Vuonna 2023 hain vapaaehtoistyöhön Meksikoon. Valitsin Meksikon ohjelmamaaksi, koska halusin oppia espanjaa ja minua kiinnosti kovasti Latinalainen Amerikka ja sen kulttuurit. En ollut opiskellut espanjaa koulussa, joten lähdin matkaan ilman espanjan kielen taitoa. Tunsin muutamia meksikolaisia, jotka asuivat Suomessa, ja he kannustivat minua hakemaan sinne. Olin kuullut, että Meksikossa juhlapäivät, kuten kuolleiden päivä (Día de los Muertos) ja itsenäisyyspäivä, ovat monille ihmisille tärkeitä, ja olin utelias oppimaan niistä lisää. Olin myös kuullut, että ruoka on erittäin tärkeä osa kulttuuria, ja koska rakastan ruokaa, Meksiko vaikutti täydelliseltä paikalta minulle! Lisäksi pidin siitä, miten paljon meksikolaiset tuntuivat arvostavan perhettään.
Päätin osallistua kansainväliseen vapaaehtoistyöhön, koska halusin viettää lukion jälkeen välivuoden miettiäkseni, mitä haluaisin opiskella yliopistossa, ja ajattelin, että haluaisin tehdä jotain muuta kuin työskennellä kotikaupungissani. Olin halunnut lähteä vaihtoon lukioaikana, mutta se ei ollut mahdollista monista syistä. Kun opinto-ohjaajani kertoi minulle Maailmanvaihdosta, ajattelin, että vapaaehtoistyö olisi täydellinen vaihtoehto. Minun ei tarvitsisi etsiä asuntoa tai projektia itse, ja voisin tehdä jotain merkityksellistä.
Vietin kymmenen kuukautta Pueblassa, jossa asuin paikallisen perheen luona. Puebla on yksi Meksikon suurimmista kaupungeista. Siellä asuu kuusi miljoonaa ihmistä. Se sijaitsee kahden tunnin ajomatkan päässä Mexico Citystä. Kaupungissa oli paljon tekemistä ja se on tärkeä osa Meksikon historiaa. Siellä on eläintarha, monia harrastusmahdollisuuksia, museoita, herkullista ruokaa ja ravintoloita, kauniita kauppoja, lentokenttä ja peräti 365 kirkkoa! Pueblan lähistöllä sijaitsee kolme tulivuorta. Vapaaehtoisjaksoni lopussa tapahtui tulivuorenpurkaus pari kertaa sekä pieni maanjäristys. Oli todella opettavaista nähdä, miten tämä vaikutti ihmisiin, sillä Suomessa meillä ei ole tällaisia vaarallisia luonnonilmiöitä. Pueblassa on ollut suuria ja vaarallisia maanjäristyksiä aikaisemmin, joten minun piti oppia, miten niissä tilanteissa toimitaan. Se sai minut arvostamaan, miten onnekas Suomi on tässä mielessä.
Työskentelin vapaaehtoisena keskustassa päiväkodissa ja esikoulussa. Avustin opettajia oppitunneilla, huolehdin lapsista, yritin opettaa heille vähän englantia ja autoin vuotuisten juhlien valmisteluissa. Esimerkiksi joulua varten teimme neljä erilaista joulukuusenkoristetta jokaiselle lapselle ja lasten päivänä teimme piñatat kaikille. Päiväkodissa ja esikoulussa oli kolme ryhmää, ja olin itse siellä, missä nuorimmat lapset olivat. He olivat 3–4-vuotiaita. Vanhemmassa ryhmässä lapset olivat 5–6-vuotiaita. Ryhmässäni oli 12 lasta ja koko päiväkodissa noin 30 lasta. Halusin vapaaehtoistyöhön päiväkotiin, koska rakastan lasten kanssa työskentelyä ja he tuovat niin paljon iloa ja onnellisuutta maailmaan. Olin työskennellyt päiväkodissa Suomessa ja nauttinut siitä todella paljon. Minulla on myös nuorempia sisaruksia, joista olin tottunut pitämään huolta.
