Keräsimme kuulumisia Maailmanvaihdon toimintaan viime vuosikymmeninä osallistuneilta.
1. Vapaaehtoispestisi?
2. Tehtäväsi anti sinulle?
3. Terveisesi 60-vuotiaalle Maailmanvaihdolle?
Anne Seppänen, vapaaehtoistyöntekijä
1. Olin vapaaehtoisena Boliviassa vuonna 2004. Työskentelin pienessä kansalaisjärjestössä lasten ja nuorten parissa. Osallistuin mm. lasten leikkiryhmätoimintaan ja demokratiakasvatuskampanjaan.
2. Vapaaehtoisjakso on ehdottomasti vaikuttanut koko elämääni ja pelkästään positiivisessa mielessä. Ennen vapaaehtoiseksi lähtemistä olin huomannut, ettei ala, jolla olin töissä, tuntunut omalta. Globaalit asiat, kehityskysymykset ja ihmisoikeudet olivat alkaneet kiinnostaa ja vapaaehtoisjakso tuntui hyvältä mahdollisuudelta saada niistä kokemusta. Boliviasta palattuani aloin opiskella kehitysmaatutkimusta, ja siitä lähtien olen työskennellyt kehitysyhteistyön parissa. Suuri kiitos tästä kuuluu juuri vapaaehtoisjaksolle, josta sain alkusysäyksen muuttaa elämäni suuntaa.
3. On erittäin hienoa, että Maailmanvaihto on saavuttanut kunnioitettavan 60 vuoden iän. Se kertoo siitä, että järjestön viesti on pysynyt ajankohtaisena ja tärkeänä ja houkuttelee edelleen vapaaehtoisia, jotka ovat kiinnostuneita oppimaan eri kulttuureista. Omasta puolestani voin vain kiittää Maailmanvaihtoa sekä toivottaa upeaa seuraavaa 60 vuotta!
Taron Margaryan, vapaaehtoistyöntekijä
1. Tulin Armeniasta Suomeen elokuussa 2015 ja työskentelin vuoden vapaaehtoisena koulukodissa. Tuin koulukodin nuoria erilaisissa askareissa, kuten kokkaamisessa ja venäjän kielen opiskelussa, ja jaoin heidän kanssaan kulttuuritaustaani.
2. Vapaaehtoistyöjaksoni antoi minulle paljon. Opin paljon muun muassa eri kielistä ja kulttuureista sekä sain paljon kokemusta sosiaalityön alalta. Vuoden vapaaehtoistyön jälkeen tunsin itseni vahvaksi, sillä oli paitsi rankkaa myös palkitsevaa työskennellä koulukodin nuorten kanssa. Nykyään rakennan täällä Armeniassa keskusta vammaisille. Aloin haaveilla projektista Suomessa ja palattuani päätin ideoida ja toteuttaa sen.
3. Toivon järjestöllenne monia vuosia ja paljon uusia vapaaehtoisia!
Anna Anttila, hallituksen jäsen
1. Oma EVS-vapaaehtoistyöjaksoni päättyi Ukrainassa vuonna 2006. Tuon jälkeen osallistuin ensin Maailmanvaihdon ulkomaalaisten vapaaehtoistyöntekijöiden tulovalmennusleirille ohjaajana ja vuonna 2011 tulin mukaan hallitukseen. Olin hallituksessa vuoteen 2016 saakka. Hallitustyön kautta olin monenlaisessa mukana – niin messuilla esittelijänä kuin leireillä ohjaajana ja keittiötiimissä.
2. Vapaaehtoisjaksoni ulkomailla oli alkusysäys pitkälle oppimisprosessille. Osallistuminen vapaaehtoistoimintaan kotimaassa ja kohtaamiset toiminnan kautta auttoivat reflektoimaan kokemuksiani ja ajatuksiani EVS-jaksostani. Kokemus on jättänyt arkeeni pyrkimyksen kohdata avoimesti, jättää ennakkoluulot ja oletukset taustalle ja kuulla se, mitä henkilöllä on sanottavaa. Työssäni toimintaterapeuttina on myös hyötyä kokemuksesta eri kulttuuritaustaisten ihmisten kanssa toimimisesta.
