Koulua ja kohtaamisia Intiassa

Työskentelin vapaaehtoisena…

…puoli vuotta kaudella 2018–19 Bangaloressa Intiassa organisaatiossa, joka mahdollistaa myös heikoimmassa asemassa oleville lapsille mahdollisuuden käydä koulua. Organisaatioon kuuluu koulu (1.–9. luokat) sekä hostelli, jossa heikommassa asemassa olevat oppilaat asuvat ympäri vuoden lukuun ottamatta kesä- ja talvilomaa.

Vapaaehtoisaikanani koulussa oppilaita oli noin viisisataa, heistä hostellissa asui 69. Organisaatiossa työskenteli kahdeksan opettajaa ja kymmenisen työntekijää sekä kolme vapaaehtoista – minä ja kaksi vapaaehtoista Saksasta.

Bangaloressa asuu kahdeksan miljoonaa ihmistä. Oli kiehtovaa asua kaupungissa, jossa asuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomessa. Kaupunki sijaitsee Intian eteläosassa, jossa moni on korkeasti koulutettu. Bangalore vastaa Amerikan Piilaaksoa Intiassa, joten katukuvassa näkyi monia tuttuja yritysnimiä. Tämä toi kotoisaa tunnelmaa tuntemattomaan paikkaan.

Bangalore on kasvanut todella nopeasti, eikä infrastruktuuri ole pysynyt mukana vauhdissa. Näin ollen oli tavallista istua tunnin ajan taksissa päästäkseen 13 kilometrin matkan eteenpäin. Vapaaehtoistyöpaikkani ei kuitenkaan sijainnut kaupungin keskustassa vaan hieman sen ulkopuolella. Siellä ympäristö oli rauhallisempi ja vähemmän saasteinen kuin kaupungissa.

Arkiaskareisiini vapaaehtoisena kuului…

…opettaa koulukäyntikieltä eli englantia, joka ei ollut lasten äidinkieli. Lisäksi lasten vapaa-ajalla teimme yhdessä erilaisia tehtäviä maantieteellisistä projekteista käsitöihin. Päivät lasten kanssa olivat melko vauhdikkaita mutta myös erittäin antoisia. Koin, että merkityksellisin osa työtehtävistäni oli olla aikuisena tukena lapsille.

”Lapset oppivat vähän suomeakin.”

Puoli vuotta tuntui…

…ennen lähtöäni todella lyhyeltä ajalta, sillä olin asunut vuoden ulkomailla aikaisemmin ja muistin, että tämä aika riensi. Jälkikäteen minusta tuntuu, että puoli vuotta Intiassa oli minulle sopiva aika tutustua arkeen ja juhlaan tässä monin tavoin erilaisessa elinympäristössä. Samalla kun oli haikeaa palata Suomeen, oli se myös osittain helpotus. Oli mahtavaa päästä hengittämään raikasta ilmaa ja kävelemään kaduilla, jotka eivät ole roskan peitossa.

Millaisista uusista asioista tuli sinulle aikana jokapäiväisiä?

Kun työskentelee lasten kanssa, oppii valtavasti siitä, miten paikallinen kulttuuri toimii, sillä lapset heijastavat sitä, miten heidät on kasvatettu. Moni lapsille itsestään selvä asia saattoi olla minulle yllätys.

Opin Intiassa niin sanottua “go with the flow” -mentaliteettia, jossa tarkan etukäteissuunnittelun sijaan mahdolliset ongelmat ratkotaan sitä mukaan kun ne ilmenevät. Aikani Intiassa myös antoi minulle esimerkiksi aivan uuden näkökulman uskontoon: tuntui, että monille paikallisille uskonto antoi toivoa, jota he tarvitsivat pystyäkseen kohtaamaan arkielämänsä vaikeudet. Haasteelliselta tuntui sopeutua esimerkiksi työympäristöni hierarkkisuuteen.

Miten perehtyminen elämään ulkomailla vapaaehtoistyöntekijänä edistää ymmärrystä ja rauhaa ihmisten välillä?

Koen oppineeni Intiassa paljon itsestäni sekä uuteen kulttuuriin perehtymisestä. Maailmalla täytyy olla avoimin mielin liikkeellä. Moni asia on looginen, kun oppii ja ymmärtää sen taustan. Ilman avointa mieltä on vaikeaa nähdä, miksi asioita tehdään tietyin tavoin. Olin asunut aikaisemminkin ulkomailla, joten olin varautunut moneen. Uskon, että tämä auttoi minua sopeutumaan hyvin erilaiseen kulttuuriin.

Turhautumisen tunne oli ajoittain läsnä. Välillä mietin, miksi asiat pitää tehdä pitkän kaavan mukaan sen sijaan, että ne tehtäisiin omasta mielestäni tehokkaimmalla tavalla. Jos on jatkuvasti turhautunut, ei pysty oppimaan ja sisäistämään uutta kulttuuria. Näin ollen oma asenne on kaikkein tärkein uuden kulttuurin oppimisessa.

Ilman kulttuurivaihtoa jää helposti oman mukavuusalueensa sisälle eikä osaa nähdä asioita eri näkökulmista. Kun huomaa, että samoja asioita tehdään varsin eri tavoin eri maissa, ymmärtää mahdollisesti esimerkiksi, miksi myös työpaikoilla voi olla erilaisia menettelytapoja. Uskon, että uusien kulttuurien oppiminen myös auttaa olemaan avoimempi ja kohtaamaan paremmin ihmisiä eri taustoista.

Vapaaehtoisjakson jäljet elämässäsi?

Nyt syksyllä 2019 opiskelen juridiikkaa ja teen työtä verotuksen parissa. Koen, että vapaaehtoiskokemuksen jälkeen minulla on paljon rennompi ote elämään ja että henkilökohtaiset prioriteettini ovat vaihtuneet. Olin todella vaikuttunut siitä, miten Intiassa juhlittiin elämää.

Intian-matkani oli uskomaton kokemus, jota en ikinä vaihtaisi pois. Koen vapaaehtoiskokemusteni auttavan minua eteenpäin riippumatta siitä, mitä teen elämässäni tulevaisuudessa. Suomeen paluun jälkeen on ollut ilo huomata, että vaikka harva on kokenut vastaavaa, ihmiset kuitenkin monesti näkevät hienon puoleen siinä, että uskalsin lähteä maailmalle ja kokea sen.

Daniela Karlsson

Kuva ylinnä: ”Kuva on vierailultani Jaipurissa.”

Daniela työskenteli Intiassa ICYE-vapaaehtoisena. Tutustu Costa Rican ICYE-vapaaehtoistyöpaikkoihin ICYE-federaation hakukoneesta. International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!