Kun lähtee vieraaseen maahan vapaaehtoiseksi, ympärillä on yhtäkkiä joukko tuikituntemattomia ihmisiä, joiden kanssa tulisi elää ja tehdä yhteistyötä. Millaisia vuorovaikutuksellisia haasteita vapaaehtoiset kohtaavat? Miten haasteisiin voi varautua ja vastata?
Ratkaisu löytyy avoimuudesta sekä toisten ja itsensä kuuntelemisesta, uskoo Maailmanvaihdon järjestösihteeri Mari Takalo. Takalo vastaa vapaaehtoistyöohjelmista Suomessa ja on työssään tiiviissä vuorovaikutuksessa vapaaehtoisten sekä isäntäperheiden, työpaikkojen ja tukihenkilöiden kanssa.
Suomeen tulee vapaaehtoisia monista maista ja erilaisista taustoista. Vapaaehtoisia työskentelee erilaisissa työtehtävissä ja eri yhteisöissä. Noin kolmasosa vapaaehtoisista asuu isäntäperheessä, loput työyhteisössään.
Viihtyisä ja kannustava työyhteisö on tärkeä vapaaehtoiselle. Kollegoita tapaa joka päivä ja heidän kanssaan tehdään paljon asioita yhdessä. Suhde työpaikkaan ja työkavereihin onkin yleensä yksi keskeisimmistä vapaaehtoisen vuorovaikutussuhteista.
Isäntäperheessä vapaaehtoiset muodostavat suhteen myös perheen kanssa: he jakavat yhdessä arkiset hetket, kuten ruokailut ja kotiaskareet, ja viettävät vapaa-aikaa yhdessä. Vapaaehtoinen pääsee osaksi perhettä. Isäntäperhe tarjoaa vapaaehtoiselle kodin sekä mahdollisuuden tutustua perheen tapoihin. Vapaaehtoinen puolestaan tuo perheeseen kansainvälisiä kokemuksia kotisohvalla.
Vapaaehtoiset voivat saada myös tukihenkilön. Tukihenkilö auttaa vapaaehtoista tutustumaan suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan ja tukee tätä käytännön asioissa sekä viettää aikaa vapaaehtoisten kanssa.
– Joskus tukihenkilön ja vapaaehtoisen välille muodostuu hyvinkin tiivis suhde, kun taas toisinaan vapaaehtoisella on tarpeeksi laajat verkostot esimerkiksi työyhteisön ja isäntäperheen kautta ja hänelle riittää epäsäännöllisempi yhteydenpito tukihenkilön kanssa, Mari kertoo.
Mari Takalo
Yksi tärkeimmistä suhteista vapaaehtoisille saattavat olla toiset vapaaehtoiset, jotka myös ovat uuden edessä. Vapaaehtoiset voivat neuvoa ja tsempata toinen toisiaan.
– Vapaaehtoiskollegat ovat valtava resurssi ja vertaistuen lähde, jota kannattaa hyödyntää, Mari kannustaa.
Mikä on roolini isäntäperheessä tai työyhteisössä?
Mari Takalo kertoo, että tyypillisimmin vapaaehtoinen kohtaa vuorovaikutushaasteita etsiessään paikkaansa ja rooliaan. Uudessa perheessä tai työyhteisössä voi aluksi olla epäselvää, millaisia odotuksia itseen kohdistuu. Toimiva vuorovaikutus ja käytännöt eivät aina synny itsestään.
– Työyhteisössä vapaaehtoinen ei välttämättä aina tiedä, mitä kaikkea hänen työtehtäviinsä kuuluu. Ilman suomen kielen taitoa voi tuntua, ettei kaikkiin tilanteisiin pääse mukaan. Tunne ulkopuolisuudesta voi vahvistua, jos kollegat ovat kiireisiä omissa työtehtävissään, Mari sanoo.
Myös isäntäperheessä voi syntyä pohdintaa siitä, mikä on vapaaehtoisen rooli perheessä ja miten yhdessä tulisi toimia.
