Lähdin Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistöihin yli 10 vuotta sitten, suoraan lukion jälkeen vuonna 2014. Työpaikkani oli alakoulu Ghanassa, Kumasin kaupungin lähiössä. Maanosista halusin lähteä Afrikkaan ja maa valikoitui erityisesti kielitaidon vuoksi: puhun sujuvasti englantia, joka on Ghanan virallinen kieli. Tiesin haluavani työskennellä pienten lasten kanssa, josta minulla oli jo aiempaakin kokemusta. Suuri motivaation lähde oli kuitenkin halu nähdä arkielämää erilaisessa kulttuurissa, tutustua uusiin ihmisiin ja laajentaa omaa maailmankuvaani.
Odottamattomia käänteitä
Ennen vapaaehtoisjaksoani luin kaiken mahdollisen materiaalin Maailmanvaihdon sivuilta, rohmusin Ghanasta kertovia tai sinne sijoittuvia kirjoja, selasin läpi erilaisia blogeja ja tapasin siellä vapaaehtoistöitä tehneitä ihmisiä. Koen olleeni poikkeuksellisen hyvin valmistautunut siihen, mitä edessä piti tulevan.
Jälkikäteen katsottuna harva asia vapaaehtoisjakson aikana meni kuten odotin. Lähes joka vaiheessa eteen osui hyviä, huonoja tai neutraaleja käänteitä, jotka pistivät suunnitelmat ja odotuksen päälaelleen.
Esimerkiksi vuonna 2014 Länsi-Afrikassa levisi ebola. Niinpä oikeastaan sattumalta yhdeksi keskeiseksi osaksi vapaaehtoistyötehtävääni muodostuikin käsienpesukampanjan laatiminen lapsille ja erilaisten julisteiden piirtäminen koulun seinille, joissa esiteltiin faktoja ebolasta. Disinformaatio levisi hurjaa vauhtia ja oli tärkeää korjata vaarallisia väitteitä.
Ebola myös vaikutti suunnitelmiini viettää koulun loma-ajat matkustellen lähimaissa, kun rajat suljettiin.
Ebola on varmaan konkreettisin ja isoin esimerkki yllättävästä käänteestä, mutta muita pienempiä asioita sattui päivittäin. Mikään ei kuitenkaan ollut ylitsepääsemätöntä. Ja lopulta yksi vapaaehtoisjakson tärkeimmistä opeistani olikin, että hyvin tehdyistä suunnitelmista huolimatta elämällä on tapana viedä yllättäviin suuntiin ja siitä selviää kyllä.
Itsenäistymistä ja uusia ihmisiä
Aika Ghanassa opetti minulle valtavasti. Luonnollisesti se oli suuri itsenäistymisen hetki ja keräsin paljon luottamusta omaan pärjäämiseeni. Suomessa kaiken oli aina voinut suunnitella hyvin ennakkoon, mutta Ghanassa piti vain mennä ja luottaa, että selviää. Kun tietoa ei löydy netistä, ei auta kuin lähteä siihen viereiseen pikkukylään paikan päälle katsomaan millaisia majoituksia sieltä löytyy. Kun alueen kadut ei näy kartalla, ei auta kuin kysyä neuvoa. Kun kotoa ei aina löydy samoja mukavuuksia kuin Suomessa, ei auta kuin keksiä luovia ratkaisuja pärjätäkseen sillä mitä on.
Tutustuin vapaaehtoisjakson aikana valtavaan määrään uusia ihmisiä, niin paikallisia kuin muita ulkomaalaisia. Matkustin paljon, kaikki Ghanan kymmenen hallinnosta aluetta läpi, ja jokaisella alueella opin uutta sen kulttuurista, kielestä ja ympäristöstä. Pidän edelleen yhteyttä paikalliseen ystävään, joka työskenteli silloin eräässä pääkaupungin hostellissa, jossa useasti yövyin.
Myös vähän maailmantuskaa
Pysäyttävää oli myös nähdä konkreettisesti kolonialismin ja rakenteellisen rasismin vaikutukset Ghanassa. En koskaan unohda vierailua Elminan linnassa, joka toimi Länsi-Afrikan orjakaupan keskuksena. Tai sitä, kun koulumme oppilas kysyi minulta onko totta, että Ebolaan on vihdoin kehitetty rokote, mutta sitä on annettu vain valkoisille. Vastasin rehellisesti, että se oli totta.
Jo ennen Ghanaan lähtemistä olin käsitellyt niin Maailmanvaihdon koulutuksissa kuin läheisteni kanssa paljon maailmantuskan vaikutusta päätökseeni hakeutua kansainvälisiin vapaaehtoistöihin. Olen aina ollut erittäin kiinnostunut yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Olin myös erittäin tietoinen niin sanotun “valkoisen pelastajan” ongelmallisuudesta. Yksi suurimmista syistä, miksi lopulta hakeuduin vapaaehtoistöihin juuri Maailmanvaihdon kautta, oli järjestön halu kehittää nimenomaisesti kansainvälisen vapaaehtoistyön eettisyyttä.
