Innostuin ajatuksesta majoittaa kotonani ulkomaalaista nuorta, kun 15-vuotias kuopukseni Eva kertoi haluavansa viettää vaihtarivuoden muualla. Toivoin meidän molempien saavan isäntäperhekokemuksesta hieman käsitystä siitä, mitä kaikkea poissa kotoa asumiseen voisi käytännössä liittyä. Samalla saisimme molemmat mahdollisuuden käyttää vierasta kieltä. Lähtökohtani oli löytää aikuinen nuori nainen, jolle tarjoaisin majoituksen ja ylläpidon puolen vuoden ajan kodissamme Kuopion lähiössä Särkiniemessä. Rivitaloasuntoni on tilava, sillä jäin siihen asumaan erottuani, ja Eva asuu kanssani kahden viikon jaksoissa.
Aloin hakea sopivia organisaatioita ja löysin Maailmanvaihto ry:n. Maailmanvaihdon sopivista ehdokkaista perheeseemme valikoitui pian taiwanilainen 19-vuotias Li-Ho eli Joy, jolle annoin kutsumanimen Ilona. Hänen tulonsa ajoittui elokuun loppupuolelle, jolloin molemmat tyttäreni viettävät syntymäpäiviään. Syntymäpäivät olivat hyvä tilaisuus samalla toivottaa Ilona tervetulleeksi ja tutustuttaa hänet lähisukuuni ja ystäviini.
Ilona tuli vapaaehtoistyöhön Kalevan kouluun, johon kävimme tutustumassa yhdessä vapaaehtoistyöjakson alussa. Ensi päivien kiireellinen tehtävä oli saada vireille Ilonan oleskelulupahakemus sekä avata hänelle pankkitili. Selvisimme näistä melko mukavasti ja nopeasti. Luulen, että maahantulijalle olisi ollut paljon hankalampaa ja kenties pelottavaakin asioida yksin. Selvitin myös kansalaisopistosta suomen kielen kursseja, ja sopiva löytyi. Ilona kävi kurssilla kahdesti viikossa ja oppi kieltä myös koulussa. Hyvänä aikeenamme oli opettaa Ilonalle suomea kotonakin, mutta tämä kuitenkin jäi. Puhuimme hänen kanssaan lähinnä englantia.
”Ilona tutustui kauttani harrastukseeni talviuintiin, eikä hän jättänyt pulahtamatta avantoon Kuopiossa tai vaihtarileirillään Tampereen suunnalla.”
Puolen vuoden aikana tutustuimme yhdessä Kuopion luontoon ja retkeilimme esimerkiksi Puijon tornissa ja sen lähiympäristössä sijaitsevassa idyllisessä Konttilassa. Kävimme myös mm. laavukahveilla ja makkaranpaistossa Pilpan majalla sekä joissakin konserteissa. Liikuimme etupäässä bussilla ja jalkaisin, mikä toisinaan herätti Ilonassa ihmetystä. Siinä missä itse liikun paljon ulkona ja luonnossa, vieraamme vaikutti olevan tottunut elämään kaupungissa hyvien julkisten kulkuyhteyksien äärellä. Itse lähden ulos säässä kuin säässä, mutta lämpimämpiin säihin tottunut Ilona tuntui pysyttelevän mieluummin sisällä, kun valoisa aika kävi yhä lyhyemmäksi ja taivaalta tuli vettä, räntää ja lunta. Ilona kuitenkin tutustui kauttani harrastukseeni talviuintiin, eikä hän jättänyt pulahtamatta avantoon Kuopiossa tai vaihtarileirillään Tampereen suunnalla.
Ilona innostui leipomisesta ja kokkaamisesta, ja löysin monena päivänä kotiin tultuani kakkua, keksejä tai vanukasta – sekä taiwanilaiseen uuteen vuoteen kuuluvan erikoisuuden, riisi-kana-aterian. Ilona halusi myös oppia neulomaan, joten virittelimme puikoille liukuvärjätyn paksun villalangan. Ihan helppo hanke ei ollut, mutta selvästi Ilona sai tästä kädentaidosta kipinän.
”Ilona halusi myös oppia neulomaan, joten virittelimme puikoille liukuvärjätyn paksun villalangan. Ihan helppo hanke ei ollut, mutta selvästi Ilona sai tästä kädentaidosta kipinän.”
Vaihdoimme Ilonan kanssa kuulumiset yleensä pian kotiin tultuani. En oikein osaa hahmottaa, millaista Taiwanissa on tavanomainen vuorovaikutus 19-vuotiaan nuoren ja aikuisen ihmisen välillä, mutta uskoisin, ettei suomalaisnuorelle aikuinen ole samanlainen auktoriteetti kuin samanikäiselle taiwanilaiselle. Toisinaan tuntui haasteelliselta kommunikoida toisesta kulttuurista tulevan ihmisen kanssa ja ymmärtää häntä, mutta pyrin keskustelemaan Ilonan kanssa hankalistakin asioista. Emme puolen vuoden aikana ehkä ehtineet Ilonan kanssa tulla erityisen tutuiksi toisillemme, mutta olin iloinen Ilonan minua kohtaan osoittamasta luottamuksesta, kun hän toisinaan kysyi neuvoani tai kertoi tuntemuksistaan johonkin kokemaansa liittyen. Antoisinta yhdessä viettämässämme ajassa oli se, että – kuten alun perin toivoimme – saimme käsityksen vaihtariajan eri puolista.
Pirjo
Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Isäntäperheet tarjoavat nuorille vapaaehtoisille ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua elämään paikallisessa kodissa. Kotiovensa vapaaehtoiselle avaavat perheet saavat uuden ystävän ja mahdollisuuden nähdä oman asuinympäristönsä uusin silmin. Lue lisää ja hae isäntäperheeksi!