Ahoj! Vietin viisi kuukautta Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoisena Tsekissä, Kroměřížin kaupungissa syyskuusta 2025 helmikuuhun 2026. Ihan ensimmäisestä kontaktista Klubíčkon kanssa alkaen koko kokemus on ollut täynnä iloa, lämpöä ja luovuutta. Tämä vapaaehtoisprojekti on todella esitellyt minulle paikan, jota voin kutsua toiseksi kodikseni!
Vapaaehtoisprojektiani isännöi siis Klubíčko Kroměříž, joka on kansalaisjärjestö. He haluavat osaltaan olla mukana vaikuttamassa perheiden hyvinvointiin yhteisössään. Klubíčkon ylläpitämiin tiloihin huoltajat voivat tulla lastensa kanssa leikkimään tai nauttimaan vaikka kupillisen kahvia pientä maksua vastaan. Samalla on mahdollisuus tavata niin muita huoltajia kuin myös Klubíčkon ammattitaitoista henkilökuntaa, jolta voi saada monenlaista apua perhe-elämässä. Tiloissa kokoontuu myös muun muassa musiikkileikkikoulu sekä satunnaisesti järjestetyt työpajat liittyen esimerkiksi hyvinvointiin raskauden aikana tai vaikkapa lasten kanssa tarvittaviin ensiaputaitoihin. Alkuvuodesta 2026 kokeiltiin myös yhteistyötä paikallisen hoivakodin kanssa, joka toi tiloihin vanhuksia lapsiin tutustumaan!
Kaiken tämän lisäksi Klubíčko ylläpitää ”lastenryhmiä” 2-6 -vuotiaille lapsille. Ne toimivat päiväkotiryhmien tapaan, vaikka kyse ei suoraan olekaan päiväkodista systeemin erilaisuuden takia. Lisäksi Klubíčko tarjoaa iltapäivisin lapsille suunnattuja kerhoja, joissa voidaan esimerkiksi opetella englannin kieltä leikkien, laulaen ja askarrellen, tanssia Folklor-tansseja tai tehdä aktiviteetteja montessoripedagogiikan mukaisesti. Myöskään vähän vanhempia nuoria ei ole unohdettu, sillä Klubíčko järjestää teemailtoja sekä myös nuorisovaihtoja, joiden tiimoilta on erilaisia tapaamisia. On siis kenties vähän hankala tiivistää, että mikä Klubíčko Kroměříž oikein on, mutta tähän kaikkeen (ja vielä muuhunkin) pääsin mukaan vapaaehtoisena!
Vapaaehtoisena päiväni koostuivat aamuista lastenryhmissä ja iltapäivistä erilaisissa aktiviteeteissa. Lisäksi sain oman mielenkiintoni mukaan täyttää kalenteriani kouluvierailuilla tai muilla mieleeni tulevilla tapahtumilla, joita halusin järjestää. Se, että sain itse vaikuttaa työtehtäviini, opetti minulle paljon ja teki varmasti vapaaehtoisuudesta vielä mieluisampaa. Vietin suurimman osan ajasta 2-3-vuotiaiden lasten ryhmässä, joten siihen vastapainoksi kävin mielelläni puhumassa esimerkiksi yläkoululaisille sekä lukiolaisille niin Euroopan solidaarisuusjoukoista kuin Suomestakin. Päästiin jopa myös esittelemään varhaiskasvatusta opiskeleville sitä, miten varhaiskasvatus on järjestetty Suomessa ja Ranskassa ranskalaisen kämppikseni kanssa! Joka ikisessä vierailemassani paikassa vastaanotto oli lämmin ja innostunut. Toivon, että myös esityksistäni oli iloa paikallisissa oppilaitoksissa ja kenties sain jonkun kiinnostumaan vapaaehtoistoiminnastakin.
Vapaaehtoisaikaa kanssani tosiaan jakoi toinen vapaaehtoinen, mikä oli kyllä suuri rikkaus. Sen lisäksi, että opin paljon tsekkiläisestä kulttuurista paikallisten kanssa työskennellessäni, opin myös ranskalaisista tavoista ranskalaisen kanssa asuessani. Oli myös upeaa nähdä, miten kiinnostuneita Suomesta kaikki olivat ja sitä tuli tarkasteltua myös omaa kulttuuriaan ja kotimaataan erilaisesta näkökulmasta. En kuitenkaan ollut vain Suomen edustaja, vaan minut tosiaan kohdattiin myös yksilönä ja yhteisössä oltiin kiinnostuneita tutustumaan minuun. Omat hankaluutensa tietysti toi mukanaan se, että en puhunut sanaakaan tsekkiä ennen sinne muuttoa. Kuitenkin varsinkin lasten kanssa työskennellessä monet rutiinit toistuvat ja oma sanavarasto karttuikin tosi nopeasti. Alkusyksystä kuljimme lastenryhmien pihapiirissä ja opettelin värejä lapsilta erilaisia kukkia osoittelemalla. Hyvä kysymys opetella alkuun oli ”co to je?” eli “mikä tämä on?”
Suurin yllätykseni vapaaehtoisjakson aikana oli kenties se, ettei eteen tullut mitään suuria yllätyksiä. Tuntui kovin helpolta ja luontevalta pyörittää arkea Kroměřížissa. En ehkä odottanutkaan mitään suuren suuria kulttuurishokkeja, mutta tietysti uuteen maahan, uuteen kaupunkiin ja uusien ihmisten kanssa työskentelyyn muutto jännitti etukäteen. Kuitenkin sain Klubíčkolta ja sen piirissä toimivilta ihmisiltä kaiken sen tuen, minkä tarvitsin. Vapaaehtoisena pääsin myös tutustumaan eri-ikäisiin ja erilaisista taustoista tuleviin ihmisiin kunhan vain itse olin avoin näille kohtaamisille. Tutustuin ihaniin ja inspiroiviin ihmisiin niin Kroměřížissa kuin myös ympäri Eurooppaa. Vinkkinä vapaaehtoisuutta harkitseville haluan sanoa, että olkaa rohkeita ja sanokaa kyllä kaikkeen, mikä kuulostaa yhtään kivalta! Silloin kun antaa itsestään vapaaehtoistoimintaan niin siitä myös saa todella paljon!
Děkuji moc,
Maria
Ylimmässä kuvassa on Velké náměstí, eli iso tori, kaupungin keskustassa. Taustalla näkyy Kroměřížin linnaa kellotorneineen. Linna ja sitä ympäröivä valtava puisto kuuluvat UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Talvella nautittiin kevyistä pakkasista ja lumestakin!