat kärsivällisiä neuvomaan ja puhuivat selkeästi.

Mielenkiintoisia olivat myös ICYE:n järjestämät valmennusleirit ja isäntäperheeni järjestämä lyhytaikainen pesti viininkorjuussa. Työ oli viinitilalla oli raskasta, mutta yhteishenki mukava; useimmat meistä jaksoivat lauleskella ja jutella työn lomassa. Oma aktiivisuus vaikutti kovasti siihen, millaisia kokemuksia vuoden aikana sai.

Oman taustan tunteminen lähtökohtana uuden oppimiselle

Vaihtovuoteni alussa opin, ettei riitä, että on kiinnostunut kohdemaastaan vaan myös oman maan tuntemukseen täytyy palata. Kertailinkin Suomen historiaa, kulttuuria ja maantietoa.

Isäntäperheeni isä oli todella kiinnostunut historiasta ja tiesi paljon myös Suomen historiasta. Hän kyseli paljon Suomesta ja suomen kielestä. Minua olisi hävettänyt, jos hän olisi saanut minut kiinni tietämättömyydestä tai epätarkoista tiedoista. On totta, että tuntemalla juurensa ja kotimaansa historiaa voi vertailla muiden maiden elämää kotimaahansa. Vasta sitten voi muodostaa mielipiteitä ja perustella ne.

“Vaelluksella, perheen äidin ja pojan, nykyisen mieheni kanssa”

Vuoden aikana kiinnostuin politiikasta, mihin vaikutti esimerkiksi se, että
isäntäperheessäni politiikasta keskusteltiin ahkerasti esimerkiksi ruokapöydässä. Seuraan yhä sekä Suomen että Sveitsin politiikkaa ja äänestän molempien maiden politiikassa.

Kasvua ja uusia tuulia

Vaihtovuoteni vaikutti elämääni käänteentekevästi. Palasin Suomeen, mutta parin vuoden päästä löysin itseni taas Winterthurista – ja yllätys, yllätys: asun samassa talossa kuin vaihtovuotenani. Menin perheen pojan kanssa naimisiin, ja saimme neljä tytärtä. Tyttäremme on neljättä polvea, joka on asunut vanhan talon mata-lissa huoneissa.

Kahden maan ja kahden kielen kansalaisena eläminen on minulle etuoikeus. Samoin on ollut opettavaista tutustua eri maista ja kulttuureista tuleviin ihmisiin.

Olen saanut elinikäisiä kontakteja. Ihmisten arki- ja perhe-elämä on yllättävän samanlaista maasta riippumatta. Elämässäni ICYE:n positiivinen vaikutus ulottuu useampaan ihmiseen, ei vain itseeni. Maailmanvaihdon 60-
vuotisjuhlassa oli aivan varmasti paljon muitakin, jotka elämästään kertoessaan mainitsevat kirjainyhdistelman ICYE. Se pitää usein avata ulkopuolisille, mutta meille icyeläisille se merkitsee kasvamista ihmisenä.

Ylin kuva: Kaarina Kaunisaho retkellä vuorilla Sveitsissä 1970-luvulla

Teksti: Kaarina Kaunisaho
Kuvat: Kaarina Kaunisahon albumista

Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2018 -lehdessä. MaailmanVaihtoa – Volunteers’ Voices on Maailmanvaihto ry:n kahdesti vuodessa ilmestyvä lehti, jossa julkaistaan järjestön toimintaan osallistuvien kirjoituksia. Artikkelit edustavat kirjoittajiensa kantaa. 

Lue myös

Hallitustyö: omia vahvuuksia ja uusia haasteita

Moi Hannele! Toisin kuin monet muut Maailmanvaihdon hallituslaiset, et ole...

MaailmanVaihtoa 2/2022: Kestävä vapaaehtoistyö

 Tässä lehdessä Lue lehden pdf-versio. 4 Pääkirjoitus 6 Kutsu...

Askel tuntemattomaan ja elämäni parhaat seitsemän kuukautta

Lähtöni taustalla oli suuri kiinnostus muita kulttuureja sekä kansainvälistä vapaaehtoistyötä...