Haaveilin ulkomaille vapaaehtoistyöhön lähtemisestä ensimmäisen kerran jo lukioaikoina. Lukiossa ajatus tuntui kuitenkin vielä hyvin kaukaiselta ja epärealistiselta. Ammattikorkeakoulusta pääsin toisena lukuvuotena toteuttamaan toisen haaveeni: harjoittelu- ja opiskeluvaihdon Irlannissa. Vaihtovuoden myötä kipinä maailman näkemiseen syttyi toden teolla.
Valmistuin unelma-ammattiini terveydenhoitajaksi huhtikuussa 2017. Kun alkuvuodesta valmistumiseni ajankohta varmistui, päätin hakea Maailmanvaihdon kautta tulevana syksynä alkavaan vapaaehtoistyöhön Filippiineille puoleksi vuodeksi. Olin juuri eronnut pitkästä parisuhteesta ja ajatus Suomeen työelämään jämähtämisestä ahdisti. Tuntui, että nyt jos koskaan on lähdettävä. Elämäntilanteeni oli lähdölle otollinen, olinhan nuori, vapaa eikä minua pidätellyt mikään.
Miksi juuri Filippiineille? Halusin ehdottomasti lähteä Euroopan ulkopuolelle tutustumaan uuteen kulttuuri-, työ- ja elinympäristöön. Filippiinit tuntui hyvältä ja oikealta vaihtoehdolta. Kieltämättä myös Filippiinien trooppinen ilmasto, upea luonto ja paratiisirannat kiilsivät silmissäni.
Koti Cebua
Ainoana suomalaisena lähdin kohti minulle uutta ja tuntematonta Cebua heinäkuun lopussa 2017. Olin ensimmäinen vapaaehtoistyöntekijä Maailmanvaihdolta, joka suoritti vapaaehtoistyöjakson Filippiineillä. Niinpä tietoa tulevasta tai vinkkejä kyseiseen maahan en juurikaan etukäteen saanut, eikä se kyllä haitannut.
Ensimmäisen viikon orientaatioleirin jälkeen päädyin Cebun saaren pohjoisosaan, maaseudulla sijaitsevaan kaupunkiin nimeltä San Remigio. Työskentelin vapaaehtoisena kahdella terveysasemalla ja niiden yhteydessä olevissa synnytyskeskuksissa. Terveysasemalla tein muun muassa perusmittauksia, annoin jäykkäkouristusrokotteita eläinten puremia saaneille sekä hoidin haavoja. Synnytyskeskuksessa pääsin avustamaan synnytyksissä.
Suurimman osan ajasta työskentelin terveysasemien hoitajien kanssa hyvinkin monipuolisissa työtehtävissä. Kiersimme yhdessä maaseudun asuinalueilla toteuttamassa kansallista rokotusohjelmaa. Rokottelin vauvoja, raskaana olevia ja ikäihmisiä paikallisilla terveysasemilla sekä oppilaita peruskouluissa. Yhdessä mielenterveyshoitajan kanssa kävin myös kotikäynneillä antamassa mielenterveyspotilaille lääkeinjektioita. Lisäksi tein kotikäyntejä, joissa perusmittausten ja haastattelun avulla annettiin henkilökohtaista terveysneuvontaa ja ohjattiin tarpeen vaatiessa lääkäriin. Kuukausittain kävin paikallisen hoitajan kanssa puhumassa eri asuinalueiden asukkaille eri aiheista. Kerroimme muun muassa tulevasta verenluovutuksesta, rintasyövästä ja rintojen oikeaoppisesta tutkimisesta sekä HIV- ja AIDS-tartunnoista.
Muutamia kertoja olin hammaslääkärin ja hammashoitajan kanssa opettamassa päiväkodin lapsia hampaidenpesussa sekä avustamassa hammaslääkäriä välineiden pesemisessä. Olin myös avustamassa lääkäriä ehkäisykapseleiden laittamisessa ja poistamisessa sekä kätilöitä kierukoiden laittamisessa. Erittäin monipuolisesti sain tehdä kaikkea ja, mikä parasta, hyödyntää koulutustani vapaaehtoistyössäni. Sain tehdä ihmisläheistä ja arvokasta työtä.
