”Meidän luona asuneet vapaaehtoiset ovat kaikki tulleet jokseenkin nopeasti. Maailma Kylässä -festareilla toukokuussa 2016 näimme Maailmanvaihto-nimisen järjestön pöydällä materiaalia isäntäperhetoiminnasta ja ilmoituksen, että kolmelle nuorelle aikuiselle etsitään isäntäperhettä 15.6. alkaen. Teini-ikäinen tytär innostui ja me perässä. Vähän nopeasti ajattelimme isäntäperhealoituksen tulevan – kolmen viikon päästä – mutta toisaalta, mitä pidempi aika olisi hyödyttänyt? Ehkä siitä olisi ollut hieman apua makuupaikkajärjestelyissä. Perhekeskustelun ja Maailmanvaihto-konsultaation jälkeen selvisi, että isäntäperheenä aloittaisimme vasta 15.8.
Elokuussa luoksemme saapui Esra Turkista. Nuori, joka oli päättänyt pitää välivuoden opintojen jälkeen. Esra sopeutui meille loistavasti. Avoimuus ja halu oppia uutta kulttuurista, suomalaisesta perheestä ja elämänmenosta toimivat pontimena. Käytännön avustamista tarvittiin: maistraatin paperihommat, miten ja mistä saa pankkitilin avattua sekä tuikitärkeän puhelinliittymän hankinta – kaveri- ja perhesuhteet kun pysyvät tiiviinä nettipuheluiden ja somen ahkeralla käytöllä. Kuinka Helsingin julkinen liikenne toimii: no metrossa et eksy, koska reittivaihtoehtoja ei Y:n muotoisella raiteistolla paljoa ole. Bussit ja junat eivät odota mattimyöhäistä, liikennevaloissa pitää odottaa vihreää jne.
Ruoka on iso yhdistävä tekijä. Esralle kävi kaikki, erityisesti graavilohi ja sienet maistuivat, mikä oli mahtavaa. Lihaisempaan ruokavalioon tottuneelle siirtyminen lakto-ovo-vege-ruokavalioon kävi – ainakin meidän havaintojemme mukaan – sujuvasti ja mieluisasti. Perunaa piti olla. Ymmärsimme, että se oli ainakin tuon Turkin kolkan perusasioita kokkauksessa. Mielessämme siinti vuorovaikutteisesti saada turkkilaisia ruokia maisteluun joku kerta, ja Esran äidin ohjeiden turvin se toteutuikin. Herkullista turkkilaista kahvia saimme nauttia useamman kerran.
Tottuminen Suomen ilmastoon vei aikansa. Marraskuun pimeydestä varoittelimme ja kerroimme sen aiheuttavan myös suomalaisille apeutta. Pimeys tuntui myös Esrasta raskaalta. Hän kertoi hämmästelleensä, mitä me oikein tarkoitimme, kun toistelimme, miten lumen tultua on niiiin paljon valoisampaa. Kunnes sitten lumi tuli ja oli valoisampaa. Kun lumeen on ollut vain satunnainen kosketus, ei sen merkitystä ja ominaisuuksia luonnollisesti ole helppo kuvitella. Noin kahdet farkunpolvet menivät palkeenkielille ennen kuin muistiin jäi, että talvella on petollisen liukasta yrittää satasen sprinttiä bussipysäkille kuten sulana aikana. Lumen tuoma hiljaisuus, valo, kauneus ja kerrospukeutumisen merkitys – kaikki nämä kokemukset olivat merkityksellisiä ja uusia.
Lähtökohtana avoimuus
Esralla oli läheiset suhteet perheeseensä ja luottamus siihen, että uusi perhe kannattelee myös. Vuoden aikana purimme koti-ikävän tunteita ja jaoimme ilot ja surut. Valmistelimme ja vietimme perinteistä joulua – Esran ensimmäistä – ja söimme mämmiä. Juhlimme syntymäpäiviä ja juhannusta ja kyläilimme yhdessä. Lisäksi Esran paras kaveri tuli luoksemme viikoksi. Ja sauna – koskaan ei voinut liikaa tai liian usein saunoa.
Mikä sitten on molemminpuolisen hyvän vuoden tae? Minusta se lähtee avoimuudesta ja halusta haastaa omia ennakkokäsityksiä, kiinnostuksesta toisiin ja kulttuurien erilaisuuteen, halusta jakaa niin kokemuksia kuin näkemyksiä ja ennen kaikkea valmiudesta puhua ja kysyä. Esran kanssa meitä yhdistivät yhteiset arvot, kuten perheen merkitys, rehellisyys ja luottamus, sekä keskustelutaito. Ne olivat paljon merkityksellisempiä kuin mistä ja missä olet kasvanut.
”Nuoren aikuisen kasvun tukeminen ns. vieraalla maalla ja poissa tutuista ympyröistä vaati ainakin minulta paljon tunnetyötä, läsnäoloa ja jakamista. Mutta minusta se oli hienoa ja ainutkertaista. En vaihtaisi pois tätä kokemusta.”
Mitä se vuosi vaati? Työtä. Emme pidä B&B:tä, tämä on perhe ja tänne tullaan perheenjäseneksi. Nuoren aikuisen kasvun tukeminen ns. vieraalla maalla ja poissa tutuista ympyröistä vaati ainakin minulta paljon tunnetyötä, läsnäoloa ja jakamista. Mutta minusta se oli hienoa ja ainutkertaista. En vaihtaisi pois tätä kokemusta. Pidämme edelleen Esran kanssa yhteyttä ja olemme edelleen jakaneet hänen kanssaan kuulumiset ja elämän käännekohdat.
