Halusin muutosta elämääni, haaveilin ulkomailla asumisesta ja mietin reppureissaamisesta Australiassa. Sattumien kautta nämä kiteytyivät vapaaehtoistyöhön lähtemiseen Uuteen-Seelantiin. Tietämykseni maasta oli etukäteen aika rajallista (lampaita, hobitteja ja elokuva Piano), joten oli virkistävää lähteä avoimin mielin matkaan.
Työskentelin vuoden aikana kahdessa eri vapaaehtoistyöpaikassa, Mr Tabo Trustissa ja Oramara Oasiksessa. Aluksi asuin pienessä Helensvillen kylässä maan suurimman kaupungin Aucklandin kyljessä. Siellä Mt Tabor Trust tarjosi kodinomaisen ympäristön kehitysvammaisille aikuisille ja asuin yhdessä neljän tuettavan asukaan, tukihenkilön ja kahden kissan kanssa.
”Vapaaehtoistyövuosi oli uskomaton seikkailu, jonka aikana tuli naurettua ja itkettyä, mutta kertaakaan en ole katunut matkaa.”
Viikkorytmimme oli hyvin samanlainen kuukaudesta toiseen. Jokaiselle viikonpäivälle oli omat menot ja tapahtumat, joista poikkeaminen oli hyvä ilmoittaa ajoissa, sillä rutiinit olivat asukkaille hyvin tärkeitä. Henkilökohtaiseksi suosikikseni muodostui keskiviikko, jolloin tein meille aamupalan yhteydessä lounasvoileivät mukaan ja menimme Wiggle & Giggle -diskoon. Lounaan jälkeen oli näytelmäharjoitukset, joissa ei hulvattomuudelta ja draamalta vältytty. Kävimme vielä iltapäivällä paikallisessa taidekeskuksessa maalaamassa ja askartelemassa. Illalla rentouduttiin televisiota katsellen ja teetä juoden.
Sweet As*
Joulukuun lopulla alkoi matkustuskuukausi, jolloin kiersin eteläsaarta ihanan kesäisessä säässä. Ulkoilu, kalastus ja patikointi ovat hyvin luonnollinen osa paikallisten elämää. Ihan jokamiehen oikeuksia ei ollut, mutta halvimmillaan telttapaikka irtosi kahdella dollarilla ja aidan takana saattoi olla kumpuileva niitty, tai kasvot sai pestä raikkaassa vuoristopurossa. Itsestäni ei ollut monen päivän patikointiin, mutta upeita luontokohteita puolesta tunnista päivän taipaleisiin oli tarjolla joka puolella maata.
Kuvassa: Lomallani lähinnä kiersin Uuden-Seelannin eteläsaarta. Kuvassa olemme Otagon niemimaalla etsimässä pingviinejä huonolla menestyksellä. Maisemat Uudessa-Seelannissa olivat upeita riippumatta siitä, minne sitä on päätyi.
Välileirin jälkeen suuntasin Great Barrier -saarelle töihin majoitus- ja tapahtumatiloja tarjoavaan Orama Oasikseen. Työtehtäväni vaihtelivat sen mukaan, kuinka paljon oli majoittujia. Alussa olin usein töissä keittiössä joko aamupala- tai illallisvuorossa. Siivoamista oli aina paljon. Ensimmäisenä päivänäni pääsin jopa lammasaitaa korjaamaan, ja halkoja tuli pinottua isot kasat talvea varten.
Haere Mai*
Great Barrier -saari oli pieni ja asukkaat harvassa mutkikkaiden teiden päässä. Niinpä meidänkin poukaman ihmisistä tuli tiivis yhteisö. Siellä myös erityisesti korostui kiivien lämminhenkisyys (ihminen ja lintu on kiivi, hedelmästä puhuttaessa sanotaan kiivihedelmä). Kuulumisia ja jaksamista kyseltiin, apua tarjottiin kysymättäkin, kylään kutsuttiin ja aina löytyi joku herkku kaapista koti-ikävää karkoittamaan.
Kuvassa: Orama Oasiksen pesulassa ja liinavaatehuoneessa tuli vietettyä paljon aikaa. Tässä olen silittämässä lyhentämäni verhon päärmeitä. Pääsin hyödyntämään ompelutaitojani mukavasti.
Vuosi toi elämääni rohkeutta tehdä uusia asioita turhia murehtimatta. Small talk -kulttuuri on jäänyt päälle, vaikka bussissa edelleen etsin tyhjän penkkirivin. Itsetuntemukseni on myös kasvanut: tiedän paremmin kuka olen ja mitä pidän arvossa. Tärkeimmäksi nousi ymmärrys siitä, että oikeat ihmiset ympärilläni tekevät elämästä ja kokemuksista arvokkaita. Tulevaisuudensuunnitelmani ovat edelleen auki, mutta nyt lähestyn niitä paljon laajemmasta näkökulmasta.
Vapaaehtoistyövuosi oli uskomaton seikkailu, jonka aikana tuli naurettua ja itkettyä, mutta kertaakaan en ole katunut matkaa. Haluaisinkin suositella lähtöä kaikille, jotka etsivät elämäänsä uusia kokemuksia.
PS. Niitä lampaita muuten oli joka puolella mutta huomattavasti vähemmän huippuvuosiin verrattuna – enää reilut 48 miljoonaa.
*Ilmaisua Sweet As käytetään vähän eri tilanteissa ja tarkoituksissa, esim. kun joku on tosi kivaa sekä tarkoittamaan ’kyllä’. Haere Mai tarkoittaa tervetuloa / tule sisään /olet tervetullut. Kia Ora on myös hyvin yleisesti käytössä vähän kaikessa: moi, hei hei, kiitos.
Essi Soikkeli
ICYE-vapaaehtoistyössä Uudessa-Seelannissa
Kiinnostaako vapaaehtoistyö Uudessa-Seelannissa? International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!