Mari Järvinen perheineen on majoittanut kotiinsa vapaaehtoistyöntekijöitä useampaan otteeseen. Nyt hän kertoo kokemuksistaan.
Haastattelu: Fabienne Zogg, kuva: Annika Järvinen
Perheeseemme kuuluvat vanhemmat, Mari (minä) ja Esa, sekä 22-vuotias Annika ja 20-vuotias Tommi. Molemmat nuoret opiskelevat Tampereen yliopistossa, joten yläkerta alkoi tuntua tyhjältä. Jo vuonna 2019 perheessämme oli puoli vuotta Maailmanvaihto-nuori Saksasta. Olen itse ollut pariin otteeseen vuoden au pairina Sveitsissä ja nuo kokemukset ovat vaikuttaneet merkittävästi koko elämän valintoihin. Siksi hyvän siirto eteenpäin oli itsestäänselvyys. Perheessämme parhaillaan majoittuvan Timin (kuvassa) kohdalla Mari Takalo Maailmanvaihdosta otti yhteyttä, josko hän voisi majoittua perheeseemme, koska meitä yhdistivät tärkeät arvot, musiikki ja hengellisyys. Ja tietysti saksan kieli, koska haaveenani oli valmistua saksan kielen kääntäjäksi, mutta opintoni päättyivät kandidaatintutkintoon.
Maahanmuuttajien hyväksi tehty vapaaehtoistyö on ollut arkeani jo toistakymmentä vuotta. Paikkakunnalle muuttaneiden ja minun tieni ovat kohdanneet ja niin ystävyys on alkanut. Käytännön kieliopintoja ja taitoja, lasten harrastukset, ammattiopinnot, työhaastattelu − erilaisia avustustehtäviä on vuosien varrella löytynyt runsaasti. Maahanmuuttajat ovat myös esitelleet omaa kulttuuriaan kansalaisopiston ryhmässä.
Rohkeasti rattiin
Tim pääsi koronavuoden takia tulemaan Suomeen hieman aiottua myöhemmin. Matka Düsseldorfin hektisestä seuraelämästä maaseudun hiljaisuuteen oli aikamoinen kulttuurishokki Timille, mutta vähitellen hän tottui viikonlopun sohvailtoihin. 27 kilometrin työmatkaan Sulkavan koululle ja takaisin Timillä menee koulukyyditysten aikataululla kolme tuntia. Hän oli aikonut hankkia ajokortin Saksassa ennen lähtöään Suomeen, muttei ehtinyt. Niinpä perheeseen hankittiin ajo-opetusauto ja minä istuin apukuljettajan paikalle. Vähitellen työ- ja harrastusmatkat muuttuvat itsenäisemmiksi.
Kaikella on aikansa
Vapaaehtoinen etsii oman paikkansa isäntäperheessä ja hän on kuin peili, joka näyttää perheen vahvuudet ja heikkoudet. Timin perheen kanssa on helppo jakaa kokemuksia ja huolia. Oma arki on ihan tavallista, ei vuotta voi teeskennellä olevansa jotain erityistä. Suomalaiset perinteet ovat olleet useammin esillä ja asioita verrataan useasti Saksan ja Suomen välillä. Koronavuonna on ollut enemmän yhteistä aikaa, koska myös omat nuoret ovat tehneet etäopintoja lapsuudenkodissaan.
Lapset kasvavat omalla tavallaan, vaikka heitä ei kasvattaisi. Jokaisessa ihmisessä on aarre kätkettynä, on vain odotettava, milloin sen voi avata ja mitä siitä voi oppia. Yhteinen kieli löytyy arkisista asioista.
Teksti on ilmestynyt MaailmanVaihtoa 1/2021 -lehdessä.
Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Isäntäperheet tarjoavat nuorille vapaaehtoisille ainutlaatuisen tilaisuuden tutustua elämään paikallisessa kodissa. Kotiovensa vapaaehtoiselle avaavat perheet saavat uuden ystävän ja mahdollisuuden nähdä oman asuinympäristönsä uusin silmin. Lue lisää ja hae isäntäperheeksi!