Päiväni Ecuadorissa

6.30 Ylös ja aamupalalle host-äitini kanssa

Auringonsäteet lämmittävät kasvojani. Kuulen autojen ajavan ja koirien haukkuvan. Alkaa laulu ”el gaso”. Ääni kuuluu kaasua myyvästä kuorma-autosta, joka ajaa joka aamu ikkunani ohi tasan kello 6.30. Laulu on herätyskelloni. On aika nousta. Nousen sängystä pienessä huoneessa, jota olen kutsunut omakseni viime kuukaudet.

Asun perheen vierashuoneessa ylimmässä kerroksessa. Huoneeni on ainoa kolmannessa kerroksessa. Perheeni eli host-vanhempieni ja heidän kahden aikuisen tyttärensä huoneet ovat toisessa kerroksessa. Toinen tyttäristä opiskelee parhaillaan Saksassa. Perheellä on myös kaksi koiraa, jotka toivottavat minut aina tervetulleeksi kotiin hyppimällä päälleni.

Heitän päälleni ensimmäiset vaatteet, jotka löydän: farkut ja collegepaidan. Pidän joka päivä aika samantyylisiä vaatteita, sillä vaikka Quitossa ei sää vaihtele päivästä toiseen juurikaan, saattaa päivän aikana sää vaihdella kaatosateesta kolmenkymmenen asteen helteeseen.

Aamurutiinien jälkeen menen alakertaan syömään aamupalaa host-äitini kanssa. Tänään hän on laittanut minulle hedelmäsalaattia, munakasta, leivän sekä ”tomate de árbol” -mehua. Ecuadorissa on paljon hedelmälajikkeita, joita en koskaan ole nähnyt Suomessa tai muilla matkoillani. Syötyäni aamupalan ja tiskattuani on aika lähteä töihin.

8.30 Poskisuudelmia työkavereiden kanssa

Kun tulen töihin, tervehdin heti ensiksi kollegoitani poskisuudelmalla oikealle poskelle. Tämä on tärkeä tapa Etelä-Amerikassa. Kun tulin Ecuadoriin, en aluksi tuntenut oloani aina erityisen mukavaksi vieraille poskisuudelmia antaessa, mutta nyt olen alkanut pitää tavasta erittäin paljon. Tulen kaipaamaan yleisestikin sitä, kuinka lämpimiä ja mukavia ihmiset täällä ovat ja sitä, kuinka avoimesti ihmiset ilmaisevat tunteitaan.

Työni alkaa 8.30, kun suurin osa lapsista ei vielä ole paikalla. Vapaaehtoistyöpaikkani Camp Hope tarjoaa kuntoutukseen ja lääkinnälliseen apuun keskittyvää päivähoitoa kehitysvammaisille lapsille. Noin puolet lapsista asuu kotona vanhempiensa kanssa kun taas puolet ovat orpoja ja asuvat ”Casa Jugar” -nimisessä orpokodissa, joka sijaitsee vain vähän matkan päässä päivähoitokeskuksesta.

Kun kello on yhdeksän, tulee auto Casa Jugarista ja viemme lapset pyörätuoleilla ryhmiinsä. Ryhmiä on viisi, lapset ovat jaettu niihin ikänsä ja tasonsa mukaan. Tällä hetkellä työskentelen ryhmässä nimeltä ”Amor”, jossa hoidan vauvoja.

Kun kaikki vauvat ovat saapuneet, aloitamme aamun yleensä tekemällä fysioterapeuttisia harjoituksia. Yksi tyypillinen harjoitus on vauvojen jalkojen ja käsien taivuttelu, jotta ne eivät jäykistyisi. Kymmeneltä on välipalan aika. Koska ryhmässä on yhdeksän lasta mutta vain yksi hoitaja ja kaksi vapaaehtoista (minä ja saksalainen vapaaehtoinen), menee yleensä noin tunti ennen kuin kaikki lapset ovat syötetty. Syömisen jälkeen viemme lapset keskuksen tiloissa olevaan puistoon, jotta lapset saavat vähän raikasta ilmaa sekä virikkeitä. Puolilta päivin on lounastauko, jolloin juttelen muiden vapaaehtoisten kanssa leipäkeiton ja riisin syönnin lomassa.

15.30 Kun lapset nukkuvat, työpäiväni päättyy

Syötyämme itse viemme lapset lounaalle. Lounaan jälkeen on päiväunien aika, ja kun lapset ovat nukahtaneet, loppuu myös minun työpäiväni. Tänään tapaan töiden jälkeen kaverini Julian ja menemme kuntosalille. Julia on tullut vapaaehtoistyöhön Ecuadoriin Itävallasta. Tutustuimme toisiimme VASE:n (paikallisen ICYE-järjestön) juuri saapuneiden vapaaehtoistyöntekijöiden aloitusleirillä Quitossa. Nyt tapaamme useamman kerran viikossa ja myös matkustamme usein viikonloppuisin yhdessä. Treenaamme salilla pari tuntia samalla reggaetonia kuunnellen. Reggaeton on ehdottomasti suosituin musiikkityyli täällä. Minäkin olen pikkuhiljaa alkanut tykästyä siihen, varsinkin kielitaitoni parannuttua.

Salilla käynnin jälkeen haluamme hieman hemmotella itseämme ja suuntaamme Uberilla kolumbialaiseen kahvilaan nimeltä Crepes & Waffles. Menen sinne usein, kun minun tekee mieli jotain hieman paikallisesta ruokakulttuurista poikkeavaa. Tilaamme molemmat vohvelit nutellalla ja banaanilla ja syödessämme suunnittelemme tulevaa reissuamme Otavalo-nimiseen kaupunkiin, joka sijaitsee noin kahden tunnin tunnin ajomatkan päässä Quitosta.

20.30 Kotiintulo ja omaa aikaa

Kotiin tultuani syön illallista host-siskoni Saskyan kanssa. Puhumme päivistämme ja paikallisista uutisista. Saskya kertoo, että rannikolla on ollut pieni maanjäristys ja suosittelee, etten matkustaisi sinne lähiaikoina. Kello on jo kymmenen, kun viimein menen huoneeseeni ja valmistaudun menemään nukkumaan. Otin Suomesta mukaan paljon kirjoja, ja joka ilta luen kunnes olen liian väsynyt jatkamaan. Seuraavana aamuna herään taas 6.30 kaasuautoon ja kappaleeseen ”el gaso”.

Anna Peltonen

Anna työskenteli ICYE-vapaaehtoisena Ecuadorissa kaudella 2018–19. Carcelénin naapurustossa Quitossa sijaitseva Camp Hope tarjoaa vammaisille lapsille kuntoutusta, terveydenhoitoa ja päivähoitoa. Tutustu Camp Hopeen ja muihin ICYE-vapaaehtoistyöpaikkoihin Ecuadorissa ICYE-federaation hakukoneesta.

International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. Osallistujana näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohonjuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!