Tekijä: mariko

Rehtori Timo Kotiranta Kirkonseudun koulusta kertoo, miksi heidän oppilaitoksensa vastaanottaa ulkomaalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä.

1. Miksi koulunne ryhtyi nuoren ulkomaalaisen vapaaehtoisen työpaikaksi?

Se tapahtui aika tavalla sattumalta. Erään oppilaamme perhe oli päättänyt ryhtyä vapaaehtoistyöntekijän isäntäperheeksi. Puuttui vain työpaikka, ja kun minulta kysyttiin koulumme valmiutta ottaa vastaan työntekijä ulkomailta, tämä tuntui kiinnostavalta mahdollisuudelta.

2. Miten valmistauduitte vapaaehtoistyöntekijän vastaanottamiseen?

Kovin paljon ennakkovalmisteluja ei ehditty tehdä, sillä aikaa oli vain kesä. Tuo aika kuluu koulumaailmassa lomaillessa, ainakin luokkien opettajien osalta. Valitsimme kuitenkin vastuuhenkilön ja aloimme sitten vain odottaa vapaaehtoista saapuvaksi.

3. Mitä tulee huomioida, kun vastaanottaa nuoren ulkomaalaisen vapaaehtoiseksi lasten pariin kouluun?

Nyt kun meillä on jo kolmas vapaaehtoinen nuori koulussamme, tuntuu, että oma avoimuus on melkein ainut tarvittava asia. On melkoinen seikkailu nuorelle lähteä kauas outoon kulttuuriin vapaaehtoistöihin. Tähän ei uskaltaudu kuka tahansa, vaan lähtijältä vaaditaan aika paljon. Uskallusta, oma-aloitteisuutta, kielitaitoa, halua kohdata erilaisia olosuhteita… Ne nuoret, jotka ovat tulossa vapaaehtoistyöhön tuntuvat olevan valmiita ja sopivia myös kouluympäristöön ja lasten pariin. Ongelmat ja tarvittavat järjestelyt ovat olleet aivan minimaalisia.

4. Miten kuvailisit vapaaehtoisten roolia koulussanne?

Meillä vapaaehtoistyöntekijät työskentelevät lähinnä koulunkäyntiavustajan roolissa. Heillä on oma päivittäinen aikataulunsa, jonka mukaan he osallistuvat opettajien mukana oppitunneille. Siellä he tukevat oppilaita heidän työskentelyssään, valmistelevat materiaaleja ja toki omien erityisosaamistensa puitteissa myös opettavat lapsille uusia taitoja, ovatpa osallistuneet jopa kerhon pitämiseen.

5. Mikä yhteistyössä vapaaehtoisten kanssa on ollut antoisinta? Entä haasteellisinta?

Tämä yhteistyö on antanut jopa enemmän kuin osasimme odottaa. On kuin olisimme avanneet ikkunan ulkomaailmaan. Nämä meillä työskennelleet nuoret ovat tuoneet kukin omanlaisensa tietopaketin siitä, miten jossakin muualla toimitaan samojen asioiden kanssa kuin meillä. Kun ollaan oltu kuukausia yhdessä, on ehditty keskustella useista asioista ja tilanteista. Aluksi meistä monet, niin lapsista kuin aikuisista, olivat varovaisia puhumaan vieraalla kielellä. Nyt siitä on tullut luonnollinen osa päivää ja englanninkielistä puhetta kuuluu vähän väliä.

Antoisaa on ollut myös tutustua näihin nuoriin ihan vain ihmisinä. Heidän kanssaan on syntynyt todellisia ystävyyssuhteita ja monia ikimuistoisia hetkiä on vietetty työajan ulkopuolellakin. Myös oppilaat ovat tottuneet siihen, että englanninkielisiä avustajia on luokissa. Monet ovat rohkaistuneet juttelemaankin ja saavat siinä konkreettisen kokemuksen vieraalla kielellä ymmärretyksi tulemisesta.

”Tämä yhteistyö on antanut jopa enemmän kuin osasimme odottaa. On kuin olisimme avanneet ikkunan ulkomaailmaan.”

Haasteellisuus, hmm.. Haasteellisinta oli ylipäätään heittäytyä tähän järjestelmään mukaan. Kun sen askeleen uskalsimme ottaa, haasteet ovat olleet aika pieniä. Motivoituneen ulkomaalaisen vapaaehtoistyöntekijän oleminen koululla ei meille suurta tuskaa ole onnistunut tuomaan. Heille itsellensä on oppimista meidän tavoissamme ja olosuhteissamme. Mutta sitä vartenhan he ovat tulleet, joten ei sekään ongelma ole.

6. Entä yhteistyössä Maailmanvaihdon kanssa?

Järjestö on hionut toimintatapansa kuntoon niin, ettei meillä ole ollut mitään erityistä haastetta. Kaikki on suunniteltu ja toteutettu hyvin ja toimivasti.

7. Miten oppilaat ovat mielestäsi vastaanottaneet vapaaehtoiset?

Oppilaat ovat olleet innoissaan uusista työntekijöistä, jotka ovat ikään kuin muun henkilökunnan ja oppilaiden välimaastossa. Kun nämä nuoret viettävät paljon aikaa oppilaiden kanssa, lähinnä välitunneilla, kohtaamisista on tullut arkipäiväisiä ja helppoja. Monet ovat alkaneet puhua heille ja kynnys kontakteihin on laskenut todella matalalle. Oppilaat saavat varmasti sellaisen kokemuksen, että vieraskielisenkin kanssa voi tulla toimeen ja vaihtaa ajatuksia. Ja tämä onnistuu sillä kielitaidolla, joka heillä on!

8. Millä kielillä vapaaehtoisten kanssa on poristu?

Englanti on luonnollisesti yleisin käytetty kieli, mutta kun meidänkin kokoisessamme joukossa on monien kielten taitajia, niin saksaa ja espanjaakin on kuultu. Nykyisen taiwanilaisen nuoren äidinkieltä ei meistä kukaan kyllä taida osata.

9. Ketkä ovat mielestäsi hyötyneet vapaaehtoisjaksoista?

Olen aivan varma, että kyllä me kaikki olemme hyötyneet. Niin oppilaat, avustajat ja opettajat kuin kaikki muutkin. Uudet kontaktit rikastuttavat aina elämää ja tällainen vähän kauempaa tuleva erityisesti. Tottakai myös nämä vapaaehtoiset nuoret hyötyvät myöskin runsaasti tilanteesta. On lisäksi sanottava, että koulu hyötyy siinäkin mielessä, että vapaaehtoistyöntekijät tekevät ihan oikeasti työtä ja heillä on tehtäviä, joissa heitä tarvitaan.

10. Terveisesi vapaaehtoistyöpaikaksi ryhtymistä harkitseville kouluille?

Tämä on aivan mahtava tapa lisätä kansainvälisyyttä koulussa. Pieni askel rehtorille, mutta suuri askel koko kouluyhteisölle. Haittoja on hankala keksiä.

Kuvassa: Timo Kotiranta ja vapaaehtoistyöntekijä Meksikosta, Jorge Lara.

Haastattelu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 3/2015 -lehdessä.

Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Vapaaehtoisjaksojen tarkoituksena on luoda ruohonjuuritason kontakteja ja ymmärtämystä eri taustaisten ihmisten välille. Vapaaehtoistyöntekijöitä ovat tervetulleita vastaanottamaan yleishyödylliset tahot ympäri Suomea. Lue lisää ja hae vapaaehtoistyöpaikaksi!