Tukihenkilöt auttavat Suomeen vapaaehtoistyöhön tulevia nuoria ulkomaalaisia tutustumaan uuteen ympäristöön ja nauttimaan siinä elämisestä. Millaista puuhaa tämä on? Tukihenkilöt Annukka ja Helena kertovat kokemuksistaan.
Kirppislöytöjä ja kikatusta
”Maailmanvaihdosta kysyttiin kiinnostustani ryhtyä tukihenkilöksi nuorelle intialaiselle naiselle, Sharonille, joka oli ollut Suomessa jo yli puoli vuotta, mutta vaihtanut nyt työpaikkaa ja tullut lähelle kotiseutuani. Ryhdyin hänen tukihenkilökseen, koska olin itse ollut Aasiassa vapaaehtoisena. Koin, että minulla voisi olla annettavaa, koska tunnen aasialaista kulttuuriympäristöä. Minulla oli myös mukavasti aikaa tälle vapaaehtoistoiminnalle. En ole osallistunut tukihenkilöiden koulutukseen, mutta koin, että minulla on työelämän kautta hyvät valmiudet toimintaan.
Tulimme heti hyvin juttuun. Vapaaehtoiseni oli yllättävän avoin ja otti minut hyvin vastaan. Kutsuin hänet kotiini viikonlopuksi, sillä surin vähän hänen askeettista asuinympäristöään. Teimme intialaista ruokaa, jonka laittamista hän opetti mielellään minulle ja avopuolisolleni. Kysyin myös ennalta, onko jotakin suomalaista ruokaa, jota hän haluaisi oppia tekemään. Täytekakku oli sellainen, joten leivoimme porukalla kakun.
”Sharon tuli hyvin juttuun myös avopuolisoni kanssa, jolla ei aasialaisia ystäviä tainnut entuudestaan ollakaan. Emme varmaan kumpikaan osanneet arvata, miten antoisaa olisi avata kotinsa toisen kulttuurin eläjälle.”
Kirpputorit ovat varmaankin hintatasonsa vuoksi vapaaehtoistyöntekijöille mieluisia ostospaikkoja Suomessa. Tuttavuutemme aikana kiersimme monet kirppikset ja teimme hyviä löytöjä. Autoin myös ompelemalla joitakin vaatteita sopivammaksi. Onneksi itselleni ei ole mitenkään vastenmielistä koluta kirppiksiä vaan tykkään käydä niissä muutenkin. 😉 Toisinaan tapasimme myös kaupungilla, kävimme syömässä ja juu – kirppiksillä. Oikeastaan oli hauska kikatella ’tyttöjen juttuja’ ja hypistellä ja miettiä ostoksia. Menin myös kouluvierailulle mukaan saattajana.
Sharon (kuvassa) opetti Annukalle ja tämän avopuolisolle intialaisen ruoan laittamista . Annukalta hän oppi täytekakun leipomisen.
Sharon tuli hyvin juttuun myös avopuolisoni kanssa, jolla ei aasialaisia ystäviä tainnut entuudestaan ollakaan. Emme varmaan kumpikaan osanneet arvata, miten antoisaa olisi avata kotinsa toisen kulttuurin eläjälle.
Kaiken kaikkiaan tukihenkilökautemme kesti noin neljä kuukautta. Se oli mukava aika. Tulimme tutuiksi, mutta homma ei alkanut kiertää liiaksi samaa rataa tai väsyttää kumpaakaan. Toivon, että tapaamme vielä. Uskon, että saan vierailla hänen kotonaan jos menen Intiaan. Ja jos hän palaa Suomeen, haluamme olla ystäviä täällä.
Kun juna lähti Turusta kolkuttamaan Helsinkiä ja Delhiä kohti, heitimme pitkät hyvästit silmäkulmia pyyhkien. Varmaa oli silti tunne, että tapaamme vielä.”
