Kuopiossa opiskeleva Helmi Taipale on ollut aktiivisesti Maailmanvaihdon toiminnassa mukana myös oman vapaaehtoisjaksonsa jälkeen. Osallistuminen järjestötoimintaan on auttanut kartuttamaan monenlaisia taitoja.
Haastattelu: Tuuli-Maria Mäki
Kuvat: Helmi Taipaleen albumi
Moikka! Kuka olet?
Olen Helmi Taipale, 20-vuotias kuopiolaistunut lappeenrantalainen. Opiskelen siis tällä hetkellä Itä-Suomen yliopistossa terveystieteitä, mutta olen kotoisin Saimaan rannalta Lappeenrannasta.
Miten päädyit mukaan Maailmanvaihdon toimintaan?
Kuulin Maailmanvaihdosta ensimmäistä kertaa äidiltäni, joka oli ikäisenäni järjestön kautta vapaaehtoistyössä ulkomailla. Olin valmistumassa lukiosta syksyllä 2021 ja pohdin, mitä haluaisin tehdä valmistuttuani. Halusin pitää välivuoden ja äitini suositteli vapaaehtoiseksi lähtemistä. Viime tipassa hain kymmenen kuukauden vapaaehtoistyöohjelmaan Ranskaan, minne onneksi pääsin pestiin jo valitun henkilön peruutettua osallistumisensa. Ranskassa työskentelin iltapäiväkerhossa ja alakoulussa 3–12-vuotiaiden lasten kanssa. Vuosi Ranskan upealla länsirannikolla on tähän mennessä ollut elämäni opettavaisin ja elämyksellisin.
Miten olet ollut jälkeenpäin mukana Maailmanvaihdon toiminnassa?
Vapaaehtoistyöjakson jälkeen olen kirjoittanut Maailmanvaihdon lehteen, ollut kahdella leirillä ohjaajana sekä osallistunut meneillään olevaan kansainväliseen ”Decolonise IVS!” -hankkeeseen. Hankkeessa olen mukana viestintätiimissä, jonka tarkoituksena on tehdä somekampanja vapaaehtoistyön dekolonisaatioon ja sen lähiteemoihin liittyen.
Mikä on ollut parasta leiritoiminnan järjestämisessä?
Ehdottomasti parasta on ollut tavata Suomessa olevia kansainvälisiä vapaaehtoisia ja järjestää heille aktiviteetteja yhdessä mahtavan tiimin kanssa. Olen halunnut olla mukana luomassa leireistä viihtyisiä ja mieleenpainuvia kokemuksia vapaaehtoisille, sillä itselleni aikanaan omaan vapaaehtoistyöjaksooni kuuluneet leirit ja seminaarit olivat vuoden kohokohtia.
Mikä on ollut yllättävintä?
Mitään erityisen yllättävää ei ole tullut vastaan, vaikka olen ensimmäistä kertaa mukana järjestötoiminnassa. Kaikki on sujunut hyvin ja mutkattomasti, mistä on kiittäminen koko Maailmanvaihdon tiimiä, jonka kanssa yhteistyö on pelannut mainiosti!
Mitä toimintaan osallistuminen on opettanut sinulle Maailmanvaihdosta ja vapaaehtoistoiminnasta?
Olen tutustunut Maailmanvaihtoon järjestönä ja sitä kautta aiempaa syvemmin yhdistystoimintaan. Leiri- ja muun toiminnan myötä olen oppinut paljon erilaisista kulttuureista ja tavoista toimia. Lisäksi olen oppinut organisoimaan leiri- ja muuta ryhmätoimintaa ja saanut esiintymiskokemusta. Olen saanut käyttää osaamiani kieliä, minkä ansiosta kielitaitoni on vahvistunut.
Sekä tammikuun puolivuotisleirillä että toukokuun loppuarviointileirillä pidettiin useamman tunnin aktiviteetit liittyen vapaaehtoistyön dekolonisaatioon. Aktiviteeteissa käytiin läpi muun muassa sitä, miten kolonialistinen perintö näkyy maailmassa ja vapaaehtoistyössä tänä päivänä. Leiriläiset eri puolilta maailmaa saivat myös jakaa kokemuksiaan ja näkemyksiään aiheesta, mikä vain vahvisti tunnetta, että ”Decolonise IVS!” -hanketta todellakin tarvitaan.
Mitä haluaisit sanoa henkilölle, joka miettii Maailmanvaihdon toimintaan mukaan tulemista?
Haluaisin sanoa, että kannattaa ehdottomasti lähteä toimintaan mukaan itselle sopivalla tavalla. Voi esimerkiksi lähteä itse vapaaehtoiseksi maailmalle, osallistua leiritoimintaan tai vaikka ryhtyä isäntäperheeksi Suomeen tulevalle vapaaehtoiselle. Järjestötoiminta kannattaa aina, sillä sen antamat muistot ja kokemukset voivat parhaimmillaan olla hyvinkin merkityksellisiä!
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa – Volunteers’ Voices 2/2023 -lehdessä.