Uudestaan isäntäperheeksi joulun tienoilla
Joulukuussa 2018 olimme isäntäperheenä päälle kolmikymppiselle Ayakolle, kun hän tarvitsi kolmeksi viikoksi tilapäisen isäntäperheen. Ayako sujahti perheeseemme kuin hansikas käteen heti ensi minuuteista. Liekö sitten iän myötä tuleva elämänkokemus siinä apuna. Oli uskomattoman kivaa vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia hänen kanssaan tuona aikana.
Ayako halusi tehdä jotain mukavaa lahjaksi pidempiaikaisen isäntäperheensä lapsille sekä kollegoillensa vapaaehtoistyöpaikassa. Ja kun hän tuli näyttämään ideaansa – kuorrutettuja pipareita – minulle niin bingo ja no problem! Vihdoinkin pääsin käyttämään noin kuuttakymmentä eri piparimuottiani ja pursotinvalikoimaani, kun oma tytär oli vuosien piparoinnin jälkeen kasvanut siitä jo ulos. Pistimme viikoksi Ayakon kanssa piparitehtaan pystyyn keittiöömme. Ehkä perhe sai sinä aikana ruokaa – en muista. Mutta pipareita syntyi – ja miten kauniita! Omat ja Ayakon parhaat ideat saivat muodot ja värit muumeina, kransseina, lumiukkoina, joulukuusina – you name it! Samalla keskustelimme niistä näistä.
Muistan, kun kerroin Ayakolle, miten perinteisesti vietimme lapsuudessa joulua: haudoille, sukulaisten luo, kirkkoon, syödään liikaa, lahjoja… ja kesken kertomiseni hän puuskahti, että ihan kuin heillä haudoilla, sukulaisten luo, temppeliin, liikaa ruokaa… Se siitä erilaisuudesta; varmasti suomalaisten ja japanilaisten vuoden suurin juhla on monella tapaa erilainen, mutta sisältö ja ihmiset arvoineen ovat niin samanlaisia.
Pyöräreittejä ja historiaa
Mariam tuli vapaaehtoisvuotensa viimeisiksi kolmeksi kuukaudeksi meille viime kesänä. Georgiasta kotoisin oleva elohopea pisti imuroimattomat pölyt pyörimään kotonamme. Parhaina iltoina hän teki kolmekin pyörälenkkiä vanhalla Nopsallamme, jotta sai energiansa purettua. Kun Esran kanssa kävimme Suomea ja suomalaisuutta läpi askel askeleelta, oli Mariam kahdeksan Suomi-kuukautensa jälkeen jo ready-made eli ihmeempiä opastuksia käytännön asioihin ei enää tarvittu – jos ei oteta lukuun alun neuvoja pyöräreiteistä. Tosin hän ehti kartoittaa ne erinomaisesti ja kattavammin kuin minä kahdessakymmenessä vuodessa.
Kävimme hyviä keskusteluita maittemme historiasta – meillä sota kuului isovanhempiemme elämään mutta Mariam perheineen oli siitä saanut oman kokemuksensa. Suomessa hän oli ensi kertaa syönyt kalaa ja lohesta oli tullut herkkua, kesäkeiton lämmin maito olisi vaatinut vielä pitkän harjoittelun. Elokuun alussa Mariam palasi kotiin, Whatsapp-ryhmässä pidämme edelleen yhteyttä.
”Mikä sitten on molemminpuolisen hyvän vuoden tae? Minusta se lähtee avoimuudesta ja halusta haastaa omia ennakkokäsityksiä, kiinnostuksesta toisiin ja kulttuurien erilaisuuteen, halusta jakaa niin kokemuksia kuin näkemyksiä ja ennen kaikkea valmiudesta puhua ja kysyä.”
Kotimme ei ole iso ja yksi yhdistetty kylppäri/wc asettaa rajoituksia aamukäytölle – suihkuilut iltaan, kiitos. Äänet kantautuvat läpi asuntomme, joka ei ole iso, eli kuulokkeet päähän, myöhätv:n ohjelmia ei tarvitse huudattaa eikä keittiössä voi venyä yömyöhään keskustelemassa, kun yläpuolisessa huoneessa muuten valvotaan. Mutta sama järjestelyt ovat toimineet vuosikaudet tuttavaperheiden kyläillessä.
Suihkuun piti laittaa ylimääräinen suihkuverho laattaseinän suojaksi – vanha talo ei ole niin tiivis, kun huushollissa on kaksi aktiivisesti liikkuvaa nuorta naista ja kaksi keski-ikäistä, jotka yrittävät jotenkin muistaa kuntoilla. Kaikki uusperheenjäsenemme ovat tulleet toimeen degujemme (myyriä) kanssa, ne kun saavat ulkoilla olkkarissa säännöllisesti iltaisin. Kaikki ovat myös auttaneet arjen askareissa.
Minusta tuntuu, että vapaahtoiset ovat viihtyneet meillä ja me heidän seurassaan.”
– Outi Liusvaara
Kuvissa Outi perheineen sekä Esra.
Tutustu myös muihin isäntäperheiden kokemuksiin.
Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Isäntäperheet tarjoavat nuorille vapaaehtoisille ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua elämään paikallisessa kodissa. Kotiovensa vapaaehtoiselle avaavat perheet saavat uuden ystävän ja mahdollisuuden nähdä oman asuinympäristönsä uusin silmin. Lue lisää ja hae isäntäperheeksi!