”Näin yli kymmenen vuotta myöhemmin muistan Ghanasta ennen kaikkea yhteisöllisyyden ja ihmisten avoimuuden.”
Vaikka olin käsitellyt aihetta paljon, nousi se myös vapaaehtoisjakson aikana useasti pintaan. Kirjoitin varsinkin vapaaehtoisjakson alussa aktiivisesti blogia. Puntaroin usein mitä halusin blogissa nostaa esiin ja millaisen kuvan halusin maasta suomalaisille lukijoille antaa. Kyllä, Ghanassa ei ollut monia länsimaissa arkisia mukavuuksia. Kyllä, näin järkyttäviä esimerkkejä siitä miten kolonialismi edelleen vaikuttaa paikallisten arjessa. Kyllä, oli köyhyyttä, infrastruktuurin puutetta ja korruptiota. Mutta tämä ei ole se mikä määritti Ghanaa.
Näin yli kymmenen vuotta myöhemmin muistan Ghanasta ennen kaikkea yhteisöllisyyden ja ihmisten avoimuuden. Opin paljon kulttuurista, jossa ruoka on tulista, musiikki aina tanssittavaa, värit kirkkaita ja läheistä (ja miksei vähän kaukaisempaakin tuttua) autetaan ihan aina.
Minulle oli silloin ja on yhä tänään tärkeää myös korostaa, että en mennyt vapaaehtoistöihin “pelastamaan” paikallisia. Syyni tehdä vapaaehtoistyötä olivat siellä samat kuin Suomessa: koen palkitsevaksi tehdä merkityksellistä työtä yhteisön hyväksi. Syy miksi halusin tehdä sitä Ghanassa, oli tutustuakseni uuteen kulttuuriin. Ja sen todella tein.
Maailman muuttamista myöhemmin
Koen silti, että tämän vapaaehtoisjakson myötä olen ollut muuttamassa maailmaa ainakin pikkuisen parempaan suuntaan. Mutta se alkoi vasta vapaaehtoisjakson jälkeen. Palattuani Suomeen jatkoin vapaaehtoistöitä Maailmanvaihdon järjestötyön kautta. Toimin mm. järjestön lehden päätoimittajana, hallituksen jäsenenä ja myöhemmin myös varapuheenjohtajana. Pääsin osallistumaan todella mielenkiintoiseen kansainvälisen vapaaehtoistyön eettisyyden kehittämistoimintaan niin Suomessa kuin myös ulkomailla toisten järjestöjen edustajien kesken.
On ollut todella hienoa seurata, miten näiden reilu kymmenen vuoden aikana Maailmanvaihto on vienyt eettisyyttä jälleen paljon eteenpäin. On tärkeää, että vapaaehtoisjakson suorittaneilta on kerätty kokemuksia ja näiden perusteella on voitu ottaa oppia ja viedä toimintaa määrätietoisesti ja tavoitteellisesti eteenpäin.
Vapaaehtoistyöjakso Ghanassa ja sitä seurannut järjestötyö Suomessa antoivat myös eväitä (sekä toki CV-merkinnät), joista oli apua ponnistaessani omalle uralleni politiikkaan. Olen sittemmin työskennellyt muun muassa eduskunnassa poliittisena avustajana ja ministerin erityisavustajana. Tällä hetkellä asun Brysselissä ja työskentelen europarlamentaarikon erityisavustajana.
Työ politiikassa on hektistä ja tilanteet muuttuvat nopeasti. On tärkeää, että pärjään yllättävien käänteiden keskellä ja osaan sopeutua tilanteeseen. Lisäksi koen tärkeäksi, että tiedostan aidosti ihmisillä olevan todella erilaisia elämäntilanteita. Ei riitä, että ymmärtää miten poliittinen päätös vaikuttaisi juuri minuun tai minun läheisiini. Maailmankuvan avartaminen auttaa hahmottamaan miten erilaisia ihmisten arjet voivat olla ja miten tämä tulisi huomioida paremmin politiikassa.
Vapaaehtoistyö antoi minulle eväitä pärjätä urallani politiikassa. Olen onnellinen siitä, että saan työkseni olla muuttamassa maailmaa parempaan suuntaan.
Ylin kuva: Kumasin keskustan tori, Kejetia Market, on yksi koko Länsi-Afrikan suurimpia ja vilkkaimpia markkina-alueita. Valtavan katetun ”virallisen torialueen” lisäksi tori levittäytyy laajalle alueelle lähikatuja. Torilta voi ostaa aivan mitä tahansa: ruokaa, vaatteita, elektroniikkaa, kodinkoneita, käsitöitä tai jopa huonekaluja!
Anna Lemström