Pääkirjoitus: Näköaloja Eurooppaan
Neljä vuotta sitten näihin aikoihin selasin Eurooppalaisen vapaaehtoispalvelun Internettietokantaa. Klikkailin auki työpaikkakuvauksia ja yritin hahmottaa, mistä lähettävien ja koordinoivien järjestöjen, hankekuvausten ja akkreditointien termiviidakossa oli kyse. Hain vapaaehtoistyöpaikkoja erilaisilla hakukriteereillä. Haluaisin työskennellä: lasten ja nuorten kanssa, opetustehtävissä, kulttuurin parissa. Vapaaehtoistyön kesto: pitkäaikainen. Sijainti: tästä en ollut varma. Ranskassa oppisi kieltä, jonka opiskelu jäi lukiossa puolitiehen. Romaniassa taas olisi paikka vapaaehtoiselle origami- ja teatteriyhdistyksessä. Entäs Itä-Eurooppa? Slaavilaista kansanperinnettä, häivähdyksiä entisestä itäblokista, suhuässiä ja paljon konsonantteja.
Loppukeväästä, muutamien eri puolille Eurooppaa lähetettyjen hakemusten jälkeen, sain yhtenä päivänä sähköpostiini kuvia marsuista ja lemmikkikaneista tšekkiläisen pikkukaupungin harrastuskeskuksen eläinkerhosta, toisena taas puhelinsoiton Bukarestista kesken ylioppilasjuhlavalmistelujen. Jossain klikkailun lomassa olin löytänyt myös Maailmanvaihdon nettisivut, ja vähitellen EVS-palapelin palaset alkoivat loksahdella paikoilleen. Syyskuun alussa kuva oli viimein valmis: yöbussi vei minut Tallinnasta Varsovaan ja seuraavan aamun juna eteenpäin kohti ”Euroopan sydäntä”. Matkalukemisena laukussani oli Saarikosken Aika Prahassa, rinkassa tuliaisina salmiakkia ja muistitikulla Suomi-aiheinen PowerPoint-esitys.
Vietin kaksitoista kuukautta vapaaehtoistyössä kerho-ohjaajana ja englanninopettajana tšekkiläisessä pikkukaupungissa. Vuosi opetti paitsi pieneläinten hoitoa ja konsonanttiyhdistelmien lausumista, myös paljon muuta. Epämääräiset käsitykset ”slaaveista” ja ”idästä” vaihtuivat mielenkiintoiseen maahan ja sen ihmisiin tutustumiseen. EVS-vapaaehtoisten yhteisö taas tarjosi monipuolisen näköalan Eurooppaan – myös sellaiseen, jossa Turkista saapuvaa vapaaehtoista odoteltiin viikkoja, kun tämän viisumihakemus ei edennyt, siinä missä minulta ja saksalaiselta tuttavaltani ei ollut matkan varrella kysytty edes henkilöllisyystodistusta. Ukrainalainen ystäväni oli kiinnittänyt huoneensa kattoon Euroopan kartan. Välillä makasimme sängyllä ja tähyilimme ylöspäin kohti hänen keskellä karttaa levittäytyvää kotimaataan ja paperin reunassa sijaitsevaa Suomea. Pohdimme rajoja, niiden vetämistä ja omia mielikuviamme Euroopasta ja eurooppalaisuudesta– ja useimmiten keksimme enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Muiden vapaaehtoisten kokemukset ja erilaisiin vapaaehtoistyöpaikkoihin tutustuminen innostivat perehtymään tarkemmin kansainväliseen vapaaehtoisvaihtoon ja sen monenlaisiin lähtökohtiin ja tavoitteisiin. Näiden aiheiden parissa olen saanut jatkaa myös myöhemmin, kun EVS-vuoden jälkeinen polkuni johdatti mukaan Maailmanvaihdon vapaaehtoistoimintaan Suomessa. Tähän lehteen on kerätty EVS-kokemuksia Suomesta ja muualta Euroopasta. Toivotan kaikille lukijoille aurinkoista kevättä ja inspiroivia lukuhetkiä vapaaehtoisten tarinoiden parissa.
Mirjami Ylinen
MaailmanVaihtoa-lehden päätoimittaja 2014
Lehdessä
3 Editorial: Outlooks on Europe
5 Kutsu Maailmanvaihdon kevätkokoukseen
Teema: Vapaaehtoisena Euroopassa / Theme: Volunteering in Europe
– 8 Eväitä elämään vapaaehtoistyöstä Euroopassa
– 11 Espanjalaisena Suomessa – EVS tarjosin mahdollisuuden
– 14 From Europe to Europe to Get to Know the World
– 16 Berlin has it all – vapaaehtoisena kansainvälisen ICYEn toimistolla
– 18 A Priceless Opportunity
20 ICYE-verkosto tavoittelee tasapainoisempaa vaihtoa
22 Hallitus valmiina uusiin haasteisiin
24 ICYE around the World: New Volunteriing Possibilities for Young Swiss
26 Half Way There – Memories from the Mid-Term Camp
27 Tammikuun leiristä – leirivetäjien kokemuksia
29 Experiences from the Mid-Term Camp
31 Tule mukaan Maailmanvaihdon toimintaan
32 Lehden toimituskunta
33 Tapahtumakalenteri