Lämpöä, skoottereita ja ystävällisiä ihmisiä

On lokakuun loppu ja puolen vuoden mittainen vapaaehtoisjaksoni Taiwanissa lähestyy puoltaväliä. Nytkö jo? Todella, aika lentää siivillä.

Tuntuu kuin juuri olisin astunut ulos Kaoshiungin lentokentän ovista ja törmännyt huumaavaan kuumuuteen. Saapuessani Taiwaniin lämpötila oli noin 35 astetta ja kosteutta ilmassa kuin suihkukaapissa kuuman suihkun jälkeen. Säätiedote näytti lämpötilaksi 35 astetta, tuntuu 45.

Ensimmäiset tapaamani ihmiset eivät puhuneet lainkaan englantia. Autossa oli kuitenkin ilmastointi ja ihmiset hymyilivät ystävällisesti vaikkeivat puhettani ymmärtäneetkään. Matkalla aloitusleirille näin satoja skoottereita.

Kiinan kielen alkeita ja herkullista ruokaa

Aloitusleirillä sain mahdollisuuden tutustua muihin Taiwaniin saapuneisiin vapaaehtoisiin sekä mahtavaan taiwanilaisten vapaaehtoisten tiimiin, joka vastasi ohjelmasta vapaa-ajalla. Leirillä tutustuimme kiinan kielen alkeisiin ja harjoittelimme ääntämistä.

Tutustuimme myös kulttuuriin ja pidimme hauskaa. Tutustuimme esimerkiksi paikallisiin nähtävyyksiin, kävimme rannalla ja keilaamassa sekä maistelimme yömarketissa paikallisia herkkuja kuten osterimunakasta ja kananjalkoja. Viimeisenä iltana menimme koko porukalla bilettämään paikalliseen yökerhoon.

Leiriporukka muodostaa edelleen suurimman osan ystävistäni ja heidän kauttaan olen myös tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Ystäviä ja tuttuja ja tutuntuttuja on kertynyt mukavasti. Joka illalle löytyy varmasti joku, jonka kanssa viettää aikaa.

Aloitusleirin jälkeen edessä oli muutto isäntäperheeseen sekä vapaaehtoistöiden aloittaminen. Toisin sanoen sopeutuminen normaaliin arkeen alkoi. Olo oli hieman haikea vauhdikkaan aloitusleirin loppuessa. Tylsäksi ei kuitenkaan arkeakaan voi kutsua.

”Olo oli hieman haikea vauhdikkaan aloitusleirin loppuessa. Tylsäksi ei kuitenkaan arkeakaan voi kutsua.”

Isäntäperheeseeni kuuluu isä, äiti, kaksi poikaa (17 ja 22 vuotta), 21-vuotias tytär sekä kissa Zizi. Vanhempi pojista opiskelee toisella paikkakunnalla, joten olen nähnyt hänet vain kolme kertaa. Tytär taas on vaihdossa Englannissa, joten häntä en ole edes tavannut.

Isäntäperheessäni on asunut neljä muuta vapaaehtoista ennen minua ja arki heidän kanssaan on mutkatonta. Saan mennä ja tulla milloin haluan ja apua löytyy aina tarvittaessa. Host-äitini kokkaa herkullista ruokaa ja tuo joka aamu leipomosta herkkuja aamupalaksi. Muutenkin ruoka Taiwanissa on herkullista, eikä kilojen kertymiseltä ole päässyt välttymään.

Isäntäperheeni kanssa olen myös päässyt viettämään erilaisia juhlia, kuten Moon Festivalia ja tuttavan isoja 80-vuotisjuhlia. Ensi kuussa on vuorossa jonkin tuttavan häät.

Tiistaisin jumppaa, keskiviikkoisin kaupungille

Vapaaehtoistyöpaikkani on St. Theresa Opportunity Center. Se on eräänlainen päivähoitopaikka ja koulu kehitysvammaisille lapsille ja aikuisille. Keskuksella on myös asuntoloita, joissa osa aikuisista asuu. Keskus sijaitsee maaseudulla ja työmatkani kestää tunnin suuntaansa koulun omalla bussilla. Pitkä työmatka ei haittaa, sillä sen voi aina käyttää nukkumiseen tai kiinan opiskeluun.

Olen tähän mennessä toiminut avustajana eräässä kuuden kehitysvammaisen aikuisen ryhmässä. Toimenkuvaani on kuulunut oppilaiden avustaminen päivittäisissä askareissa kuten ulkoilussa, syömisessä, liikuntatunneilla ja töiden tekemisessä. Ryhmäni oppilaat purkittavat työkseen helmiä ja pussittavat teetä. Valvomista tässä hommassa riittää, sillä kaikki eivät aina ymmärrä työn ideaa tai ovat hieman liiankin innokkaita, jolloin työnteosta ei tule mitään ja teet ja helmet lentävät ympäri huonetta.

”Parasta työpaikassani on sen positiivinen ilmapiiri ja kuinka kaikista oppilaista pidetään huolta yksilöllisesti.”