Annukka Helander
Nähtävyyksien ja postikorttien äärellä
”Olen tavallinen Suomessa yksin asuva ja kohta eläkkeellä oleva sairaanhoitaja. Tutustuin Maailmanvaihdon toimintaan viime toukokuussa Maailma kylässä -festivaalilla ja toimin nyt tukihenkilönä japanilaiselle vapaaehtoiselle, joka saapui Suomeen elokuussa. Kouluttauduin tehtäviini tukihenkilöiden koulutuksessa, joka pidettiin ulkomaalaisten vapaaehtoisten tulovalmennusleirin yhteydessä.
Olen käynyt vapaaehtoiseni kanssa museoissa ja näyttänyt hänelle nähtävyyksiä. Käyntikohteita miettiessäni olen tutustunut uusiin paikkoihin sekä löytänyt uudestaan tuttuja kohteita. Olen myös ajatellut näyttää vapaaehtoiselleni lumikenkäilyä, mutta talvi ei suostu tulemaan kunnolla.
Tukihenkilötoiminnassa minua on varmasti auttanut se, että olin etukäteen kiinnostunut vapaaehtoiseni kotimaasta ja sen kulttuureista. Toisinaan meidän on vaikeaa kommunikoida, sillä vapaaehtoiseni ei puhu paljoa suomea eikä englantia. Silti yritämme.
”Tukihenkilötoiminnassa minua on varmasti auttanut se, että olin etukäteen kiinnostunut vapaaehtoiseni kotimaasta ja sen kulttuureista.”
Oma poikani kavereineen puhuu hieman japania ja tietää melko paljon japanilaisista ja heidän kulttuuristaan. He ovat antaneet minulle vinkkejä, jotka ovat auttaneet paljon. Japanilaiset ovat usein vähäpuheisia eivätkä eleile paljon. Vaikka tiesin asian etukäteen, tämä on ollut minulle haasteellista, sillä puhun ja elehdin itse enemmän.
Sattumalta vapaaehtoiseni ja minä olemme molemmat sairaanhoitaja. Emme ole paljoa keskustelleet ammatistamme, mutta sen verran olen oppinut, että Japanissa ei ole juurikaan vanhusten- tai vammaistenkoteja kuten Suomessa, koska perhe hoitaa heitä kotonaan. Sairaanhoitajan työ on Japanissa huomattavasti vaativampaa kun Suomessa.
Eräs perheeni jäsen muuten matkusteli Japanissa vuosina 1900–1910. Minulla on postikortteja silta ajalta. Katselimme vapaaehtoiseni kanssa internetistä, miltä korttien paikat näyttävät nykyään.”
Helena
A Volunteers’ Point of View: a Support Person Makes a Difference
Why should a Finnish person become a support person for a foreign volunteer? What can a support person bring into a volunteer’s life? This is something foreign volunteers are experts to tell about.
We asked Jorge Lara Pino, a young Mexican who arrived in Finland in January to volunteer for half a year in a school called Kirkonseudun koulu in Nakkila. He has known his support person for about a month now.
”For a volunteer having a support person is very important. He or she is the one who is going to try to introduce you new things and will always help and assist when you need.
Mexican volunteer Jorge volunteered in Nakkila. In the photo he’s visiting Helsinki.
When I arrived in my voluntary workplace, my support person – who also works there himself – showed me the classrooms, made me feel welcome and showed me the way I can teach the kids. In the school I assist and support the kids who need extra help.
”A support person is somebody that will make your volunteering life way different.”
My support person has also helped me in my daily life in Nakkila. He has given me tips for activities to try and on places to visit, for instance. He always tries to chat and introduce me new things, such as cross country skiing and snowboarding, so that I would not get bored in this small town. He lend me his skates and showed me how to skate. I have had a great time with him.
A support person is somebody that will make your volunteering life way different.”
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 1/2015 -lehdessä.
Tule mukaan tukihenkilötoimintaan! Tukihenkilöt ja -perheet auttavat vapaaehtoistyöhön Suomeen saapuvia ulkomaalaisia nuoria tutustumaan ja sopeutumaan Suomessa elämiseen. Tukihenkilönä kohtaat kulmillasi ja näet asuinympäristösi uusin silmin. Jaksot kestävät 6–12 kuukautta. Lue lisää