Vararehtori Soili Isotalon mukaan opisto on kansainvälinen oppilaitos, jossa on kristilliset arvot. Opiskelijoista yli puolet on maahanmuuttajataustaisia, ja oppilaitos toimii myös hostellina, johon tulee majoittujia kaikkialta maailmasta.
Opistossa työskentelee tällä hetkellä noin 25 henkilöä. Jo muutamina vuosina opisto on ottanut vastaan työyhteisöönsä ulkomaalaisia vapaaehtoistyöntekijöitä. He ovat solahtaneet helposti mukaan opiston värikkääseen arkeen. Henkilökunta toivottaa tervetulleeksi kaikenlaiset ihmiset, joten vapaaehtoistyöntekijöiden saapumisen takia ei ole tarvinnut tehdä erityisiä järjestelyjä.
Isotalo kertoo, että on joitakin asioita, jotka ovat askarruttaneet häntä aina ennen uuden vapaaehtoisen saapumista. Hän on miettinyt, miten kommunikointi vapaaehtoisen kanssa tulee luistamaan ja miten työaikojen noudattaminen tulijalta sujuu. Hän on silti aina luottanut siihen, että kaikki menee hyvin.
”Henkilökunta toivottaa tervetulleeksi kaikenlaiset ihmiset, joten vapaaehtoistyöntekijöiden saapumisen takia ei ole tarvinnut tehdä erityisiä järjestelyjä.”
Valokuvia ja videoita
Viime elokuussa opistoon saapui vapaaehtoistyöhön Po-Ching Huang eli Popo, joka on 34-vuotias ja kotoisin Taiwanista. Vuoden mittaisesta vapaaehtoistyöjaksosta on nyt takana kahdeksan kuukautta.
Popo sai ajatuksen vapaaehtoistyöhön hakemisesta miltei kaksi vuotta sitten. Hän oli hieman kyllästynyt työhönsä, sillä hän oli ollut töissä samassa paikassa seitsemän vuotta.
”Eräs ystäväni ehdotti, että tekisin vaihteeksi jotain erilaista, kuten matkustaisin. Mietin matkustamista, mutten halunnut käyttää rahaa siihen, että lähtisin johonkin suosittuun kohteeseen muutamaksi yöksi”, Popo muistelee. ”Kansainväliseen vapaaehtoistyöohjelmaan osallistuminen tuntui heti sopivalta vaihtoehdolta, sillä osallistujat asuvat kohdemaassa pidemmän aikaa. Lisäksi olin aina halunnut tehdä vapaaehtoistyötä.”
Popo tekee opistolla monenlaisia töitä. Hän ottaa valokuvia ja kuvaa videoita. Lisäksi hän auttaa keittiö- ja siivoustöissä, avustaa toimistotehtävissä ja vetää kerhoja.
”Popo tekee ihmeitä kamerallaan”, Isotalo kommentoi ja jatkaa, että Popon kädenjälki näkyy kuvakokoelmina opiston juhlissa, kotisivuilla, esitteissä ja opiston pääaulassa.
Isotalon mukaan työtehtävät kannattaa valita vapaaehtoisen vahvuuksien mukaan ja varata aikaa sopeutumiseen. Vapaaehtoisen ensimmäiset kuukaudet kuluvat kieltä opiskellen ja suomalaiseen työympäristöön totutellen. Koti-ikävä voi myös iskeä sekä suomalainen ruoka ja ilmasto aiheuttaa kauhistusta.
Yksi vapaaehtoistyöjakson haaste Isotalon mukaan on se, miten työntekijät ottavat vapaaehtoisen mukaan arjen puuhiinsa.
”Onnellinen vapaaehtoinen tuntee olonsa työpaikalla kotoisaksi, hyväksytyksi ja iloiseksi. Hän tuntee itsensä tarpeelliseksi juuri tässä työpaikassa”, Isotalo tiivistää.
Vapaaehtoistyöntekijä myös antaa työyhteisölle paljon. Työskentely eri kulttuurista tulevan ihmisen kanssa opettaa paljon paitsi vieraasta myös omasta kulttuurista. Lisäksi se antaa luontevan mahdollisuuden aitoon verkostoitumiseen sekä lisää kielitaitoa ja avoimuutta uusille asioille.
”Henkilökunta saa lisäkoulutusta ihan huomaamatta, pienellä rahalla ja työpaikalta poistumatta”, Isotalo iloitsee.
Popo asuu opistolla soluasunnossa, jonka hän jakaa afrikkalaisen ja brasilialaisen naisen kanssa. Popo kertoo viihtyvänsä heidän kanssaan. Iltaisin, päivän kuhinan hiljennyttyä, naiset juttelevat monenlaisista asioista, kuten opiston arjesta ja kulttuurien välisistä eroista.
Popo sanookin, että parasta vapaaehtoistyöjaksossa on uudet ystävät. Hän on ystävystynyt eri-ikäisten ja eri maista tulevien ihmisten kanssa. Myös suomen kielen opiskelu on ollut mukavaa.
Kokemusta erilaisista kulttuureista
Vapaaehtoistyöjaksoa Suomessa harkitsevia Popo kehottaa miettimään, ovatko he valmiita asumaan ilman perhettään ja ystäviään. Puoliksi leikillään ja puoliksi tosissaan Popo suosittelee vapaaehtoistyötä Suomessa niille, jotka pitävät luonnosta ja hiljaisuudesta.
”Täällä näkee kauniita asioita kuten puita ja järviä. Ne eivät kuitenkaan osaa puhua, ja suomalaiset ovat hiljaisia ja ujoja.” hän naurahtaa.
Popo on sitä mieltä, että jos suomalaisiin haluaa tutustua, täytyy toisinaan tehdä itse aloite. Hän kuitenkin lisää, että suomalaiset ovat hänestä ystävällisiä ja suloisia, eivätkä työkaverit ole arkailleet tutustua vapaaehtoiseen.
ICYE-ohjelmaan hakevia Popo rohkaisee kertomaan erityistaidoistaan, sillä niitä voi päästä hyödyntämään.
Popon mukaan hänen viimeiset terveisensä ovat ne tärkeimmät:
”Lähde matkaan avoimin ja rennoin mielin ja yritä nauttia kaikesta. Näin saat enemmän irti kokemuksestasi.”
Entä Soili Isotalon terveiset työyhteisölle, joka harkitsee vapaaehtoistyöpaikaksi ryhtymistä?
Hän kannustaa ottamaan vapaaehtoisen työpaikalle siitä huolimatta, ettei kaikki aina välttämättä suju odotusten mukaisesti. Parhaimmillaan vapaaehtoinen tuo työpaikan arkirutiineihin mielenkiintoisia uusia asioita ja työyhteisö saa vapaaehtoistyöjakson myötä tuhdin kokemuksen erilaisesta kulttuurista.
”Rohkeasti mukaan toimintaan ja reilu peli molemmin puolin – siitä on paljon iloa koko työyhteisölle!”
Kuvassa: Popo (vas.) sekä työkaverit Marika, Jaana ja Soili. Kuvakollaasi: Po-Ching Huang
Maailmanvaihdon kautta Suomeen saapuu vuosittain vapaaehtoistyöhön 6–12 kuukaudeksi kolmisenkymmentä nuorta eri puolilta maailmaa. Vapaaehtoisjaksojen tarkoituksena on luoda ruohonjuuritason kontakteja ja ymmärtämystä eri taustaisten ihmisten välille. Vapaaehtoistyöntekijöitä ovat tervetulleita vastaanottamaan yleishyödylliset tahot ympäri Suomea. Lue lisää ja hae vapaaehtoistyöpaikaksi!