Ari Vainikka on perheineen majoittanut useita Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöitä. Alla Arin juhlapuhe Maailmanvaihdon 60-vuotisjuhlassa.
Hyvät ystävät, hyvät maailmanvaihtolaiset,
haluaisin kiitää Maailmanvaihdon toimijoita hyvästä yhteistyöstä ja tarvittavasta tuesta 25 vuoden retkellämme. On monta tapaa saada iso perhe.
Perheeseemme kuulu vaimoni Tuulan lisäksi kaksi poikaa, Petri ja Henri, sekä Henrin kolme lasta Helmi, Veera ja Axel sekä tietysti Henrin koira Capu.
Vuosi 1993 oli jännittävä perheellemme: kesällä tuli ensimmäinen vaihto-oppilaamme Boliviasta, Gabriel (Kaapo) 17 vuotta. Hauskana muistona on jäänyt mieleen mun muassa, kun Lappiin lähdön yhteydessä laskettelusuksia soviteltiin keittiössämme. Kaapo kävi kahdenkymmenen vuoden jälkeen Suomessa, jolloin meistä tuntui ettei hän olisi poissa ollutkaan.
Seuraavaksi tuli vuonna 1995 Sveitsistä Susanne, vain 15 vuoden ikäisenä. Hänestä tuli tyttäremme. Tapaamme häntä lähes vuosittain ja parhaimillaan parikin kertaa vuodessa. Kun kikattava ujo nuori tyttö saapui taloon, poikamme saivat siskon. Susanne oli temperamenttinen – kerrankin, kun sveitsiläinen kaveri soitti hänelle ja sai hänet suuttumaan, Susanne puki päälle ja lähti ulos lumisateeseen ja kolasi koko pihamme puhtaaksi.
Viime vuoden lokakuussa olimme Susannen ja Gregorin häissä ja nyt elokuussa olimme heidän yhteisen kotinsa tupareissa. Puhumme edelleen Susannen kanssa suomea, ja Susanne vierailee usein Suomessa, keväällä 2018 viimeksi. Susannen vanhemmat ja muutkin sukulaiset ovat käyneet useamman kerran vierailulla, ja Susannen isoisä on ollut juustotehtailijana Lapinjärvellä.
Japanista luoksemme saapuivat Yuki ja Sumiko. Hekin ovat vierailleet Suomessa. Pei-Jen Taiwanista oli hyvin miellyttävä ja kohtelias ja heti kuin perheenjäsen. Pei-jenin vanhemmat vierailivat meillä jouluna, jolloin pöytämme ympärillä oli jouluaattona 15 henkilöä ja söimme kaksi kinkkua. Muutkin Pei-jenin sukulaiset vierailivat vuoden aikana, muun muassa täti, jonka kanssa kävimme risteilyllä. Heidän lisäkseen luonamme ovat asuneet Simo (Shivdeep) Intiasta, Ana-Gabriela Boliviasta, Hui Mei Taiwanista ja Constantina Cyprokselta.
Pari kokemuksen tuomaa neuvoa niille, jotka aikovat hommassa pysyä mukana: Kukaan ei pysty näyttelemään koko vuotta, ja kaikki – pienimmätkin – ongelmat otettava heti puheisiin, muuten niistä voi kasvaa isoja. Anna ihmisen olla omanlaisensa – kuitenkin toisia kunnioittaen.
Näin lopuksi toivon Maailmanvaihdon toiminnalle jatkuvuutta ja uusia ideoita.
Arin puheen esitti juhlassa hänen poikansa Petri Vainikka, joka kuvassa oikealla maailmanvaihtolaisten Virpin ja Gabrielan seurassa.
Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Isäntäperheet tarjoavat nuorille vapaaehtoisille ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua elämään paikallisessa kodissa. Kotiovensa vapaaehtoiselle avaavat perheet saavat uuden ystävän ja mahdollisuuden nähdä oman asuinympäristönsä uusin silmin. Lue lisää ja hae isäntäperheeksi!