Tiistaiaamupäivä on jumppapäivä ja keskiviikkoisin käydään kaupungilla asioimassa, puistossa tai hammaslääkärissä. Kaikki pääsevät mukaan, vaikka kulku onkin usein aika hidasta. Iltapäivisin oppilaat laulavat karaokea, tanssivat, piirtävät tai katsovat elokuvia.

Työpaikallani on aiemminkin ollut vapaaehtoisia ICYE:n kautta ja siellä ollaan hyvin joustavia vapaaehtoisten kanssa. Saan esimerkiksi itse päättää, missä ryhmässä työskentelenm ja vapaata matkustamiseen saan pyydettäessä.

Parasta työpaikassani on kuitenkin sen positiivinen ilmapiiri ja kuinka kaikista oppilaista pidetään huolta yksilöllisesti. Monella muulla paikalla olisi varmasti paljon opittavaa työpaikaltani. Suurin osa henkilökunnasta ei kuitenkaan puhu lainkaan englantia ja kommunikointi onkin joskus kehonkielen varassa. Suuremmilta ongelmatilanteilta on kuitenkin vältytty ja väärinymmärryksistä selviää usein hymyilemällä.

Kotikaupunkina Tainan

Vapaa-aikaani vietän tapaamalla kavereita ja matkustelemalla ympäri Taiwania. Matkustaminen Taiwanissa on helppoa, sillä välimatkat ovat lyhyitä. Junia ja linja-autoja kulkee melko usein. Työpaikkani on myös hyvin joustava matkustelun suhteen, joten pitkän viikonlopun viettäminen matkustaen on mahdollista. Näin olen päässyt tapaamaan myös Taipeissa asuvia ystäviäni.

Taiwanissa on pienestä pinta-alastaan huolimatta paljon nähtävää. On suurkaupunkeja, kyliä, maaseutua, metsää, vuoria ja hiekkarantoja. Kulttuuri on monimuotoista ja nähtävänä on niin huikeita temppeleitä ja museoita kuin alkuperäisasukkaiden tanssiesityksiäkin.

Tainanissa, jossa asun, on paljon mahdollisuuksia vapaa-ajan viettämiseen. Yömarketit ovat yksi omista suosikeistani. Ne ovat iltaisin noin kello 19–01 auki olevia toreja, joilta voi ostaa ruokaa, juomia ja erilaista tavaroita kuten vaatteita ja kenkiä erittäin edullisesti sekä pelata erilaisia pelejä kuten ilmapallon ammuntaa. Yömarketit ovat erittäin suosittuja ja ovatkin hyvin ruuhkaisia erityisesti perjantai- ja lauantai-iltaisin.

Myös karaokepaikkoja, ostoskeskuksia, keilahalleja, elokuvateattereita ja baareja löytyy. Olen myös löytänyt tieni yliopiston ulkomaalaisille järjestämille kiinan kursseille. Tällä hetkellä käynkin kahdesti viikossa kiinan tunneilla. Tekemistä riittää!

Huono puoli Tainanissa on hyvin ruuhkainen liikenne ja melko saastunut ilma kaupungissa. Kävelyteitä ei juurikaan ole aivan keskustaa lukuun ottamatta. Helpoin mutta myös vaarallisin tapa matkustaa Tainanissa paikasta toiseen on skootteri. Paikalliset käyttävät liikkumiseen lähes ainoastaan skoottereita.

Linja-autollakin kuitenkin pärjää. Busseja kulkee noin puolen tunnin välein ja niiden käyttö on erittäin helppoa, mutta ajoittain hyvin hidasta ruuhkaisina aikoina. Taipeissa kulkeminen on helppoa toimivan ja kattavan metron ansiosta.

Oikeassa paikassa

Vielä kolmen kuukauden jälkeenkin lokakuun lopussa lämpötila on kolmessakymmenessä, mutta ilmankosteus on laskenut huomattavasti ja lämpötila tuntuukin oikein miellyttävältä. Pitkähihainen on tähän mennessä ollut päällä tasan viisi kertaa illalla myöhään, kun 25 astetta on tuntunut turhan viileältä.

Alle 20 asteeseen lämpötila täällä Tainanissa ole vielä kertaakaan laskenut. Talvella lämpötila tulee putoamaan kuulemma 10 asteeseen, mutta melko hitaasti se talvi tuntuu kuitenkin tulevan.

Yhteenvetona voin sanoa, että Taiwan on minulle juuri oikea paikka, enkä voisi edes kuvitella parempaa.

Tiia Järvenmäki
ICYE-vapaaehtoistyössä Taiwanissa kaudella 2014–15

International Cultural Youth Exchange -ohjelmassa (ICYE) työskennellään vapaaehtoisena 6 tai 12 kuukautta Aasiassa, Afrikassa, Latinalaisessa Amerikassa tai Oseaniassa. ICYE-vapaaehtoisena näet maailmaa ja pääset rakentamaan kulttuurien välistä ymmärrystä ruohojuuritasolla. Tutustu ja hae mukaan!