Linnea Lahti pakkasi elokuussa laukkunsa ja suuntasi Costa Rican lämpöön puoleksi vuodeksi vapaaehtoistöihin kierrätysprojekti Montes de Ocaan maan pääkaupunki San Joséen. Lue alta miten Linnean vapaaehtoiskausi on lähtenyt käyntiin!
Hei Linnea! Ensimmäinen kuukausi Costa Ricassa on nyt takana. Millaiset alun fiilikset ovat olleet?
Fiilikset ovat vaihdelleet aika laidasta laitaan, mutta juuri nyt fiilis on tosi hyvä! Toki välillä kulttuurieroista johtuva stressi tai ahdistus kielimuurista iskee, mutta arjen alkaessa rullata yleinen fiiliskin alkaa tasoittumaan.
Miksi päätit lähteä maailmalle?
Tiesin, että haluan lähteä jossain vaiheessa ulkomaille pidemmäksi aikaa. Lukion jälkeen ajoitus tuntui luontevalta, sillä en ollut vielä aivan varma mitä haluaisin tulevaisuudessa opiskella. Tutkittuani eri mahdollisuuksia ja Maailmanvaihdon verkkosivuja ja innostukseni heräsi. Kun koulullamme vielä kävi Maailmanvaihdon esittelijä, päätökseni lähteä vapaaehtoistöihin varmistui.
Millainen valmennusprosessi on mielestäsi ollut?
Valmennus on ollut mielestäni tosi kattava ja hyödyllinen. Erityisesti oli avartavaa päästä keskustelemaan avoimesti muiden tulevien vapaaehtoisten kanssa omista tuntemuksista, odotuksista ja peloista. Alumnien tuki ja kokemuksien jakaminen lievittivät lähtöstressiä. Suomen lisäksi Costa Rican päässä valmennus on ollut huikeaa. Lähes kolmen viikon mittainen alkuvalmennus antoi valmiuksia niin kielen kuin kulttuuriin sopeutumisen suhteen. Siinä lomassa ehdimme myös retkeillä ja tanssia jopa salsaa! Alusta asti välittyi tunne, että henkilökunta aidosti toivoo meidän sopeutuvan uuteen mahdollisimman hyvin.
Millainen päivä sinulla on tänään ollut?
Tänään on ollut ihan tavallinen päivä. Aamulla herätyskello soi 5.30, ja 6.30 istuin bussissa matkalla töihin. Aamuruuhkassa bussissa saatiin körötellä 1,5 tuntia. Kello 8–16 olin töissä. Työpäivääni sisältyivät tyypilliset lasten kanssa leikkimiset, ulkoilut, ruokailut, päiväunet ja vaipanvaihdot sekä toki englannin opettaminen näiden sivussa. Töiden jälkeen kävin kuntosalilla, minkä jälkeen palasin kotiin isäntäperheeni luo illalliselle. Tavallinen hyvä päivä siis!
Mitä odotat loppujaksoltasi?
Odotan eniten sitä, että kielitaitoni kehittyy ja voisin kehittää enemmän uusia aktiviteetteja lapsille työpaikallani. Odotan myös matkustelua Costa Rican sisällä. Loppuvuodesta olemme lähdössä esimerkiksi valassafarille! Mutta ennen kaikkea odotan sitä, että Costa Rica alkaa tuntua kodilta ja elämä arjelta. Nyt vielä matka tuntuu ylipitkältä lomalta.
Haastattelu: Anna Lemström
Kuva: Linnea Lahden albumi
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2018 -lehdessä.