Olen Sirkku Nenonen-Mörsäri. Olen 51-vuotias ja päivätöissä Sunilan tehtaalla. Olen naimisissa ja perheeseeni kuuluvat jo aikuiset tyttäret 26-vuotias Laura, 24-vuotias Riikka ja kohta 18-vuotias poika Teemu sekä walesinspringerspanieli Tofu. Tytöt asuvat jo omillaan, mutta Teemu opiskelee vielä ja asuu kotona. Asumme pienessä kirkonkylässä Kouvolan Sippolassa. Matkaa täältä Kouvolan keskustaan on noin 27 km. Lähimpiin vähän isompiin taajamiin Inkeroisiin ja Myllykoskelle on molempiin noin 17 km. Julkiset kulkuyhteydet ovat huonot ja näin kesällä lähes olemattomat.
Noin kaksi vuotta sitten tuttuni kysyi minua tukihenkilöksi koulukodissa vapaaehtoisena olleelle meksikolaiselle Danielalle, koska asumme noin kilometrin päässä koulukodista täällä Sippolassa. Ensisijaisesti lupauduin antamaan hänelle kuljetusapua, sillä hänellä oli muutama muukin tukihenkilö, mutta tapasimme monet kerrat muutenkin.
”Suosittelen tukihenkilöksi ryhtymistä ihan kaikille. Itselleni se on antanut mahdollisuuden parantaa kielitaitoani ja tutustua uusiin, eri kulttuuritaustaisiin ihmisiin.”
Muistoksi jäi antoisien keskustelujen lisäksi ilta maittavan meksikolaisen ruoan äärellä, jonka valmistimme yhdessä. Illan erikoisuutena saimme maistaa paahdettuja ”hevosmuurahaisia”, nucuja. Jos suomalainen perusruoka on perunaa ja lihaa, niin meksikolaiseen ruokaan laitettiin paljon avokadoa, vahvoja mausteita, tomaattia ja chiliä. Siitä vuodesta jäi meille hyvät muistot ja olemme pitäneet sittemmin. Toiveena on, että tapaamme uudelleen.
Uusia näkökulmia kotikontuihin
Tänä vuonna olen tukihenkilönä samassa koulukodissa vapaaehtoisina oleville serbialaiselle Andrealle ja turkkilaiselle Cerenille. Olen ystävänä ja apuna aina, kun sitä tavalla tai toisella tarvitaan. Pidän heistä paljon ja he ovat hyvin itsenäisiä ja tuntuvat pärjäävän hyvin. Olemme käyneet yhdessä tutustumassa lähialueen paikkoihin, joissa olen itsekin halunnut käydä. Kävimme katsomassa Anjalassa Känkkärän luontopolun tarjoamia maisemia, Kymijokea ja sen kosken, Ankkapurhan, kuohuja.
Cerenin kanssa tutustumassa Elimäellä olevaan Mustilan Arboretumiin.
Lisäksi olen kertonut muutamista aktiviteeteista, joita pienellä kylällämme on tarjolla. Torstaisin käymme pienellä porukalla pyöräilemässä noin 20 km lenkkejä lähialueen teillä. Pyysin myös Andrean mukaan tutustumaan paikallisiin ihmisiin sekä maaseudun lehmän ja lannan tuoksuun.
Tiistai-iltaisin käymme Cerenin kanssa Yin-joogaamassa, näin kesällä se on Taidekeskus Antareksen piha-alueella. Aiemmin keväällä kylällämme järjestettiin koirien Match-show. Lasten ja aikuisten lelukoiranäyttely aiheutti suurta ihmetystä, mutta tätä tapahtuu täällä Suomessa.
”Siitä vuodesta jäi meille hyvät muistot ja olemme pitäneet yhteyttä sittemmin. Toiveena on, että tapaamme uudelleen.”
Suosittelen tukihenkilöksi ryhtymistä ihan kaikille. Itselleni se on antanut mahdollisuuden parantaa kielitaitoani ja tutustua uusiin, eri kulttuuritaustaisiin ihmisiin. Koen tämän todella antoisaksi. Olen saanut hyviä ystäviä ja toivon, että olen antanut näille nuorille ihmisille positiivisen kuvan Suomesta.
Sirkku Nenonen-Mörsäri
Kuvassa ylinnä: Pyöräretkellä yhdessä Andrean kanssa.
Maailmanvaihdon tukihenkilöt ja -perheet auttavat vapaaehtoistyöhön Suomeen saapuvia ulkomaalaisia nuoria tutustumaan ja sopeutumaan Suomessa elämiseen. Olisitko kiinnostunut ryhtymään tukihenkilöksi tai -perheeksi? Lue lisää.