– Joskus vapaaehtoinen ja isäntäperhe voivat joutua etsimään sopivaa balanssia oman ajan ja perheen yhteisen ajan välillä. Jokaisen perheen ja vapaaehtoisen täytyy löytää omat toimintatapansa. Tärkeintä on, että vapaaehtoinen pääsee aidosti osaksi perhettä, Mari toteaa.
Mari kannustaa vapaaehtoisia puhumaan asioista avoimesti niin työpaikalla kuin isäntäperheessä:
– Jos joku tuntuu epäselvältä, siitä kannattaa rohkeasti keskustella. Sillä tavalla voidaan löytää toimivat käytännöt, Mari sanoo.
Hän myös neuvoo työyhteisöjä antamaan rohkeasti positiivista ja rakentavaa palautetta vapaaehtoiselle. Näin vapaaehtoistyöpaikka osoittaa vapaaehtoiselle tämän toimivan oikein ja tekevän tärkeää työtä ja ulkopuolisuuden ja epätietoisuuden kokemukset vähenevät.
– Meillä on Suomessa ehkä vähän sellainen hiljaisuuden kulttuuri, että sanotaan vain jos on jotain huomautettavaa. Yritänkin aina sanoa, että hyvin matalalla kynnyksellä tulisi antaa myös positiivista palautetta. Kiitos on vapaaehtoisen palkka hänen työstään.
Mari jatkaa antamalla esimerkin tilanteesta, jossa vapaaehtoinen ei itse ymmärrä, kuinka tärekä hänen työpanoksensa on:
– Jos vapaaehtoinen työskentelee koulussa ja välitunnilla juttelee tai pelaa kaikista ujoimpien oppilaiden kanssa, hän saattaa itse ajatella ettei oikein tee mitään, vaikka tällainen tuki voi olla oppilaille on aivan korvaamatonta.
Pyrkimys toisten ja itsensä ymmärtämiseen
Resepti vuorovaikutushaasteiden ennaltaehkäisemiseen ja niiden ratkaisemiseen on sama: avoimuus, keskustelevuus ja pyrkimys yhteisymmärrykseen.
– Tärkeitä ovat motivaatio ja pyrkimys ymmärtää toisia ja itseään. Kannattaa keskustella asioista rehellisesti. Silloin oppii toisten näkökulmia ja voi laajentaa omia ajatusmallejaan. Vapaaehtoisjakso on loistava tilaisuus reflektoida ja oppia itsestään: miten minä toimin haastavissa tilanteissa, miten stressi tai kulttuurishokki vaikuttaa minuun. Konfliktitilanteet ja haasteet ovat ainutlaatuisia oppimismahdollisuuksia, Mari neuvoo.
Usein konflikteissa on kyse väärinymmärtämisestä, epäselvyydestä tai eroista siinä, miten on itse on tottunut ajattelemaan tai toimimaan. Jokainen yksilö on erilainen, minkä myötä on olemassa lukemattomia erilaisia näkökulmia ja toimintatapoja. Näistä voi parhaiten oppia, kun on avoin ja halukas ymmärtämään.
Mari neuvoo nostamaan pohdituttavat asiat keskusteluun liioittelematta ja syyllisiä etsimättä, omasta kokemuksestaan puhuen.
– Dialogissa syntyy ratkaisuja. Jos esimerkiksi vapaaehtoisesta tuntuu, että hän jää työyhteisössä ulkopuoliseksi, tuomalla sen rehellisesti esiin vapaaehtoinen voi auttaa työyhteisöä kehittämään toimintatapojaan ja lisäämään työhyvinvointia.
Mari korostaa, että avoin vuorovaikutus edistää oppimista:
– Kun kokemuksista ja ajatuksista puhutaan ääneen, ne tuodaan toisten tietoon. Tällöin meillä on mahdollisuus oppia yhdessä toisiltamme.
Teksti: Susanna Halme
Kuva: Isa Hernandez
Juttu on ilmestynyt Maailmanvaihtoa – Volunteers’ Voices 1/2022 -lehdessä.