3. On ollut ilo kuulla ja nähdä, mitä toiminta on antanut osallistujille, niin vapaaehtoisiksi kauemmaksi matkanneille kuin toimintaan Suomessa osallistuneille. Toivon Maailmanvaihdolle runsaasti toimintavuosia kulttuurien välisen oppimisen ja kohtaamisen mahdollistajana!
Aire Honkola, mentor ulkomaalaisille vapaaehtoisille
1. Työskentelen Lehtimäen opistossa. Olen aloittanut yhteistyön Maailmanvaihdon kanssa joskus 2000-luvun vaihteessa ja jo tuota ennen toimin epävirallisena tukihenkilönä vapaaehtoistyöntekijöille työpaikallani. Virallisen yhteistyön myötä toimenkuvaani ovat tulleet myös mentorointi ja vapaaehtoistyön koordinointi.
2. Yhteistyön myötä olen päässyt osallistumaan moneen hyödylliseen koulutukseen, joista kaukaisin vei Kapkaupunkiin. Koulutuksien antia olen pystynyt hyödyntämään niin vapaaehtoisten kanssa toimiessani kuin jokapäiväisessä työssäni erityisnuorten parissa. Olen myös saanut eri puolilta maailmaa ystäviä, jotka aina välillä ilahduttavat minua ja perhettäni vierailuilla. Eri kulttuurien kohtaaminen antaa perspektiiviä huomata ja arvostaa asioita, jotka ovat tosi hyvin, mutta myös huomata epäkohtia, joille sokeutuu jokapäiväisessä työssä. Tärkeimmäksi anniksi nousee kuitenkin opiskelijoidemme innokkuus kohdata uusia ihmisiä eri maista, oppia englantia kommunikoidakseen heidän kanssa ja hyväksyä heidät osaksi yhteisöä.
3. Toivotan Maailmanvaihdolle oikein paljon onnea ja menestystä! Tutustuminen eri kulttuureihin on kutistanut välimatkaa moneen maahaan ja opettanut arvostamaan omia ja toisten tapoja.
Tuula Vainikka, isäntäperheen jäsen
1. Ryhdyimme isäntäperheeksi vuonna 1993. Vaihto-oppilaita ja vapaaehtoisia meillä on ollut Sveitsistä, Boliviasta, Taiwanista, Japanista, Intiasta ja Kreikasta. Yhteensä heitä on ollut yhdeksän.
2. Isäntäperheeksi ryhtyessämme emme tienneet, että meistä tulisi suurperhe. Saimme tyttärien ja poikien lisäksi hyviä ystäviä osan heistä vanhemmista ja koko suvusta. Yli puolet luonamme majoittuneista vaihto-oppilaista ja vapaaehtoisista on sittemmin vieraillut Suomessa yhden tai kaksi kertaa ja viettänyt aikaa kanssamme. Olemme oppineet avoimuutta sekä ymmärtämään eroja ja yhtäläisyyksiä niin ihmisten kuin kulttuurien välillä.
3. Paljon onnea 60-vuotiaalle Maailmanvaihdolle! Kiitos, että olette mahdollistaneet meille niin monta ihanaa vuotta ulkomaalaisten nuorten kanssa. Jatkakaa hyvää työtänne.
Kuvassa yllä: “Viime kesänä tapasimme luonamme vuonna 1995 majoittuneen sveitsiläisen Susannen. Otos mielestäni kuvastaa, kuinka hauskaa meillä oli ja on yhdessä”, Tuula kertoo.
Teksti: Kaisa Rahko ja Minna Räisänen, kuvat: haastateltavien albumeista
Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 1/2018 -lehdessä.