Tässä lehdessä
4 Pääkirjoitus
6 Kutsu kevätkokoukseen / Invitation to Spring Meeting (englanninkielisellä sivustolla)
7 Kuulumisten vaihtoa / News from Maailmanvaihto
10 Tule mukaan toimintaan!
11 Tavoitteena ymmärrys
12 Join our activities!
13 Terveisiä Maailmalta: Suomesta Islantiin ja Egyptistä Suomeen
17 Connecting with the world and volunteers in Čadca
31 Tulevat tapahtumat / Upcoming events
Teemajutut
20 Making connections beyond a shared language
22 Polkuja Treloar Trustiin
26 Dialogi ja avoimuus – avaimet onnistuneeseen vuorovaikutukseen
28 Mi casa su casa
Pääkirjoitus: Vaarallista puuhaa
Kansainvälistyminen on vaarallista puuhaa. Minä tahansa päivänä vapaaehtoistyöjaksosi aikana saatat tavata henkilön, jota tulet muistelemaan lämmöllä vuosia tai josta tulee jopa elinikäinen ystävä. Itsekin olen nyt seurannut vuosia etäältä, kun entiset oppilaani ovat kasvaneet ja maapallon toisella puolella asuvat vapaaehtoistyökollegani ovat käyneet läpi eri elämänvaiheita. Säännöllisin väliajoin Saapuneet-kansiooni kilahtaa myös viestejä vapaaehtoistyöjaksoni aikana tapaamilta henkilöiltä ja kuulumisten vaihtamisten yhteydessä tulee viitattua yhteisiin hetkiin ja erilaisiin arjen kommelluksiin, joita tuli koettua yhdessä maailmalla. Tämänkaltaisten yhteyksien kautta yhteydet vapaaehtoistyömaahan ja sen ihmisiin ja kulttuuriin jäävät usein pysyväksi.
Vapaaehtoistyöjakso on ennen kaikkea erilaisen arjen elämistä. Kulttuurien väliset kohtaamiset ja erilainen arki jäävät osaksi omaa persoonaa tavalla, jossa vapaaehtoistyöjakson ja sitä seuraavan ajan erottaminen toisistaan on melkein mahdotonta. Elämä jatkuu vapaaehtoistyöjaksonkin jälkeen, mutta erilaisen arjen fiilistely jatkuu jopa vuosia. Usein ainoa vastalääke krooniseen fiilistelyyn on etsiä käsiin saman kokeneita henkilöitä. Tämän vuoksi monet jatkavat samalla kansainvälistymisen polulla ja jäävät mukaan Maailmanvaihdon kaltaisten järjestöjen toimintaan tai suuntaavat takaisin maailmalle. Kun on kerran elänyt erilaista arkea, se jää mieleen ja sitä haluaa elää uudelleen.
Muutama vuosi sitten menin ensimmäiseen harjoitteluuni. Kehityspoliittinen osasto, ulkoministeriö.. iiks! Olin kuitenkin jo työhaastattelussa saanut hyvän kuvan paikasta, sillä päädyimme haastattelijoiden kanssa jutustelemaan haastattelun jälkeen aulassa olevasta valokuvanäyttelystä. Näyttelyn kuvat toivat mieleeni vapaaehtoistyökokemukseni Intian maaseudulla. Päädyimme jakamaan hieman omia kokemuksiamme ja lähdin tilanteesta tuumien, että hehän olivat samanlaisia maailmanmatkaajia kuin minä, vain hieman kokeneempia. Oli hieno huomata kuinka vapaaehtoistyökokemus oli juuri se yhdistävä tekijä, joka auttoi onnistumaan työhaastattelussa.
Enää en edes ihmettele, jos päivän aikana tulee löydettyä yhteyksiä vapaaehtoistyöjaksoon mitä kummallisimmista tilanteista. Niistä kokemuksista on vain tullut osa minua. Uskonkin, että juuri tämän vuoksi kansainvälistyminen on vaarallista puuhaa – se näkyy ja tuntuu arjessa vuosienkin jälkeen
Sasu Katajamäki
Hallituksen jäsen