Pääkirjoitus: Pelastuuko maailma vapaaehtoistyöllä?
Vapaaehtoistyö on totuttu näkemään epäitsekkäänä toisten auttamisena ja pyyteettömänä hyväntekeväisyytenä. Yleensä oletetaan lisäksi, että apu suuntautuu rikkaasta pohjoisesta köyhään etelään. Moni yllättyykin kuullessaan, että Suomeenkin saapuu vuosittain vapaaehtoistyöntekijöitä vaikkapa Ugandasta tai Intiasta. Kansainvälisessä vapaaehtoistyössä onkin oman työpanoksen antamisen lisäksi kysymys myös molemminpuolisesta kulttuurisesta oppimisesta ja uusien näkökulmien omaksumisesta.
Kansainvälisellä vapaaehtoistyöllä voi varmasti saada paljon hyvää aikaan, mutta jos lähtee matkaan liian suureellisin maailmanpelastusajatuksin, saattaa helposti pettyä. Niin kävi minullekin, kun syksyllä 1999 pakkasin reppuni ja matkasin 6 kuukaudeksi vapaaehtoistyöhön ympäristökasvatusjärjestöön Nepaliin. Maailma ei ehkä pelastunut, mutta kokemus oli silti elämäni hienoin ja monin tavoin käänteentekevä. Omaa roolia oli vaikea löytää työpaikalla ja tuntui, että olin välillä enemmän vaivaksi kuin hyödyksi järjestölle. Mutta asuminen nepalilaisessa isäntäperheessä ja sitä kautta paikalliseen kieleen ja kulttuuriin tutustuminen olivat unohtumattomia elämyksiä. En ikinä unohda buddhalaisten tai hindulaisten juhlapäivien viettoa isäntäperheeni kanssa tai sitä kuinka lämpöisesti minut toivotettiin tervetulleeksi kotiin kuin kotiin.
Puoli vuotta Himalajan juurella yhdessä maailman köyhimmistä maista avasi myös silmäni näkemään globaalin eriarvoisuuden aiempaa selkeämmin. Esimerkiksi lapset kutoivat pienellä palkalla tehtaissa tiibetiläisiä mattoja, jotka myydään länsimaihin kovalla hinnalla. Mietin omaa rooliani ja vaikutusmahdollisuuksiani tässä kuviossa. Miten globaali eriarvoisuus rakentuu ja miten sitä ylläpidetään? Suomeen palattuani suuntauduin opinnoissani kehitysyhteistyöhön sekä pakolaisten ja maahanmuuttajien tilanteeseen.
Vapaaehtoistyöni vaikutukset Nepalissa jäivät ehkä pieniksi, mutta sen vaikutukset elämänvalintoihini ovat yhä vahvasti läsnä. Nepalista käsin näin kertakäyttöisen kulutuskulttuurimme yhä kriittisemmin. Ryhdyin toimimaan vapaaehtoisena Reilun Kaupan Edistämisyhdistyksessä ja pyrin vähentämään omaa kulutustani – ja valitsemaan aina kun mahdollista kierrätetyn tai Reilun Kaupan vaihtoehdon. Ilman omaa kokemustani tuskin olisin nyt tässä työssä, Maailmanvaihdon järjestösihteerinä mahdollistamassa ulkomaalaisille nuorille vapaaehtoistyöprojekteja Suomessa. Olen siis yhä samalla matkalla, nyt vain eri roolissa.
Tämän lehden teemana on globaali vastuu. Uskomme Maailmanvaihdossa, että kansainväliset vapaaehtoistyökokemukset edistävät tietoisuutta ja aktiivisuutta kehitys-, tasa-arvo- ja ympäristökysymyksissä. Kun on itse kohdannut eriarvoisuuden silmästä silmään, on siihen myös helpompi tarttua. Globaalia tasa-arvoa voi edistää vaikkapa reagoimalla arjen rasistisiin tilanteisiin, jotka liian usein saavat sivullisten hiljaisen hyväksynnän. Arjen kohtaamisissa ja valinnoilla voimme rakentaa parempaa maailmaa.
Mari Takalo
Järjestösihteeri
Lehdessä
3 Editorial: Will Volunteering Save the Globe?
5 Column: Positive Changes
6 Ajankohtaista Maailmanvaihdossa
Teema: Globaalivastuu / Global Responsibility
– 8 Pidä huolta
– 10 Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin?
– 12 Varmaa kehitystä
– 14 Thoughts on Responsibility
– 16 Kulttuuridialogia taiteen keinoin
– 18 Volunteering and Global Responsibility: Experiences from the Caucasus Region
21 Alueryhmissä pidetään hauskaa ja autetaan
25 Tule mukaan toimintaan
26 ICYE Around the World: Workplace in a Magic Metropolis
28 Volunteers’ Voices on Environment
30 Lehden toimituskunta
31 Tapahtumakalenteri