Tekijä: minna

Vapaaehtoistyössä vietetyt kuukaudet ovat usein suuri kasvukokemus, jonka myötä voi oppia tuntemaan itseään uusin tavoin. Monille kokemuksesta jää myös elämään tärkeitä oivalluksia ja pitkiä ystävyyssuhteita. Vapaaehtoistyön antia pohditaan muun muassa paluuleireillä ja osaamiskarttaharjoitteessa.

Maailmanvaihto on lähettänyt nuoria Suomesta kansainväliseen vapaaehtoistyöhön ympäri maailmaa jo vuosikymmenien ajan. Usein nuorelle lähtijälle se on ensimmäinen kerta yksin ulkomailla, ja iästä riippumatta kokemus on ainutlaatuinen. Tällaisella matkalla voi olla mullistava vaikutus vapaaehtoisen elämään.

Maailmanvaihto kumppaniorganisaatioineen haluaa tukea vapaaehtoisia sen pohtimisessa, mitä vapaaehtoisjakso ulkomailla heille antaa. Maailmanvaihto esimerkiksi tapaa kaikki ulkomailta Suomeen palaavat vapaaehtoiset ja näissä tapaamisissa vapaaehtoistyön anti on keskeisessä asemassa.

ICYE-vapaaehtoiset osallistuvat Suomeen palattuaan paluuleirille, jossa kokemusta käsitellään yhdessä muiden palanneiden kanssa. Leirillä pohditaan muun muassa sitä, mitä matkan aikana on opittu sekä millaisia haasteita ja onnistumisia on koettu. Yhdessä tunnistetaan, millaista osaamista vapaaehtoistyöjakson aikana on karttunut ja mikä merkitys näillä taidoilla on nyt ja tulevaisuudessa.

Osaamisen tunnistamisen tueksi Maailmanvaihdon ulkomailta Suomeen palaavat vapaaehtoiset saavat lisäksi käyttöönsä osaamiskartan, sähköisen lomakkeen, jonka kysymysten äärellä he voivat reflektoida kokemusta eri näkökulmista myös ennen paluuleiriä ja sen jälkeen. Halutessaan he voivat jakaa karttansa sisällöt myös Maailmanvaihdon kanssa.

Oppimista ja maailmankuvan avartamista

Mitä vapaaehtoistyö maailmalla sitten antaa vapaaehtoisille? Viime vuosien paluuleireillä ja osaamiskartoissa monet ovat kertoneet, että kokemus on avartanut maailmankuvaa ja tuonut elämään uusia ystäviä sekä näkökulmia eri kulttuureihin, uskontoihin, ihmisiin ja elämäntapoihin.

“Mielenkiintoni muita kulttuureja kohtaan kasvoi, etenkin sellaisia, jotka eroavat paljon omastani ja joita olen ennen saattanut jopa pelätä siinä mielessä, että olen ajatellut, etten uskalla matkustaa paikan päälle kokemaan kulttuuria. Nyt juuri haluaisinkin”, reflektoi osamiskartassaan eräs vapaaehtoinen.

“Koen, että ymmärrän maailmaa ja sen ihmisiä asteen paremmin ja pystyn ottamaan yhä useampia asioita esiin. Pidän tätä erittäin arvokkaana oppina ja nyt tahdon ymmärrykseni maailmasta kasvavan entisestään sekä tiedän, että ymmärrystä voi kasvattaa menemällä kansainvälisiin ympäristöihin ja tilanteisiin sekä etenkin keskustelemalla erilaisista kulttuureista ja paikoista olevien ihmisten kanssa”, pohtii sama vapaaehtoinen.

Moni palannut vapaaehtoinen on maininnut tärkeänä sen, miten paljon erilaisia taitoja kokemuksen aikana pääsi oppimaan ja kehittämään. Rohkeus, kärsivällisyys ja itsevarmuus kasvoivat uusien haasteiden myötä, ja kielitaitoa karttui. Monet tekevät kaukana Suomesta ollessaan myös havainnon siitä, miten hyvin asiat kotona ovat. Joskus täytyy lähteä kauas nähdäkseen lähelle.

“Huomasin kuinka tärkeää on olla tuntemus, että kuuluu joukkoon”, reflektoi eräs toinen vapaaehtoinen osaamiskartassaan. Maailmanvaihdossa toivotaan, että tämänkaltaiset kokemukset vahvistavat inklusiivista otetta osallistujien tulevassa elämässä.

Lost and found – näkyvyyttä elämässä eksymisen hienoudelle

Viime syksynä Dilbar Aliyeva matkasi Azerbaidžanista vuodeksi Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoistyöhön Maailmanvaihdon toimistotiimiin. Osana vapaaehtoisjaksoaan Aliyeva kehitti Lost & Found -projektin, jossa tehtiin lyhyitä videoita, joissa vapaaehtoiset kertovat kokemuksistaan, opeistaan ja oivalluksistaan vapaaehtoistyössä.

Jokaisella Lost & Found -videoiden vapaaehtoisella on omanlaisensa tarina: yksi oli saanut vapaaehtoistyöstä elämän oppeja, toinen löytänyt unelmiensa ammatin ja kolmas keksinyt tapoja, joilla tukea omaa yhteisöään kotimaassa.

Yksi videoiden vapaaehtoisista on Volha, joka työskenteli Euroopan solidaarisuusjoukkojen vapaaehtoisena Lehtimäen erityiskansanopistossa. Hän kertoo oivaltaneensa Lehtimäellä, etteivät ihmiset, joilla on liikunta- tai kehitysvamma, eroa vammattomista ihmisistä niin paljoa kuin hän oli olettanut, ja että he saattavat olla taitavia asioissa, joissa Volha itse ei ole.

“Ennen vapaaehtoisjaksoani en voinut kuvitella, että tekisin joskus työtä erityisoppilaitoksessa. Mutta nyt ajattelen, että tämä työ on todella upeaa ja ehkä opittuani suomea voisin työskennellä alalla”, Volha pohtii.

Dilbar kertoo projektin saaneen alkunsa hänen henkilökohtaisesta kokemuksestaan: hän päätyi vapaaehtoiseksi opintojensa päätteeksi, kun hän oli epävarma seuraavista askeleistaan. Lost & Found -projekti haluaa korostaa, että epävarmuus voi toisinaan pelottaa, mutta on olemassa monia polkuja ja tapoja oppia tuntemaan itseään paremmin ja avartaa maailmankuvaa.

Teeman tarkastelu saa Maailmanvaihdossa jatkoa marraskuussa, kun Studia-messuilla Helsingissä kuullaan Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöohjelmien osallistujien paneelikeskustelu “Lost & Found – Uusia suuntia elämään kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä”.

Kuvassa: Vapaaehtoistyöntekijät jakavat kokemuksia ja tunnistavat kansainvälisessä vapaaehtoistyössä hankittua osaamista palanneiden tapaamisessa.

Teksti: Tuuli-Maria Mäki, kuva: Maailmanvaihto

Juttu on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 2/2024 -lehdessä.