Tupuna Mäntysaaren juhlapuhe Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlassa 25.8.2018 Mustasaaressa Helsingissä:
Arvoisa juhlaväki, rakkaat vanhat ICYEläiset ja maailmanvaihtolaiset,
paikka: Intia, aika: 1992–93. Näin meillä vaihdossa olleilla icyläisillä oli tapana esitellä itsemme ja tästä esittelystä oli sitten helppo lähteä jatkamaan keskustelua siitä, keitä muita oli ollut vaihdossa samaan aikaan ja mitä heille kaikille kuuluu. Kuuluuko hyvää?
Vuosilukuihin voisin lisätä myös vuodet, joina toimin ICYEn hallituksessa vaihto-ohjelmaan osallistumisen jälkeen sekä ajan toimiessani palkkatyössä järjestösihteerinä ja pääsihteerin sijaisena. Oma aktiiviaika järjestössä oli 90-luvulla ja silloin järjestön voidaan ajatella eläneen vajaa nelikymppisenä ruuhkavuosiaan. Vapaaehtoistyöpaikoista oli kysyntää. Nuoret koulunsa päättäneet halusivat lähteä hakemaan suuntaa elämälle ja saamaan työkokemusta. Yliopisto-opiskelijat lähtivät hakemaan lisäpotkua opintoihin.
”Lönnrotinkadun yksi merkittävimmistä työvälineistä oli tuohon aikaan Canonin fax ja toimiston ehdottomasti tärkein sidosryhmä oli palaavat suomalaiset nuoret, jotka toimivat ehtymättömänä vapaaehtoisrosterina ja elintärkeänä koko toiminnan ylläpidon kannalta. Iso kiitos heille kaikille!”
Perinteisen ICYE-vapaaehtoistyöohjelman rinnalle tuli EU:n tukema EVS – European Voluntary Service, mikä mahdollisti suomalaisnuorten osallistumisen täysin maksuttomaan ja lyhytaikaisempaan vapaaehtoistyöohjelmaan Euroopassa. Samoihin aikoihin ICYE oli myös perustamassa neljän muun suomalaisen järjestön kanssa Etelän vapaaehtoisohjelma ETVOa. ICYEllä oli iso rooli ohjelman kehittämisessä, niin lähtijöiden valintaprosessien kuin valmennusten kehittämisessä, ja sitä kautta laajemmin koko suomalaisen vapaaehtoistyökentän kehittämisessä.
Kahden uuden vaihto-ohjelman koordinointi oli aluksi ICYEn kontolla – siis järjestön, jolla oli kaksi palkallista työntekijää, yksi harjoittelija ja liuta vapaaehtoisia, jotka pyörittivät myös perinteistä ICYEn omaa ohjelmaa, lähettivät suomalaisia maailmalle ja vastaanottivat Suomeen. Lönnrotinkadun yksi merkittävimmistä työvälineistä oli tuohon aikaan Canonin fax ja toimiston ehdottomasti tärkein sidosryhmä oli palaavat suomalaiset nuoret, jotka toimivat ehtymättömänä vapaaehtoisrosterina ja elintärkeänä koko toiminnan ylläpidon kannalta. Iso kiitos heille kaikille!
Kuvassa: Tupuna (rivissä toinen vas.) 60-vuotisjuhlassa.