Saharan toisella puolen

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen, kun joku mainitsee Nigerian? Sähköpostihuijaukset, korruptio, Boko Haram -terroristijärjestö? Kun kerroin Suomessa lähteväni Nigerian suurimpaan kaupunkiin Lagosiin vapaaehtoistyöhön, jotkut tuttavani ihastelivat, toiset varoittelivat terrorismista ja kidnappauksista. On pakko myöntää, että lähtiessäni Nigeriaan, itsellänikin oli omat ennakkoluuloni. Kuvittelin kohtaavani kehitysmaan, joka olisi kehityksessään vuosikymmeniä Eurooppaa jäljessä. Odotin näkeväni köyhyyttä ja kurjuutta, olin jopa varautunut turvallisuusriskeihin.

Lagos kuitenkin yllätti minut täysin. En kohdannut terroristeja eikä elämä nyt tuntunut järin turvattomaltakaan, joskaan arki Lagosin kaltaisessa suurkaupungissa ei tietenkään ollut täysin vailla haasteita. Takapajuisen kehitysmaan sijaan kohtasin hämmentävän suurkaupungin, jossa mielikuviemme Afrikka sekoittuu modernin suurkaupungin sykkeeseen. Lagos on noin 21 miljoonan asukkaan suurkaupunki, joka on väkiluvultaan paitsi Afrikan suurin, myös maailman neljänneksi suurin kaupunki. Kyseessä on todellinen megakaupunki, jonka mittaluokkaa on vaikea käsittää, ennen kuin sen näkee ja kokee itse.

Afrikkalainen metropoli

Lagosissa uusi ja vanha sekoittuvat toisinaan hämmentävällä tavalla. Lagos on tunnettu kaoottisesta liikenteestään, jossa liikennesääntöjä ei kukaan jaksa noudattaa ja mikä tahansa menopeli käy, kunhan sillä vain pääsee eteenpäin. Julkisen liikenteen bussit, “danfot”, ovat keltaisiksi maalattuja vanhoja pakuja, joiden takaosaan on asennettu penkit ja jonne tarvittaessa mahtuu yli kaksikymmentä matkustajaa. Rahastajat tapaavat roikkua bussin sivuoven ulkopuolella huutaen ilmoille bussin määränpäätä valmiina ottamaan kyytiin kenet tahansa halukkaan mistä kadunkulmasta tahansa. Bussiaikatauluja ei tunneta.

Katumyyjät, streethawkers, puolestaan kulkevat ruuhkassa seisovien autojen välissä myyden kaikkea mahdollista aina plantainsipseistä Nigerian lippuihin ja pussilakanoihin. Baareissa soi afrikkalainen r’n’b, yleensä Wizkid, Olamide tai Burna Boy. Moskeijat kutsuvat rukouksiin tasaisin väliajoin, ja rukouskutsut sekoittuvat liikenteen meteliin samaan aikaan, kun läheisen bensa-aseman piha täyttyy rukoilijoista. Kirkoissa järjestetään jumalanpalveluksia joka päivä, toisinaan myös öisin ja keskellä viikkoa. Pienet kioskit, mallamit, myyvät joka kadunkulmassa kaikkea prepaid- liittymien puheajasta aina pyykinpesuaineeseen ja makeisiin.

Kaupungissa asuu niin paljon ihmisiä, että välillä sitä on vaikea edes käsittää. Kaupungin mittakaavaa tosin alkaa pikkuhiljaa hahmottaa, kun istuu hellepäivänä siinä Lagosin kuuluisassa liikenneruuhkassa ja normaalisti 30 minuuttia kestävään matkaan kuluukin sellaiset rattoisat kolme tuntia. Liikenteen sekavuuden lisäksi Lagosista puuttuu perusinfrastruktuuri, sillä esimerkiksi viemärijärjestelmää ei käytännössä ole ja jätehuoltojärjestelmä on puolestaan melko olematon. Jokainen voi vaan kuvitella, millaista tämä on yhdistettynä valtavaan, 21 miljoonan asukasmäärään. Lopputulos on väistämättäkin melko kaoottinen.

Toisaalta kaoottisuus ja puutteellinen infrastruktuuri eivät ole koko kuva, vaikka se ensisilmäyksellä siltä näyttäisikin. Lagosiin heijastuu vahvasti koko Afrikan mantereen viime vuosien huikea talouskasvu. Yhä useampi lagosilainen omistaa halvan älypuhelimen. Teleyhtiöt tarjoavat edullista mobiilidataa ja kaikki käyttävät Whatsappia ja Facebookia ja Snapchatia – ihan niin kuin Suomessakin. Halutessaan voi viettää päivänsä isossa ostoskeskuksessa, nauttia lattensa terassilla ja melkein unohtaa elävänsä Länsi-Afrikassa. Uusia ostoskeskuksia ja elokuvateattereita jatkuvasti lisää ja KFC- ravintoloita löytyy yhä useammalta nurkalta. Mobiilipalvelut yleistyvät koko ajan ja kotiovelleen voi halutessaan tilata ruokaa tai jopa Uberin.

”Lagosiin heijastuu vahvasti koko Afrikan mantereen viime vuosien huikea talouskasvu. Yhä useampi lagosilainen omistaa halvan älypuhelimen. Teleyhtiöt tarjoavat edullista mobiilidataa ja kaikki käyttävät Whatsappia ja Facebookia ja Snapchatia – ihan niin kuin Suomessakin.”