Isäntäperhe-elämää ja uusia ystävyyksiä
Asuin isäntäperheessä lähellä työpaikkaani. Minulla oli käytössäni oma huone sekä kylpyhuone, mutta asuinolot olivat Suomeen verrattuna yksinkertaiset. Mitä tulee ruokavalioon, Filippiineillä syödään riisiä aamupalaksi, lounaaksi ja illalliseksi. Riisin lisukkeena tarjotaan lihaa, kanaa tai kalaa. Esimerkiksi spagetti ja nuudelit sen sijaan ovat harvinaista herkkua. Kasvikset ja hedelmät muodostivat yllättävän pienen osan paikallisten ruokavaliosta.
Filippiineillä paikallisten elämä on kuin toisesta maailmasta. Kuuma ja kostea ilmasto, jatkuva hikoilu, satunnaiset taifuunit, kylmä pesuvesi, lämmin juomavesi, vessat ilman vessapaperia, hämähäkit, sähkö- ja vesikatkot, hullu liikenne, erilainen aikakäsitys ja työtahti yms. haastoivat ajoittain tätä Suomen mukavuuksiin tottunutta nuorta naista. Haasteista huolimatta oli ihanaa huomata, että voin onnellisena ja motivoituneena herätä uuteen päivään ja lähteä työskentelemään palkatta. Vapaaehtoistyön tekeminen on erittäin antoisaa. Koen rikastuneeni ja kehittyneeni ihmisenä valtavasti. Tämän kokemuksen ansioista näen myös asiat täällä Suomessa vähän erilaisin silmin. Usein tekee mieli laittaa kuulosuojaimet päähän, kun kuuntelee suomalaisten valituksenaiheita. Filippiiniläisiltä olen oppinut kärsivällisyyttä sekä rentoa elämänasennetta. En mieti tai murehdi asioita enää liikaa etukäteen, vaan osaan elää hetkessä ja nauttia elämän pienistä asioista.
Lähdin vapaaehtoistyöhön Maailmanvaihdon kautta osaksi sen vuoksi, että järjestö lähettää vapaaehtoistyöntekijöitä vain pitkille, kuuden ja kahdentoista kuukauden, vapaaehtoistyöjaksoille. Puoli vuotta vapaaehtoistyössä oli minulle sopiva aika. Ehdin hyvin oppia ja sopeutua paikallisten elämäntyyliin ja työelämään, ja paikalliset asukkaat oppivat minun kauttani asioita Suomesta sekä eurooppalaisista tavoista, näkemyksistä ja elämäntyylistä. Koen, että vuosi olisi ollut liian pitkä aika olla pois työelämästä näin vastavalmistuneena, eikä pidempi aika olisi ollut rahallisestikaan mahdollinen. Toisaalta viikko, kuukausi tai pari kuukautta olisi mielestäni ollut aivan liian lyhyt siihen, että kokemuksesta saa irti enemmän.
Vapaaehtoistyöjakson ansiosta kulttuurien välinen ymmärrykseni on kasvanut ja haluankin työskennellä monikulttuurisessa ympäristössä tulevaisuudessa. Kaikista parasta ovat kuitenkin uudet ystävyyssuhteet. Läheisiksi ystävikseni tulivat filippiiniläinen työkaverini Jhessa, kuntosalilla tapaamani Jimmy sekä Saksasta, Itävallasta ja Costa Ricasta vapaaehtoistyöhön tulleet Alex, Denise ja Valerie. Maailmanvaihdon lähtövalmennusleirillä toukokuussa 2017 tutustuin myös Suomessa vuoden vapaaehtoistyötä tehneeseen taiwanilaiseen Jasoniin, jonka luona vierailin syksyn lomallani. Viikonloppuisin ja lomilla tein myös ikimuistoisia matkoja, joita voin vanhana kiikkustuolissa hymyillen muistella.
En vaihtaisi puolta vuotta Filippiineillä mihinkään. Olen kiitollinen jokaisesta vaikeasta sekä hyvästä hetkestä vapaaehtoistyöjakson aikana.
Voin lämpimästi suositella vapaaehtoistyöhön lähtemistä kaikille. Se on yksi parhaista sijoituksista, jonka voit elämässäsi tehdä. Elämä on lyhyt ja ohikiitävä. Tekosyyt roskikseen ja rohkeasti matkaan! Ettei sitten myöhemmin kaduta.
Kaisa Kettunen
ICYE-vapaaehtoistyöntekijä Filippiineillä kaudella 2017–18
Ylin kuva: Paahtavassa helteessä tarvoimme hikisinä, mutta iloisina potilaiden luokse hyvän ystäväni ja työkaverini Jhessan kanssa.
International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!