Sain viime kesäkuussa ystävältäni viestin, jossa hän tiedusteli, haluaisinko ottaa ‘palatsiini’ nuoren 26-vuotiaan ranskalaismiehen, Gwenaélin, vuodeksi asumaan. Gwenaél oli tulossa elokuussa Maailmanvaihdon kautta vapaaehtoistyöhön Suomeen. Kysymys oli yllättävä, muttei lainkaan huono. Aika nopeasti vastasin myöntävästi, koska en keksinyt syytä kieltäytyäkään.
Asun Espoossa kolmikerroksisessa pienessä rintamamiestalossa, jossa oli pienillä järjestelyillä sopivasti tarjota yläkerran kamari vapaaehtoiselle omaksi huoneeksi. Elämäntilanteeni on sellainen, että olen yrittäjä ja viikoittain muutaman yön poissa kotoa, joten vapaaehtoisen tuli olla omatoiminen ja itsekseen pärjäävä. Olen kyllä hyvin tavoitettavissa silloinkin, kun en ole kotona. Puhelin ja netti toimivat. Olen kokenut eräänlaisena haaskauksena sen, että kotini on ajoittain tyhjillään. Nyt se saisi asukkaan. Julkiset kulkuyhteydetkin ovat hyvät – kun niitä oppii käyttämään.
”Arkemme sujuu mukavasti. Minä en opi ranskaa, mutta Gwen sen sijaan oppii suomea. Paljon puhumme englantia. Ja paljon me kyllä juttelemmekin. On hauskaa peilata meikäläisiä tapoja muualta tulleen silmin.”
Gwenaélin Suomeen tulosta on nyt kulunut reilut puoli vuotta. Gwen on vapaaehtoisena Konalassa Lyhty ry:ssä. Hän tuntuu viihtyvän työssään kehitysvammaisten parissa – ja Suomessa. Arkemme sujuu mukavasti. Minä en opi ranskaa, mutta Gwen sen sijaan oppii suomea. Paljon puhumme englantia. Ja paljon me kyllä juttelemmekin. On hauskaa peilata meikäläisiä tapoja muualta tulleen silmin. Ei siinä ihan ihmetyksettä taida kukaan selvitä.
Elomme voi sanoa asettuneen normiarjeksi. Minä pyrin ostamaan ruokaa niiksikin päiviksi, joina en ole kotona, ja Gwen laittaa purtavaa paitsi itsellensä, mutta myös minulle. Tiskit on monesti tiskattu ja jopa kotia siivottu. Vapaaehtoisesti tämäkin. Yhteisiä sääntöjä ei ole oikeastaan tarvinnut laatia, koska kaikki on sujunut hienosti. Meillä on myös käynyt kansainvälistä porukkaa yöpymässä tai visiteeraamassa päivästä viikkoon.
Vähän jäi harmittamaan huonoluminen talvi. Maalailin lievästi sanottuna uhkakuvia lumitöistä, joita ei sitten päästykään tekemään. Helmikuussa Gwen teki reissun Lappiin, joten jonkinlaisen käsityksen talvesta hän on kuitenkin saanut. Välillä käymme yhdessä metsälenkeillä ja teemme pihahommia, mutta vapaaehtoisilla on myös keskenään menoja, joten kaikki ei rajoitu ‘kotiin’. Olemme myös käyneet katsastamassa mm. Espoon keskuspuiston, Fiskarsin, silakkamarkkinat ja Tarvaspään.
Kiipeilypaikkoihin Gwen on tutustunut itsekseen sekä työpaikkansa sivareiden ja suomalaisen tukihenkilönsä kanssa. Tyttäreni Milla on myös Gwenin ikäluokkaa, ja Gwen käy parturissa Millan luona ja visiteeraa joskus muutenkin. Naapurissani asuu nelilapsinen perhe, jonka 10-vuotias nuorimmainen on innokas vierailija. Hän saa opetella englantia Gwenin kanssa. Onhan se varmaankin jännää, kun on ‘uusi mielenkiintoinen naapuri’.
”Tästä kuluneesta jaksosta minulla on sellainen tunne kuin olisin avannut ikkunan maailmaan ja saisin nyt katsoa uusin silmin ja miettein tuttua maisemaa. Suosittelen ilman muuta ryhtymään isäntäperheeksi – vaikka vain lyhyemmäksi aikaa. Tämä ei ole työlästä eikä muuta rajusti omaa elämää.”
Tämä aika on ollut todella mielenkiintoista ja opettavaista. En voi tietää, kuinka paljon tietyssä maassa ja kulttuuriympäristössä eläminen vaikuttaa tai mikä on persoonallisuudesta kiinni, mutta paljon on riittänyt puhuttavaa erilaisista tavoista reagoida ja käyttäytyä. Olen monesti selittänyt meikäläistä suoruutta, koska se saattaa vaikuttaa välinpitämättömyydeltä ja töykeydeltä muualta tulleelle. Molemminpuolinen arkuus tekisi ehkä vuorovaikutuksestamme hankalampaa, mutten itse lukeudu hiljaisiin ja Gwen on oppinut sanomaan asiat suoraan.
Tästä kuluneesta jaksosta minulla on sellainen tunne kuin olisin avannut ikkunan maailmaan ja saisin nyt katsoa uusin silmin ja miettein tuttua maisemaa. Suosittelen ilman muuta ryhtymään isäntäperheeksi – vaikka vain lyhyemmäksi aikaa. Tämä ei ole työlästä eikä muuta rajusti omaa elämää. Alussa on tietysti hyvä viettää vähän enemmän aikaa vapaaehtoisen kanssa, sillä alussa on joitain käytännön järjestelyjä ja on kiva saada kotiutuminen käyntiin.
Isäntäperheenä oleminen antaa mahdollisuuden avartaa omaa ajattelua – ja ainahan uusi tuttavuus on tervetullut!
Minna Ruusinen
Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Isäntäperheet tarjoavat nuorille vapaaehtoisille ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua elämään paikallisessa kodissa. Kotiovensa vapaaehtoiselle avaavat perheet saavat uuden ystävän ja mahdollisuuden nähdä oman asuinympäristönsä uusin silmin. Lue lisää ja hae isäntäperheeksi!