Vietin itse Lagosissa puolisen vuotta. Työskentelin Action Health Incorporated -nimiselle järjestölle (AHI), joka pyrkii edistämään nuorten seksuaalivalistusta sekä nuorten naisten oikeuksia Nigeriassa. Tämän lisäksi työskentelin myös Nigerian Punaiselle Ristille, jossa autoin monesti erityyppisissä hallinnollisissa tehtävissä esimerkiksi päivittäen järjestön jäsenrekisteriä. Toisinaan avustin erilaisissa koulutuksissa ja jotkut päivät taas vietin Punaisen Ristin ylläpitämässä orpokodissa auttaen henkilökuntaa hyvin arkisissa askareissa. Vapaaehtoistyöni AHI:lla puolestaan koostui pitkälti erilaisissa tutkimusprojekteissa avustamisesta ja raporttien kirjoittelusta. Työni ei kuitenkaan ollut vain toimistossa istumista: koskaan ei aamulla tiennyt, milloin olisi edessä kenttäpäivä. Kenttätyö erityisesti AHI:lla sisälsi kouluvierailuja, koulutuksia sekä matalan kynnyksen terveysasemien järjestämistä Lagosin slummeissa. Lagosin slummit lukeutuvat Afrikan suurimpiin ja jo pelkästään niiden näkeminen antoi perspektiiviä urbanisoitumisen haasteisiin kehitysmaissa. Vapaaehtoistyö kokonaisuudessaan tarjosi uusia näkökulmia kaoottiseen suurkaupunkiin ja auttoi ymmärtämään nigerialaista yhteiskuntaa syvemmin.

Erilaista arkea

Asuin vapaaehtoistyöjaksoni ajan nigerialaisessa perheessä, johon kuului hostvanhempien lisäksi kaksi poikaa: kymmenvuotias Bolu ja 16-vuotias Tope. Elämä nigerialaisperheessä oli railakasta ja “täynnä elämää” ja se tarkoitti myös syväsukellusta nigerialaiseen kulttuuriin. Pääsin osallistumaan erilaisiin juhliin ja tapahtumiin lähes viikoittain. Arkeni muovautui nopeasti nigerialaiseen elämänmenoon sopivaksi ja se oli monessakin mielessä hyvin kaukana suomalaisesta arjesta. Oli sopeuduttava aivan toisenlaiseen elämäntyyliin, jossa monet Suomessa itsestään selvät arjen perusmukavuudet puuttuivat.

Jos toisinaan joutuikin joustamaan elintasossaan, vahva yhteisöllisyys tuntui korvaavan sen täysin mitoin. Jos kotona ei ollut sähköä, aina saattoi lähteä naapuriin hostperheeni kotiseurakuntaan, Yaban baptistikirkkoon, jossa koko perheen puhelimet, tabletit ja tietokone voitiin ladata jumalanpalvelusten aikana. Pahimman sähkö- ja polttoainepulan aikana kirjoitin jopa 30-sivuisen kandidaatintutkielmani juurikin tuon baptistikirkon penkkejä kuluttaen jumalanpalvelusten aikana afrikkalaisrytmien ja gospelin soidessa ympärilläni. Kaiken Lagosille tyypillisen kaaoksen keskellä nigerialaisten rento ja huoleton elämänasenne oli tarttuvaa – asioille oppi nauramaan ja monet kommellukset ohittamaan olkapäitä kohauttaen. Elämä Nigeriassa oli erilaista, muttei koskaan tylsää tai yksinäistä. Toisinaan tuntuikin kuin olisin asunut Nigeriassa vuosia puolen vuoden sijaan, niin kokonaisvaltainen ja intensiivinen kokemus tuo ajanjakso oli.

Vapaaehtoistyöjaksoni opetti minulle valtavasti. Oma maailmankuvani muuttui väistämättä, kun globaalit kehityskysymykset tulivat vastaan, eivät oppikirjoissa vaan normaalissa arjessani, ihan joka päivä. Vapaaehtoistyöni kautta pääsin näkemään yhteiskunnan monet kasvot ja opin elämään vieraassa kulttuurissa. Tämä muutti käsitystäni paitsi Nigeriasta myös koko Afrikasta. Aiemmin liitin mielessäni Afrikkaan ainoastaan köyhyyden, korruption, poliittisen epävakauden sekä infrastruktuuriin ja terveyteen liittyvät haasteet. Nigeria opetti minut paitsi ymmärtämään paremmin näiden haasteiden syitä ja taustoja, myös näkemään yhteiskunnassa haasteiden lisäksi myös mahdollisuuksia. Nigeria ja koko Afrikka ovat muuttumassa uskomattomalla vauhdilla ja yhtenä Afrikan talouden keskuksista Lagos on paikka, missä tämän muutoksen voi todella myös havaita. Nykypäivän Afrikka on muuttumassa ja Lagosissa voi jo nähdä häivähdyksen siitä, millaiseksi tuon maanosan tulevaisuus vielä kehittyykään. Olen iloinen siitä, että lähdin Nigeriaan ja kykenin muuttamaan omia ennakkoluulojani ja maailmankuvaani sekä opin ymmärtämään tuota itselleni aiemmin vierasta kulttuuria.

Iina Hiironen
ICYE-vapaaehtoistyössä Nigeriassa kaudella 2015–16

International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan! Kansainvälisen ICYE-verkostolta löydät listan ICYE-vapaaehtoistyöpaikoista Nigeriassa.

Lue myös

Terveisiä maailmalta: Suomesta Filippiineille ja Georgiasta Suomeen

Mitä kuuluu Maailmanvaihdon vapaaehtoistyöntekijöille? Kaksi heistä jakaa terveisiään. Mariam Darbaidze...

Ympäristön tarkkailu kasvattaa, opettaa ja muuttaa ajattelutapoja

Luonto on lähellä suomalaista mielenmaisemaa. Siitä kielii muun muassa Sitran...

Mi casa su casa

Kolmekymmentä vuotta sitten lukioikäisellä Mona Taipaleella siinsi mielessä välivuosi ulkomailla....