Rakastin päiväkotia, jossa tein vapaaehtoistyötä, ja siellä opin suurimman osan espanjan kielitaidostani. Projektini henkilökunta auttoi minua valtavasti sopeutumaan. Opettajat ja henkilökunta olivat todella kannustavia ja ystävällisiä ja he varmistivat aina, että tunsin oloni tervetulleeksi. Tunsin oloni päiväkodissa rauhalliseksi ja turvalliseksi. Rakastin sitä. Ja lapset todella piristivät päiviäni, kun minulla oli koti-ikävä. Minusta tuli hyvin läheinen lasten kanssa, ja heistä tuli tärkeä osa kokemustani. Aluksi kamppailin kielen kanssa ja kommunikointi kotimajoittajieni ja projektin väen kanssa oli vaikeaa, mutta ajan myötä aloin oppia ja puhua espanjaa. Oli hauskaa oppia espanjaa lasten kanssa, sillä hekin olivat vasta oppimassa puhumaan.
Nautin ajastani Pueblassa, se oli upea kaupunki, jossa oli paljon tekemistä – Meksikon historian museoita, monumentteja, hyvää ruokaa ja täydellinen ilmasto. Talvella ei ollut liian kylmä, ainakaan pohjoiseurooppalaisen näkökulmasta. Vapaa-ajallani kävin salsa-, bachata- ja cumbiatunneilla, mikä oli mahtava mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja oppia tanssimaan. Tapaamani meksikolaiset rakastivat tanssia juhlissa. Matkustelin myös paljon maan sisällä, mikä oli helppoa ja edullista. Esimerkiksi kävin Grutas de Tolantongossa, Los Cabosissa, Puerto Escondidossa ja kuuluisassa kohteessa, Cancúnissa. Meksikon luonto on aivan poikkeuksellista – maisemat ovat mitä kauneimpia ja vesi kristallinsinistä. Aikanani siellä opin itsenäisyyttä: välillä matkustin yksin, välillä ystävien kanssa.
Kohtaamani meksikolaiset olivat erittäin vieraanvaraisia, ja kotimajoittajaperheeni auttoi minua löytämään ystäviä ja sopeutumaan elämään siellä. He esittelivät minut suvulleen ja sain hyvän ystävän perheen äidin sisaren pojasta. He varmistivat aina, että minulla oli kaikki tarvittava ja auttoivat asioissa, joita en osannut tehdä, kuten pesukoneen käytössä. Opin paljon meksikolaisesta kulttuurista, jota opin myös kunnioittamaan. Iäkkäitä ihmisiä arvostetaan erittäin paljon, ja minäkin sopeuduin siihen. Esimerkiksi, nuoremmat aikuiset saivat aloittaa ruokailun vasta kun iäkkäämmät henkilöt olivat ensin aloittaneet. Sopeudun yleensä nopeasti uusiin tilanteisiin, mikä auttoi minua kotiutumaan. Mutta joihinkin asioihin en kuitenkaan koskaan täysin tottunut. Tulen kulttuurista, jossa arvostetaan täsmällisyyttä, ja minulle oli vaikeaa tottua joustavampaan suhtautumiseen aikaan sekä siihen, että ystäviä ja perhettä saatettiin tavata hyvin pitkään – usein yli keskiyön.
En osaa sanoin kuvailla, kuinka paljon tällaisesta kokemuksesta saa irti ja kuinka monta upeaa asiaa saa kokea. En vaihtaisi mitään matkastani, vaikka se sisälsi vaikeampiakin aikoja. Se teki minusta itsenäisemmän, itsevarmemman ja vahvemman. Meksiko oli paras päätös, jonka tein – ruoka, kulttuuri ja ihmiset olivat aivan uskomattomia. Opin puhumaan espanjaa, tanssimaan salsaa ja jopa surffaamaan, tein jotain merkityksellistä ja sain uusia ystäviä. Näin maailmaa ja se muutti elämänasennettani pysyvästi. Se todella oli ainutlaatuinen kokemus elämässä. :))
Emilia Marttila